Kesätreffit Berliinissä

Hallo! :)

Oli ihanaa nähdä kesäinen Berliini, sillä maaliskuussa siellä puhalsi vielä talven viima. Nyt ne samat hyiset kadut olivatkin täyttyneet terasseista ja turisteista, joita aurinko ja lämpö helli. Koko kaupunki näytti ihan erilaiselta ja jopa kauniilta (aina välillä) :) Mulla oli maaliskuussakin treffit Berliinissä, mutta sillä kertaa Saaran kanssa. Mua vähän jännitti lähteä sunnuntai-iltana. Päätin tehdä matkan itselleni helpoksi ja ajaa omalla autollani kentälle. Se minne kuuluu pitkäaikaispysäköidä, on kyl merkitty ihan epäselvästi. En millään meinannut löytää kuin sen Pikaparkin, joka maksaa 1 tai 2e/10min, joka ois tullut aika kalliiks tietty... No halvaksi ei tullut se P2:kaan, se automaatti vaati mua maksamaan n.70e (67 tai jotain) kun tulin takas. Että tervetuloa Suomeen taas :D :D Mistä lähtien 3 päivän pysäköinti maksaa enemmän kun et taksilla olisin tullut, heh! No mutta Finnair oli onneks ajoissa ja lentokin kesti alle 2 tuntia, en oo aiemmin tajunnut et miten lähellä Berliini on. Lennot Finskiltä maksoi alle viikkoo ennen reissuu ostettuna 220e. Berliini on halpa kaupunki, 4 tähden hotelli kauniilla merkkiliikkeiden reunustamalla alueella Ku'dammissa maksoi 150e/3 yötä/hlö runsaan buffetaamiaisen kera. Huone oli melkein yhtä iso kun mun asunto :) Mä saavuin Tegeliin 18.25 ja olin jo kirjautumassa hotel Augustaan klo 19. Tegelistä taksilla keskustaan kestää vaan n.15 min ja matka maksoi 13e. Paluuta varten tiesinkin jo, että ihan hotellin vierestä menee myös 109x bussi kentälle 2,30e hintaan. Chris ei ollut viel saapunut hotellille, joten mä jäin sitten odotteleen ihanalta näyttävään huoneeseen. Mua jännitti vähän kun en tiennyt tarkkaan, milloin Chris tulisi. En uskaltanut lähteekään minnekään kierteleen, koska Chrisillä ei ollut puhelinta, joten en ois mistään saanut sitä sit kiinni. Alle tunnin päästä vastaanotosta kuitenki soitettii et tuu poimiin tää poika täältä ja oli kyl nii kivaa nähdä pitkästä aikaa, olihan siitä jo melkein viikko kun Chris lähti Helsingistä. Sain Chrisiltä uuden hedgehogin <3 Rentouduttiin sitten huoneessa skumppaa juoden muutama tunti ennenkuin Chrisin paras kaveri Mike tuli poimiin meidät. Mike on San Franciscosta ja matkustaa nyt kesäkuun ajan Chrisin kans ympäri Eurooppaa. Me suunnattiin sit yhdessä syömään johonkin italialaiseen :) Oltiin kaikki aika väsyneitä ettei oltu myöhään.

meidän huone :)

Seuraavana aamuna menin Chrisin kans aamupalalle ihan viime tipassa. Aamiainen kesti klo 11 asti ja me mentiin sinne 10.52, siellä ei ollut enää ketään muita ja henkilökuntakin keräili jo syötäviä pois. Saksalaiset on kai niin täsmällisiä. Mut aamupala oli mun yllätykseks tosi hyvä, ulkomailla kun gluteenittoman aamiaisen saaminen voi olla väliin haastavaa. Me oltiin sovittu tapaavamme Mike 11.30 Stadtmittessa ja kiirehdittiin sinne taksilla puoli tuntia myöhässä... ei meinattu löytää Mikea millään, kyllä voi kehua  miten loistava keksintö puhelin oikeesti on. Kun sitä ei ole (reissussa etenkin) niin se tuo omia haasteita. Noitten poikien jenkkipuhelimet ei siis toimi ollenkaan Euroopassa. Ja jenkkien korteissa ei oo siruja, että ne kortitkaan ei läheskää aina toimi. Mut onneks löydettiin Mike vähä etsinnän jälkeen ja mentiin sit Stiftung Topographie des Terrors eli natsismia ja niiden terroritekoja esittelevä näyttely. Mukava yllätys oli se, et se oli ilmainen. Mitään muuta mukavaa ei siin kyl ollu, haukottelin ja tylsistyin siellä. Pelkkii kuvii ja hirvee määrä tekstejä, ihan kun jossain pitkällä historian tunnilla mut nii et kukaa ei ees lue sulle ääneen mitään.

stiftung topographie des terrors

Käveltiin siitä Holocaust-Mahnmalille, juutalaisten muistomerkille. Se on jotenkin tosi koskettava paikka. Ajatella, että erikokoiset harmaat kivipylväät saa luotua sellaisen samalla koskettavan ja ahdistavan vaikutelman. Me käveltiin siellä sisällä sokkeloissa ja musta se oli tavallaan aika ahdistavaa. Jostain syystä tunnelma oli silti kepeä, mikä näkyy seuraavasta kuvasta:

