Muutosten aikaa ja pohdintoja blogistani

Coucou! :)

Taas Suomen kamaralla, palasin eilen myöhään illalla Berliinistä! :) Siitä postaus huomenna ;)

Sain tänään tietokoneeni takaisin! Tai no ei tää tunnu enää kyllä olevan enää ollenkaan se sama kone kuin aiemmin. Kaikki ohjelmat ja tiedostot ovat poissa, mukaan lukien virustorjuntaohjelmat ja skypet yms. Sain ne onneks ladattua takaisin äsken ja nyt tuntuu kotoisammalta käyttää tätä. Kiintolevy oli mennyt rikki, joten se vaihdettiin uuteen. Korjaus meni takuun piikkiin, koska mun kone on alle vuoden vanha. Pyysin kuitenkin teknikkoa yrittään pelastaan mun kuvatiedostot ja tämä lysti maksoi 99e, mutta nyt mulla on onneks kuvat tallella :) Täytyy hommata joku ulkonen kovalevy hetimiten, että on varmuuskopiot tulevaisuuden varalle. 

Elämä Suomessa ei tunnu yhtään niin elämältä kuin Pariisissa. Tai ylipäätänsä maailmalla. Täällä on kiire. Täällä ei ole aikaa. En ehdi edes näkeen kunnolla ystäviäni. Kamalaa katsoa kalenteria ja todeta, että seuraavan kerran aikaa nähdä jotakuta olisi joskus puolentoista viikon päästä ellei sitten sovita tapaamista klo 9 aamulla tai klo 22 illalla :( Mulla on paljon työvuoroja. Pitäisi ehtiä käymään salilla, oon ollut vaan kerran siellä zumbassa. Mutta onneksi ehdin käymään viime viikolla kampaajalla ja brassisokeroinnissa (oli muuten huomattavasti miellyttävämpi kokemus Elegia Day Spassa Fredalla sokeroinnilla ja mukava henkilökunta ja muutenkin rentouttava paikka kuin Pariisissa kuumavahalla autsss kuulin ettei sillä kuulemma ees Suomessa saa tehdä brassia... Hintaeroa tosin kertyi aika paljon, Elegiassa 72e ja Pariisissa 23e :D) Viime viikolla ehdin myös käydä Saaran kanssa nauttimassa siiderit Väiskin kallioilla ilta-auringosta nauttien. Käytiimpä tsekkaan vielä sen jälkeen uudistunut Kerhonen, mun lähibaari. Aika laimea oli remontin jälkeen, hiljaista ja baarimikkokin viihtyi paremmin ulkona kuin tiskin takana. Huomenna meen Saaran kanssa Kerhosen sijasta Vastarannan kiiskeen, toiseen lähikuppilaani :) Ja ainiin viime viikon keskiviikkona mulla oli vapaa päivä, vietin sen Tiinan kanssa. Palvottiin aurinkoa Hietsussa ja illalla mentiin syömään gluteenitonta pizzaa Dennikseen. Sen jälkeen suunnattiin Kaivariin viinipiknikille, mutta matkaan tuli pari mutkaa. Laitoin 15cm piikkikorot jalkaan ja kävikin ilmi, ettei kolmosen ratikka meekkään Kaivariin vaan on poikkeusreitillä nyt kesällä. Mä en ois voinu  kävellä kaupungilta Kaivariin, joten vaihtoehtona oli taksi tai uudet kengät. Valitsin uudet kengät, sellaiset kultahopeat ballerinat Forumin henkkamaukalta. No jatkettiin sitten kävellen ja huomattiin matkalla, että mun hommaama viinipullo ei ollutkaan kierrekorkillinen kuten olin kotona hyvissä ajoin tsekannut. Pysähdyttiin sit matkalla yhteen ravintolaan Ulliksessa ja kysyin baarimikolta, että voisiko hän lainata meille viinipullon avaajaa :D Tää nainen katto mua ja Tiinaa aika pitkään ja lähti sit hakee avaajaa. Kun se antoi sen avaajan nii mä sanoin vaa Tiinalle et sä varmaa avaat sen.. No eihän meistä kumpikaan osannut avata itse pulloa, joten se baarimikko joutui viel avaan sen oikee meille :D tippasin 3 euroa hihii.. Ei meinattu kuitenkaa ehtii juoda koko viinii kun Kaivolle oli nii pitkä jono jo klo 21. Kaivolla oli hauskaa :) En kuitenkaan kävellyt yöllä kotiin huolimatta mukana olevista ballerinoista vaa turvauduin taksiin :D No joo muuten oon sitten ollut töissä ja vapaa-aikaa ei oo hirveesti jäänyt. Lauantai-iltana olin bilekuskina uudella autollani, oli kivaa ajaa öisessä Stadissa :) ja varoa kadulle hyökkääviä känniläisiä.. :D Pariisissa ei ollut juuri koskaan kiire, sitä kaipaan. Niinkuin mun saksalainen kaveri Nikolaus sanoi mulle, koskaan elämässä ei tuu oleen niin paljon aikaa kuin vaihdossa.

