J'adore la Normandie!!!

Salut! :)

Sa vas-ti? Eli ca va normandian murteella! Kolme päivää Normandiassa meni hujauksessa, mutta siinä ajassa ehdin näkemään Normandian maaseutua hevosen selässä ja vierailemaan Honfleurissa ja Deauvillessa. Mun ranskalainen kaveri Manon, johon tutustuin tallilla alkusyksystä, kutsui mut mukaansa minilomalle kotiseudulleen Normandiaan. Suunnattiin torstaiaamuna autolla kohti Honfleurin lähellä olevaa pikkukaupunkia Beuzevillea, jossa Manonin mami eli isoäiti asuu. Hän tosin joutu sairaalaan just täks viikoks, hän on 91-vuotias ja edelleen hyvissä voimissa, asuu yksin isossa talossa mutta tossa iässä noita sairaalakäyntejä nyt saattaa tulla yllättäen mut ei ollu mitään vakavaa.

Normandie. Honfleur ja Deauville Le Havren alapuolella

Ajaminen Ranskassa. Matka kesti vajaa 3 tuntia, hitain osuus oli Pariisista pois ajaminen, mitkä ruuhkat La Defensessa. Opin myös paljon liikenteestä täällä. Matkalla oli nimittäin kolme péages eli tietullia. Manon selitti, että sillon kun noita moottoriteitä alettiin rakentaa joskus 30 vuotta sitten, niin valtiolla ei ollutkaan rahaa rakentaa niitä, joten se annettiin tehtäväks eri yrityksille, sociétés. Ne ei tietenkää niitä rakentaneet vaan rakentamisen ilosta vaan tämän takia täällä on sit tietullit. Maksat kulkuneuvon koon mukaan tien käytöstä, moottoripyörät vähiten ja rekat eniten. Mitä uudempi tie,tunneli tai silta, sitä kalliimpi. Kallein péage meidän matkalla oli La Defensen lähellä oleva, 7,80e. Yhteen suuntaan noista tulleista taisi kertyy maksettavaa n.15euroa eli 30e menopaluu Normandiaan. Bensat maksoi n.80e. Miettikääpä jos ajais vaikka Normandiasta Nizzaan että kuinka kalliiks se oikein tulis! Manonin mukaan sillä matkalla ois tosi monta tietullia. Siihen sitten vielä bensat päälle... Kuulemma ranskalaiset yrittää suosia valtion rakentamia teitä eli kiertää noita moottoriteitä pikkutein, mikä vie tietysti paljon aikaa.

Ihmettelin myös, miksi Manonilla oli autossa takana tälläinen  A-lappu:

a- apprenti

Se tarkoittaa apprenti, opetteleva kuski. Sitä on pakollista käyttää pari kolme ensimmäistä vuotta permis de conduire, ajokortin saamisen jälkeen. Manon piilotti sen joka kerta peräluukkuun kun parkkeerattiin kun kuulemma noita lappuja varastetaan kiusaks. Ranskassa on myös pistesysteemi, système des points kaikille ajokortilliselle. Oppivalla kuskilla on 6 pistettä, parin vuotta myöhemmin saa täydet 12 (jos ei oo menettäny pisteitä). Esimerkkejä: -4 pistettä puhelimessa puhumisesta ratissa, -6 pistettä jos veressä on alkoholia 0,5 promillea (tällöin menettää kortin kun menee kaikki pisteet). Mielenkiintoista eikö?! :)

Oltiin perillä Beuzevillessä puolen päivän maissa ja suunnattiin ensimmäiseks ruokaostoksille. Haettiin perusjutut Carrefourista, jonka jälkeen mentiin ostaan kalaa kylän parhaimmalta poissonierilta. Se käynti oli aika huvittava.... Kun tosiaan tutkiskelin siellä niitä kaloja ja kauhukseni huomasin, että siellä oli myynnissä kilpikonnia! Kysyin, että syöttekö ihan oikeesti noita täällä ja kerroin et Suomessa ne on lemmikkejä :D Sitten kun tarkastin iphonen laroussesta niin huuppss olin sekottanut tortue ja tourteau. Että ei Ranskassa syödä kilpikonnia, ne oli ihan vaan rapuja :D Se kalakauppias mahtaa pitää suomalaisia outoina. Myös hehheh toinen juttu, mistä huomaa, ettei mun kalasanasto ihan ollu hallussa (nyt on!) niin luulin tosiaan, että ostettiin kampelaa. Manon kokkasi ihanan lounaan meille tästä luulemastani kampelasta, ihmettelin vaan kun se maistu tosi erilaiselta ja näytti myös aika ällöttävältä. Musta tuntu vähä pahalta syödä sitä, mutta se maistu ihan hyvältä. HYYIII mä söin rauskua!!!! niitä söpöjä kaloja, joita voi silittää ja paijata, joiden iho tuntuu kivalta. Yhyy en ois ikinä syöny jos oisin tienny et se on rausku. Manon nauro ku kerroin sille! Ranskalaiset syö ihan kaikkee suomalaisten mielestä ällöö: sisäelimiä (joita pidetään täällä erityisen herkullisina, kuten esim andouille, sisälmyksistä jauhettu makkara)

mun luulemani "kilpikonnat" :D

raie- rauskuparka!!

