Hiljainen Pariisi

Coucou! :)

Mä en ookkaa vielä ehtinyt kertoa mun naapurisotatarinaa että miten se meni loppujen lopuks  :D Pariisissa ei näissä vanhoissa kerrostaloissa (vaikka kuinka onkin uudelleen rempattu) tunneta mitää kunnon äänieristyksiä, seinät ja ovet on ohuen ohuita kuten noi yksinkertaiset ikkunatkin. No mä sitten pidin yhtenä torstaina pippalot, ihan pienet vaan mutta meni kahteen asti yöllä että se sai erään naapurin sitte tulistuun kunnolla. Mä sain perjantai-illallla puhelun vuokranantajaltani, joka kehotti varoon meluamasta klo 22 jälkeen. Tää valittaja, tossa mun alapuolella asuva yksinäinen vanha ranskalaisnainen, oli sitte liimannu mun kotona olles mun oveen tietokoneella kirjoittamansa vihaisen kirjeen. Kyllä oli sellasta tekstii että huh, siis kun aattelee et yksistä pippaloista kauhee haloo.

Siteeraan suoraan: Le bruit peut devenir une aggression intolérable, le vôtre est devenu une aggression intolérablement récurrente: J'habite av des Ternes depuis 10 ans et ma vie est devenue cauchemardesque depuis que vous avez aménage au-dessus de chez moi. A cause de vous, je viens, encore, de passer une nuit blanche suite au vacarme que vous avez encore orchestré cette nuit. Lyhyesti käännettynä, että mun aiheuttamasta melusta on tullu sietämätönä ja että hänen elämänsä on muuttunu painajaismaiseksi sen jälkee ku oon tähä muuttanu. Emmä ollukkaa tässä ku 6 viikkoo Suomessa ja muutenka mitenkää iha hirveesti vietä aikaa kotona kun oon usein jossaki menossa :D

Sitte tulee vähä hänen tulkintaansa mun elämästä, hyvii oletuksii tekee :D : Vous semblez vivre la nuit et pouvez donc dormir dans la journée, alors que moi, comme beaucoup, je vis le jour, en me levant à 6h du matin pour aller travailler (tähän huomautuksena et mä lähen neljänä aamuna viikossa häntä ennen kouluun)

Täähän oli muute eka valitus, jonka sain mutta hänen kirjeestään saa ihan sellaisen vaikutelman et hän ois valittanut mulle useita kertoja ja oisin tylysti jättäny kaiken huomioimatta: Je vous ai déjà demandé à plusieurs reprises de ne pas faire de bruit après 22h, de ne pas déplacer des meubles, de ne pas laisser tomber des objets sur votre parquet qui font trembler l'immeuble, de ne pas marcher avec des talons (de vrais marteaux-piquers à 2h du matin!) de poser un tapis ou une moquette pour amortir les bruits. Peine perdue, rien n'a changé.

Että siis  mitä ihmettä, mitkä nää useat kerrat on olleet, jolloin hän on pyytänyt mua oleen meluamatta, siirtelemästä huonekaluja (oon mun rikkinäistä jääkaappia välil siirrelly), kävelemästä korkokengillä (suomalaisillahan on tapana muutenki käyttää kenkii sisällä eikö???)  jne. Kun yhtään kertaa ei oo mitää valitusta tai pyyntöä tullut :D.... kunnes tajusin, että oon välillä kuullu sellasta outoo ääntä millon mihinki aikaa ja se ääni onki ollu et se naapuri hakkaa luudalla mun kattoon! mut mietin et ku se luudan hakkaus on kuulunu nii epäloogisiin aikoihin (alkuillasta ku oon ollu skypessä vaikka) nii en oo osannu yhdistää sitä mihkää tollaseen kyl... Onks toi niiku joku ranskalaisten yleinen tapa valittaa et se lasketaan valitukses? Tuntuis oudolta :D