En tiedä pitäisikö tuntea syyllisyyttä, että nauraa tuolla paikassa, mutta ei nyt kai. Hengailtiin myös Brandenburger Torilla ja Reichstagilla. Oli niin hyvä sää, ettei huvittanut hypätä u-bahniin vaan napattiinkin sen sijaan polkupyörätaksi Alexanderplatzille itään :)

Se mies polki aika ahkerasti ja matka oli tosi hauska kun se meni sellaisia kivoja reittejä, välillä autojen seassa ja välillä tosi ahtaista väleistä jalankulkijoiden seassa. Toi oli tarkoitettu kahdelle hengelle, mutta kuulemma olin tarpeeks pieni mahtuun kolmanneks pyöräks :D Oiskohan toi matka ollut joku 2 km ja se maksoi 15e, oli ehdottomasti sen arvoinen :) Hypättiin pois Berliner Domilla ja mentiin sen viereisen joen terassille lounaalle. Edelliskerrasta viisastuneena (maaliskuussa Berliinin Astrobarin Zombie-drinkki syöpyi mieleeni!! voi sitä oksennuksen määrää) tilasin Mojiton erittäin erittäin pienellä alkoholimäärällä. Sitä tarjoilijaa nauratti. Mut Berliinis drinkit on niin vahvoja, että parempi liioitella. Mun drinkissä olikin sit varmaa vaan 2senttii viinaa, hyvä niin :)

Berliinin symboli: nallekarhu

Alexanderplatz

Ootteko muuten koskaan miettineet, että minkä takia toi Alexanderplatzin televisiotorni on niin korkea? Mä tajusin vasta, että nehän rakensi sen ei hyvien signaalien varmistamiseks vaan hyvän näkyvyyden takia, että Lännessä varmasti nähdään kuinka hyvin Idässä menee ja kuinka he osaa rakentaa. Jotain historiaa jäi päähän tuolta reissulta ;) Iltapäivän päätteeks mentiin vielä East Side Galleryyn, joka on siis 1,3 km pitkä jäännös Berliinin muuria, johon taiteilijat ympäri maailmaa ovat maalanneet teoksiaan. Se oli kyl tosi vaikuttava, koska tajusi niin konkreettisesti sen muurin olemassa olon. Idästä ei nähnyt lännen kaunista jokea, joka oli juuri muurin toisella puolella...

tää oli mun lemppariteos :)

 Illalla menin Chrisin kanssa kahdestaan syömään hotellin lähellä olevaan pieneen söpöön thaimaalaiseen, Thai-Elephant  Fasanenstrassella Ku'dammissa. Mä söin elämäni parasta aasialaista ruokaa siellä tai voisin rankata sen annoksen top3 parhaimpiin koskaan syömiini ruokiin. Tilasin talon specialityn, siinä oli tiikerirapuja, jättikatkarapuja ja muita meren herkkuja. Niin herkullista, että sen paikan takia on pakko mennä Berliiniin uudestaan.

parasta aasialaista

Mä olin valinnut Zitty-lehdestä pari paikkaa maanantaimme bileiltaa varten :) Treffattiin Mike ja mentiin Felixiin, joka sijaitsi sen juutalaismuistomerkin lähellä. Sinne pääsi naiset ilmaiseks sisään ja sain juoda niin paljon skumppaa kun halusin. Miehet maksoi 5e sisään ja joutuivat maksamaan myös juotavista. Paikka oli ensin hyvin tyhjä kun mentiin sinne n.23 maissa, mutta jo tunnin sisään paikka täyttyi hurjaa vauhtia ja porukka alkoi jopa tanssia. Vaihdettiin paikkaa kun bileet vasta alkoi oleen parhaimmillaan, ei haluttu jumittua sinne kuitenkaan koko yöksi. Olin jo Saaran kanssa suunnittellut Tresor Clubia, mutta koska se oli maaliskuussa jäänyt kokematta niin nyt sinne piti päästä electric monday-bileisiin. Tresor sijaitsi vähän ihme paikassa, jotenkin syrjässä eikä näyttänyt ulospäin miltään diskolta (mutta kuului senkin edestä). Vanha tehdasrakennus joka melkein pomppi musiikin voimasta, siinä vasta oli tunnelmaa. Kun menin naisten vessaan niin todellakin se oli tehdas, piti kavuta jonnekkin alas ihmeportaita ja oli kyl nii sellane fiilis et missä ihmeessä oon. Kun istuttiin pöytään juomaan sidukkaa niin joku porukka tuli heti kysyyn Mikelta, että halutaano me ekstaasia. Että sellainen meininki, ei ihan sitten haluttu tutustua kauheesti muihin ihmisiin siellä :D Mutta musa oli parasta.. Ja siel oli sellane hauska pallo, joka välkkyi kaikkiin suuntiin valoa. Kun sitä koski, niin se valo kohdistuikin vain omaan käteen. Mä en ois halunnut millään lähteä hotellille nukkumaan, mutta Chris sai houkuteltua mut lopulta pois tanssilattialta.. Sain muuten kerrankin Chrisinkin tanssiin mun kanssa, yleensä se ei tykkää tanssia :)