Lounaan jälkeen mentiin sairaalaan katsoon Manonin mummia Cricqueboefin sairaalaan. Ei ollutkaan kovin helppoa löytää sairaalaa Cricqueboefista, nimittäin nimestään huolimatta se ei sijainnut kyseissä kaupungissa vaan Deauvillessä. Matkan varrella eksyttiin tietöiden takia mm. tielle, joka päättyi suoraan meren rantaan. Sain otettua hienoja kuvia! :)

vastarannalle le Havre

Criqueboeuf

 Vihdoin löydettiin sairaala ja vietettiin reilu tunti Manonin mummin ja tädin kanssa jutellen, ne oli tosi kiinnostuneita Suomesta. Sitten suunnattiin Honfleuriin. Se oli tosi ihana pikkukaupunki! Siellä käy kuulemma paljon englantilaisia ja amerikkalaisia turisteja. Honfleurin keskipiste oli pieni söpö satama, joka oli ravintoloiden, kahviloiden ja taidegallerioiden ympäröimä. Vierailtiin muutamissa taidegallerioissa ja näin monta tosi upeeta nykytaiteen teosta. Herkuteltiin Manonin kantakahvilassa, mä tilasin banana split ja Manon vohvelin, une gaufre. Käveltiin pitkään meren rannalla aina Honfleurin pienelle hiekkarannalle asti, jossa ihailtiin auringonlaskua. Siellä rannalla ei saa uida ollenkaan virtausten ja kivien takia. Kun palattiin Manonin mummin kotiin, kello oli jo yhdeksän illalla. Nukuin kun tukki sen päivän jälkeen! :)

Honfleurin satama

banana split Manonin kantapaikassa

le pont de Normandie, joka yhdistää le Havren ja Honfleurin

un coucher du soleil à Honfleur

Manon kuvasi :)

Perjantaina syötiin aamupalaa. Jaksan edelleen ihmetellä ranskalaisten petit déjeunerta. Manon haki vieressä olevasta leipomosta patongin ja söi sen melkein kokonaan laittaen päälle voita. Ei mitään muuta. Manonin mielestä kuulosti aivan kamalalta, että suomalaiset voi syödä aamulla leivän päällä suolaista kuten kurkkua, salaattia tai juustoa pelkän hillon, nutellan tai voin sijasta. Katseltiin telkkarista dokumentti tulivuoren purkauksista. Minkä takia Ranskassa dokumenteissa ne hiljentää sen alkuperäisen äänen ja puhuu siihen päälle ranskaa? Niin, että se oikee ääni kuuluu koko ajan siinä taustalla :D Manonin mukaan ranskalaiset on laiskoja lukeen tekstejä, tekstitykset tuntuu niin hankalilta ja vaivalloisilta. Sitten syötiin lounasta, Manon kokkasi superherkullista cabillaud (tietääkseni turskaa???) en papillote isoäidiltä oppimiensa reseptien mukaan. Herkullisinta oli kastike, jonka Manon teki. Paksua aitoa kermaa, voita ja kananmuna, mausteeksi mustapippuria ja suolaa. Helppoa mutta toimii, harmi vaan sellaista kermaa ei saa kuin Normandiasta.

Manon oli tosi kiva kun halusi viedä mut ratsastaan, hän halusi tarjota mulle sen. Lähdettiin ennen kahta tallille ja meidän loppupäivä (6 tuntia) hujahti nopeasti heppojen kanssa. Manon aloitti ratsastaan tällä samalla tallilla n.10-vuotiaana. Mä sain hepakseni kiltin ja sympaattisen Phoenixin, Manon haastavamman hepan. Mentiin ensiks kentälle, jossa Manon opetti mulle tekniikkaa. Olin viimeks hepan selässä tammikuussa!! Olin kaivannut heppoja paljon... Lähdettiin siitä sit vaeltaan maaseudulle. Käveltiin ja ravattiin ihanilla poluilla ja teillä, oli aivan fantastista! :) Mun heppa oli onneks tosi kiltti, mua on vähän pelottanut ja jännittänyt ratsastus sen onnettomuuden jälkeen ja säikähdin vähän kun Phoenix innostu laukkaan vähä yllättäen ku se pelästy jotai ötökkää :D Tehtiin kunnon maaseutukierros ja se tuntuu kyl jaloissa edelleen :) Oli ihanaa... Sitten hoidettiin pitkään niitä heppoja, musta se on niin kivaa puuhaa. Juteltiin paljon muiden tallityttöjen kanssa ja opin taas uutta ratsastussanastoa.