Mutta älkää huoliko, tästäkin kaikesta kiireestä huolimatta mulla on kyllä aina aikaa päivittää blogiani. Ajattelin ehtiä tässä viikonlopun/ ensi viikon aikana tekeen monia uudistuksia, joihin kysyinkin teiltä aikaa sitten palautetta. Pian näette sitten blogini uuden ilmeen! :) En aio aloittaa uuttaa blogia vaan uudistaa tämän, kiitos teidän monien palautteiden. Oon todella yllättänyt, että mun blogilla on noin 100 sivulatausta päivittäin. Mietin monesti, että kuka tätä mun blogia oikein lukee. Kun aloitin mun blogin, kohderyhmäni olivat ystäväni, tavoitteena pitää heidät ajantasalla. Sittemmin kohderyhmä laajentui myös koskemaan muita vaihtareita tai vaihtoonlähtijöitä, samanlaisessa elämäntilanteessa olevia tai siitä kiinnostuneita. Ja tietenkin kaikkia Pariisin ja Ranskan ystäviä, kulttuurista kiinnostuneita. En silti ois koskaan uskonut saavani niin monta lukijaa blogilleni. Erityisen iloinen oon siitä, miten blogini jossakin vaiheessa muuttui vuorovaikutuksellisemmaksi. Mulla kesti aika kauan, ennenkuin uskaltauduin kysyä mitään lukijoilta. Ajattelin, ettei juuri kukaan lue blogiani tai ainakaan vaivautuisi kommentoimaan mitään. Hassua kun näin jälkeenpäin miettii, että jännitti kamalasti kysyä mitään lukijoilta. Siistä kiitos kaikista kommenteista, joita olen saanut blogiini! Arvostan jokaista kommentia suuresti, että joku nähnyt sen vaivan kirjoittaa mulle tänne ja kommentoida, antaa palautetta. Blogiin suoraan jätettävän palautteen lisäksi olen saanut paljon palautetta ystäväpiiriltäni, tutuilta ja tietenkin blogini suurimmalta fanilta = iskältä suullisesti, facebookissa, tekstarein... Tämä kaikki palaute on kannustanut mua ylläpitämään blogiani säännöllisesti ja väsynenäikin tai kiireisinä hetkinä silti kirjoittamaan :) Suuri kiitos siis teille, lukijani ja ystäväni <3

Palaan vielä välillä pohtimaan kysymykseeni, kuka blogiani lukee. Mähän en mistään muusta tiedä että kuka, kuin siitä että ihminen itse mulle kertoo lukevansa, hehh :) Joten pakostakin joutuu ajoittain miettiin, että mitä tänne voin kirjoittaa. Julkistanko kaiken vai osan? Sensuroisinko jotakin, jätän kertomatta jonkin tapahtuman? Millaisen vaikutelman musta saa postauksestani? Entä mitä kuvia voin laittaa. Monta asiaa joutuu miettimään enemmän tai vähemmän. Oon kuitenkin päättänyt olla aina oma itseni ja pitää kiinni tyylistäni. Oon aina ollut avoin puhumaan suoraan kaikesta, niin itseeni kuin muuhun maailmaan liittyvistä asioista, miksi en siis olisi sellainen blogissanikin. Tämä on minun blogi, sen pitää siis näyttää minulta :) Tällä logiikalla oon mennyt aina ja mielestäni se on toiminut hyvin. Tottakai sitä joskus toivoo, ettei jotkut kakkapäät menneisyydestä lukisi tätä blogia ja olisi siis täten hyvin perillä elämästäni. Mutta olen todennut, että ihan sama. Who cares? Vaikeinta blogiin on ollut kirjoittaa surullisimmista ja eniten mieltäni koskettavista asioista, kuten ikävästä, rakkaudesta, kuolemasta... Uskon, että niin olisi tosin kenelle tahansa :) Tarkat ovat pystyneet kuitenkin lukemaan rivien välistä (tai joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa) mitä sellaista tapahtuu, mitä en suoraan sano. Joka tapauksessa en siis hirveästi murehdi, mitä muut ajattelevat kirjoituksistani. Kaikkia ei voi eikä tarvitsekaan miellyttää :) Yritän kuitenkin jollain tasolla huomioida sen, että blogiani lukee niin perheenjäseneni kuin myös saattavat lukea vanhat oppilaani :) 


Toivon, että olen pystynyt blogini kautta välittään oikeanlaisen kuvan Mimistä :) En ole muuten vielä koskaan esitellyt itseäni blogissani, ehkä olisi aika tässä joskus.. Heheh! :D tai ehkä mun ei enää tarvi :) 


Bisous!!


Mimi