tresor club

Tiistaiaamuna herättiin vaivalloisesti jo kymmeneltä reilun 5 tunnin yöunien jälkeen ja olo oli hyvä, koska en ollut juonut drinkkejä! Pelkkiä mietoja vaan, sen läksyn opin viimeksi Berliinistä :) Oltiin kuitenkin laiskalla tuulella ja kolmen aikaan oltiin sitten vasta shoppailemassa Kadewessa, Berliinin parhaimmassa tavaratalossa. Ostin Kusmiteetä mulle ja äitille ja sitten ostin BobbyBrownin aurinkopuuteria, Bobbya kun ei saa Suomesta. Eikä kai Kusmiakaan... Kadewen ylimmäs kerrokses on muuten ihana buffet, josta voi valita tarjottimelleen mitä kauniimpia ja maukkaimpia herkkuja. Ruuat hinnoitellaan painon mukaan ja lautaselleen voi siis valita mitä vaan. Valikoima on tosi laaja ja viininkin saa kaataa itse itselleen. Kassalla hinta tosin palautti maanpinnalle. Mulla ei edes ollut hirveästi mitään mut lautanen kasviksia ja lasiviiniä maksoi 17e, siihen viel lisäks sit tee ja jälkiruoka n.6e. Mut oli hyvää ja menisin toistekin...:) Suosittelen, jos lompakko kestää!(mun ei ois kestänyt mut mentiin silti)

jälkiruoka Kadewen buffetissa.. nam :)

Istuskeltiin terassilla ja katseltiin suihkulähdettä. Käytiin myös Hackescher Hofella ennenkun päädyttiin Warschauerin tuntumaan pyöriin, mentiin nimittäin käymään Miken hostellilla Schlesisches Torille. Löydettiin sieltä kaunis iso puisto. Siellä puistossa ja läheisillä kaduilla innostuin kuvaamaan mielestäni hyvin itäberliiniläisiä kuvia, vai mitä?

televisiotorni näkyi puistosta kauniisti

leikkipuisto

lähiö

laskin puoliväliin

warschauer

hylätyt lelut

yksinäiset pelikoneet

 Ja muutama kuva Berliinin illasta ennen hotellille menoa.. :)

tuolta sillalta avautui upeat maisemat

Syötiin illallista intialaisessa. Mua väsytti niin paljon, ettei mä ja Chris sit lähdetty bilettään sinä iltana enää vaan aikaisin hotellille rauhottuun. Mike löysi jotain australialaisia, joiden kans se biletti aamukuuteen :D Mulla ja Chrisil oli vähän haikea tunnelma hotellilla, kuitenkin viimeinen yö yhdessä pitkään aikaan :( En ollut sitten keskiviikkona erityisen hyvällä tuulella kun tiesin, että kohta pitää lähteä. Lounas kuitenkin piristi, syötiin kivassa ranskalaisessa ravintolassa Savignyplatzilla.

Etanat on vähä ku samppanja: ne piristää aina ja niitä voi syödä aina. Mulla ei ollut yhtään ruokahalua mut aina nyt etanat uppoaa... Ja söin myös vuohenjuustosalaattia,ei noilla ois jaksanut koko päivää pelkästään. Saatoin Chrisin ja Miken juna-asemalle, josta he jatkoivat Prahaan. Siinä sitten hyvästelin Chrisin junalaiturilla. Viimeiset minuutit Chris seisoi junan ovella ja minä laiturin puolella ennenkuin pilli soi ja ovet meni kiinni. Sitten juna ja Chris olikin jo poissa ja mä menin hotellin viereiseen Starbucksiin frappuccinolle. Onneksi se maistui niin hyvältä, että vähän piristi. Vaikka oli kyllä tosi haikea olo. On edelleen.

Berliini osoittautui siis täydelliseks kesäkaupunkilomakohteeks. Sinne on nopeaa ja halpaa lentää ja lisäks hintataso kaupungissa on tosi edullinen verrattuna muihin suurkaupunkeihin. Klubit on parhaita!! Ja ruoka hyvää. Nähtävää riittää joka reissulle, mua vähä harmittaa ettei ehditty esim. Mauergedenkstätteen.

Nyt on ikävä Berliiniä ja tietenkin Chrisiä. Meitsi lähtee seuraavaks San Franciscoon.. katselin jo lentoja, pitäisi varata ne pian. Mun suunnittelemille päivämäärille ne maksaisi vain 736e, joten kun nyt jaksan painaa paljon duunia niin se palkitsee hyvinkin pian :)

Bisous et bonne nuit! Kauhee ku kirjotin tätä tekstiä myöhään, kello tulee 2 ja mä meen aamulla töihin. Ups :D

Mimi