minä ja Phoenix lähdössä

Phoenixin herkuttelutuokio

Perjantai-illan suunnitelmana meillä oli ollut mennä tsekkaamaan kylän pikkubaari, mutta päätettiin viettää rento koti-ilta! Syötiin illallista kympin aikaan ja nautittii jälkkäriks skumppaa ja macaronseja. Juotii vähä viiniä ja keksittiin pelata Scrabblea! Pelattiin sitä ranskaenkuks vähä joustavimmalla säännöillä :) Lisäks pelattiin korteilla ranskalaista ja suomalaista paskahousua (ranskalaisilla on tälle pelille myös hienompi nimi, president) ja ennustettii korteilla häitä :D Hups vaa ku huomattii kattoo kelloo, se oli neljä!! Mentii äkkii nukkuun, koska aamulla haluttii herätä aikaisin.

scrabblea aamuyöllä

Lauantaina, tänään, pakattiin ja siivottii nopeesti aamulla ja lähettiin kohti Deauvillea. Käytiin moikkaamassa Manonin mummia, oli tosi mukava käynti hän oli nii sydämellinen ihminen :) Harvoin sairaalassa käynti on mukavaa, mutta hän oli niin iloinen meidän vierailusta ja pääsi onneks kotiutumaan jo tänää myöhemmin. Käytiin Deauvillessa au marché, torilla. Ostin Normandian herkkuja: siideriä (sekä omenaa että päärynää), normandialaista omenamehua ja kahta erilaista juustoa. Normandiassa tehdään paljon siideriä, mutta se on tosi erilaista siideriä kun Suomessa. Se on oikeaa siideriä (silti mun lempparii rekordelingia ei voita mikää) ja sitä myydään isoissa viinipulloa muistuttavissa pulloissa. Mentiin syömään maailman parhaat moules frites meren rannalla olevalle terassille, Brasserie de la Digue, paikka, jossa Manon käynyt monet kerrat. Söin mun moules Normandian kermakastikkeella, niiiiin hyvää, että päihitti kaikki moules, joita on aiemmin syönyt. Jälkkäriks oli tuoreita mansikoita (ne on nyt jo tosi hyvii tääl) kermavaahdon kanssa.

Manon :)

la plage de Deauville

Toi Deauvillen ranta oli mieletön!!! Se on järjettömän pitkä ja hiekka niin pehmeää. Oikea lomaparatiisi. Deauville on kaupunkina tosi chic, sitä pidetään vähä rikkaiden ihmisten paikkana ja hintataso voi olla kalliimpaa. Deauvillen vieressä  on Trouville, nämä kaksi kaupunkia erottaa joki mut ne on todellaki ihan vierekkäin. Trouville on kuulemma vähä more casual. Haluun ehdottomasti mennä uudestaan tonne ja tutustua myös Trouvilleen, vaikutti ihanalta paikalta! Muutenkin menetin sydämeni lopullisesti Normandialle, niin kaunista seutua. Rakastuin jo Roueniin, mutta tää toinen reissu Normandiaan vaan vahvisti tätä tunnetta. Normandia on tunnettu myös hevosista: siellä on paljon talleja ja monet kuuluisat, menestyneet hevoset tulee sieltä. Siis ihan unelma paikka! :) Oli siis ihan täydellinen loma ja puhuimpa 3 päivää putkeen pelkästään ranskaa. Opin taas paljon uusia sanoja ja ilmaisuja.

Ai niin, hauskin juttu!! Kuulin kun Manon puhu äitinsä kanssa puhelimessa ja kertoi meidän päivän tapahtumasta, niin hän sanoi: maman, tänää opin, että la Laponie (Lappi) ei ookkaan maa!! Se on osa Suomea! Arvatkaa vaa kuinka paljon nauroin... Manon oli myös hyvin yllättyny, että Åland, Ahvenanmaa, ei ole myöskää oma valtio, ja että se kuuluu Suomella myös :D


Kiitos Manonin, mulla oli aivan mielettömän siistit 3 päivää. Nyt jo ikävä Normandiaan! Nään jo mielessäni, kuinka tulevaisuudessa palaan sinne. Vuokraan auton ja kierrän koko Normandian mun koiran kanssa! (tulevan koirani) :) Normandiassa koiran saa ottaa joka paikkaan mukaan, kätevää.. :)


Bisous et bon week-end! à demain

Mimi