Mitä pitempään täällä asuu, sitä enemmän huomaa kaikenlaisia eroja suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin välillä. Yleensä joka päivä oppii jotakin uutta kulttuurista. Aluks ajattelin, että tärkeintähän vaihdossa on uusien sanojen ja natiivimaisemman ääntämyksen oppiminen. Nyt kun mietin, niin ehdottomasti noiden kulttuuritapojen oppiminen on tärkeintä tänä vaihtoaikana (tietenkään väheksymättä suurta kielitaidon kehitystä, mutta se tulee siinä ohella koko ajan). Mistään kirjasta tai elokuvasta ei voi saada sellaista kokonaisvaltaista käsitystä siitä, millaista todella on asua on Pariisissa ja millaisia ihmiset täällä on ja miten tää maa ylipäätään toimii.
Toisaalta Pariisia ei voi mitenkään verrata koko Ranskaan, mutta jonkunlaisen yleiskäsityksen voi muodostaa myös ranskalaisten mentaliteetista. Mulle on moni sanonut, että kannattaa matkustella paljon muuallakin kuin Pariisissa, koska Pariisi on niin erilainen kuin muu Ranska. Tai sitten, että on Pariisi ja muu Ranska, kaksi hyvin erilaista maailmaa :) Ihmiset on kuulemma kivempia muualla. Ja jotkut pariisilaiset (esim muutama mun kaveri on sanonut ja lisäks oon kuullu muualta) että ne ei tykkää tästä kaupungin ilmapiiristä, että muualla ois parempi. Ihmiset on kuulemma jotenki ahdasmielisiä, tylyjä.. No joo, mitä mä oon huomannu niin ranskalaiset on loppujen lopuks aivan mielettömän kohteliaita ja ystävällisiä verrattuina suomalaisiin. Ainakin joissain asioissa. Sitten taas jossain jutuissa hirveen paljon tylympiä kun suomalaiset:D. Siks mä ajattelinkin käsitellä muutamaa isoa eroa suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin välillä :) (nää perustuu mun omiin havantoihin, joita on runsaasti!)
- Oven auki pitäminen. Kun menee yliopistolle, niin edellä oleva pitää lähes poikkeuksetta ovea auki, vaikka olisinkin yli viiden askeleen päässä. Myös metroasemalta poistuttaessa usein edellä oleva pitää auki ”porttia” takana olevalle. Siis lähes kaikkialla missä on ovia, oon yrittänyt opetella pitämään sitä auki takana tulevalle, jotta en suomalaiseen tapaan ajattelis vain itseäni ja antais sen oven lävähtää suoraan edellä olevan naaman eteen.
- Tervehtiminen ja ”hyvän” toivottaminen. Bonjour! –kuuluu kaikkialla. Ruokakaupan kassajonossa takana tuleva saattaa hyvinkin todennäköisesti tervehtiä, lääkärinvastaanoton odotteluhuoneessa tervehditään kaikkia ja muutenkin kaikenlaisissa odottelutiloissa, kuten pankissa. Hississä olijatkin saattaa tervehtiä ja jos on pienessä ravintolossa, sinne tulijatkin saattaa tervehtiä. Tiheimmin käytettyyn sanavarastoon kuuluvatkin normaalien tervehdysten lisäks bonne journée, bon après-midi, bonne soirée, bon week-end, bon dimanche ja niin edespäin, aina toivotetaan jotain hyvää lähtiessä jostakin. Lyhyt keskustelu on yleensä täynnä tollaisia. Suomalaiset tyytyy yleensä lyhyeen kiitos hei- tokaisuun.
- Suomessa asiat toimii – Ranskassakin ne toimii, mutta hitaasti. Suomessa voit hoitaa asian, ja sitten se on hoidettu. Jos jokin ei toimi, soitat ja valitat ja sitten alkaa toimia viimeistään. Täällä hoidat asiaa, huonolla tuurilla monta kertaa, ja sittenkään sulle ei osata välttämättä antaa mitään tyydyttävää vastausta tai asiaa delegoidaan jollekin muulle, tai sanotaan, että sitten voidaan jatkaa asian hoitamista kun hommaat tämän ja tämän tiedon. Nettiyhteyden hommaaminen vaatii oikeasti hermoja. Etenkin jos joutuu muuttamaan siinä välissä ja sitten joku tyhmä asentaja ei jaksakaan tulla asentamaan nettiä eikä kukaan tiedä koska voin saada uuden asennusajan. Tai saanko ylipäätään nettiä samalta yhtiöltä tähän uuteen osoitteeseen ja kuinka vanhan sopimuksen voikaan irtisanoa. Myös pankkitilin avaaminen on yllättävän hidasta (kestää pari viikkoa saada kortti ja postista tulee sitä ennen miljoona eri kirjettä, joista on vaikea tietää mikä on oikeesti tärkee ja mikä ei). Osoitteen päivittyminen eri paikkoihin kestää kauan. Mailiin vastauksen saamisessa kestää kauemmin. Jotkut ei oo kuullutkaan mitään powerpointeista (eikä ehkä piirtoheittimistä) ja navigaattorien sijaan kompassi toimii hyvänä suunnistusapuvälineenä autossa.
- Ruokakulttuuri. Ranskalaiset on tosi tarkkoja ruokailuajoistaan verrattuna suomalaisiin. Lounas on kahdentoista aikaan. Piste. Ja illallinen klo 20 aikaan/jälkeen. Ei kannata ehdottaa ranskalaiselle, että mennäänkö syömään viideltä (kuten oon tottunut tekeen suomalaisten kanssa, kun joskus on kiva syödä lounaan ja illallisen yhdistelmä eikä kahta ruokaa päivässä). Lounaan ja illallisen välissä syödään jotain makeaa, ei suolaista. Aamupala on usein makea, esim pain au chocolat. Patongin väliin voidaan laittaa hilloa.
- Kenkien pitäminen sisällä. Mun ranskalaisista kavereista on tosi outoa, että suomalaiset ei käytä yleensä koskaan kenkiä sisällä. Kesälläkään.
Ja niin yks juttu viel tuli mieleen. Ihmiset ei täällä ei juokse metroon tai muihinkaan kulkuvälineisiin niin, että pysäytettäis ovien kiinni meneminen ja ängettäis vielä viime hetkellä kyytiin. Että ei kannata sillä nolata itseensä :D hehee.. kun ne ovet alkaa sit ulvoa ja ihmiset katsoo pitkään, et mikä juntti toi on.
Pikkuhiljaa täs alkaa oppia pariisilaisten tavoille… :) Ja Suomen näkee ihan eri valossa täältä, osaa arvostaa niin montaa juttua mikä Suomessa toimii ja miks se on niin hyvä maa asua. Mutta toisaalta tiedostaa ne jutut, mitkä täällä on rikkaus ja mistä Suomi vois ottaa mallia. Täällä sua ei pidetä hulluna, jos hymyilet yksikses ja tervehdit ihmisiä. Vai mitähän Suomessa porukka aattelis jos kauppajonossa toivotat hyvää päivää muille jonossa oleville? :D
bisous xox et bon dimanche!!Mä lähden kohta nauttimaan hyvästä ruuasta Satun kanssa :)
mimi