No aika reiluu siis että yksien bileiden takii se herppas noin paljon, tai niinku tos kirjees annetaan ymmärtää että häiritsisin sitä ihan joka päivä. Mä ajattelin et en kyl varmana vastaa tolle yhtää mitää mut sit sinä maanantaina gardienne (talonnainen) kysy, että oonko jo jutellu tän naapurin kanssa et se on ihan raivoissaan ja et tää naapuri haluaa puhua mun kans kasvotusten. Gardienne kysyi myös, et oliko mulla torstaina juhlat että kuulu kuulemma alas asti :D :D siis tän talon seinät on nii paperii. Mut sit se gardienne sano et jos meen käymää sen naapurin puheilla illalla, et se palaa töistä puol 7 aikaan ja lupas myös ilmottaa tälle naapurille mun tulosta. No mä päätin sit pelaa varman päälle ostamalla pullon aitoa samppanjaa (carrefouris oli tarjous että kaks pulloo yhden hinnalla ystävänpäivän kunniaks :D) ja rasian macaronseja, sit menin ne kourassa seiskalta koputtaan hänen ovelle. Oven raosta näkyi valo ja kuulin selkeästi telkkarin äänen, sitte askeleet ja seuraavaks miten takalukko kääntyy päälle. Ystävällistä. Koputan uudestaan ja kerron oven läpi et kuka oon ja kysyn häntä nimellä, ei vastausta. No tulin sit ylös kotiini kirjoittaan lapun, johon laitoin vaan et oon pahoillani torstain juhlista ja melusta ja että ei tuu toistumaan melu klo 22 jälkeen ja menin koputtaa uudestaa myöhemmi illal mut ei avannu viäkää nii jätin sen lahjan sit kirjeen kera siihe oven eteen. Kyllä se oli siittä sit kadonnu ja seuraavana päivänä sain lapun teipattuna mun oveen, siin luki että anteeksipyyntö hyväksytty mielihyvin ja suuret kiitokset macaronseista ja samppanjasta. Se lappu oli kirjoitettu käsin ja sävy aidon ystävällinen. Kertooks tää jotai ranskalaisten jostai temperamentista? :D Mutta huhh, ongelma ratkaistu vaikka oon välillä nyt iha paranoidi etten meluu. Ei pitäis olla.

Mulle tuli tästä jutusta muuten mieleen yks laulu naapureista ja naapurikyylistä, Renan Luce: Les voisines... :D

Hassuinta täs jutus muuten on se, että mulle on käynyt melkei tällee samanlailla Suomessa!! Ku asuin Ullikses kämppiksen Carlan kans 2 kuukautta muutama vuosi sitte nii mulle tuli nimetön kirje seinänaapurilta, joka valitti mm. siitä, että keskusteltii Carlan kans keittiössä ja siitä että katsoin telkkaria yöllä :D Eli kai näitä tälläsii ihme naapureita löytyy siis joka puolelta, ettei nähtävästi oo mikää kulttuurisidonnainen juttu. Onks teillä mitää kokemuksia tälläisistä?

Tähän yhteyteen tuli myös mieleen syksyllä lukemani uutinen Pariisin yöelämästä, että kuinka täällä asukkaat valittaa ihan kauheesti ravintoloille ja baareille melusta. Hiljaisuus on täällä ihanne, tuntuu et se on täällä ihan erilailla vaalittuu ku Suomessa. Tai ainaki mihin mä oon tottunut. Mulle on varmaa vaik kuinka monta kertaa tehty sillai SHHH jossai esim. museossa ku oon kaverin kaa jutellu jostai taulusta, tai sitten kun olin TGV-junassa Charloten kanssa ja juteltii ja naurettii nii vieressä oleva nainen kehotti olemaan hiljaa, salilla kun odottaa alkavaa tuntia nii heti tulee SHH jos juttelet jonkun kaa siin käytävässä, ravintolassa katsotaan pitkään meidän seuruetta kun nauretaa ja jutellaa ja elehditää ku ranskalaiset juttelevat sivistyneen hiljaisesti. Ihan outoa, kyllä italialaiset on ihanan rentoja kun miettii... ja Suomessa on myös paljo rennompaa! Tälleen tosi yleistäen, mutta tässä mun havaintoja hiljaisuudesta täällä :) 

Bisous et bonne nuit,
Mimi