Vielä liittyen mun edelliseen päivitykseen mun ja Chrisin yhteydenpidosta. Mama vinkkas mulle laulun, joka kertoo täydellisen kuvaavasti mun ja Chrisin tilanteesta. Simple plan: Jet Lag.
You say good morning
When it's midnight
Going out of my head
Alone in this bed
I wake up to your sunset
It's drivin me mad
I miss you so bad
And my heart heart heart is so jetlagged....
Chris lähetti mulle myös ihanan viestin tänään.
Look at my phone. These are the cities that matter the most to me ;)
Ei oo juuri hetkeä, etten ajattelis Chrisiä. Tottuuko tälläiseen tilanteeseen? Eikö toi oo kauheen rankkaa? Eikö sua ahdista? Tälläisiä kysymyksiä mulle esitetään usein. Mua ahdistaa, jos en kuule Chrisistä mitään. Mä oon onnellisin kun me ollaan yhteydessä, se on mun päivän kohokohta ja odotetuin hetki. Siinä yhteydenpidon välissä on elämä täällä Suomessa. On mulle myös sanottu, että toivottavasti pääsisin eteenpäin. Eteenpäin unohtamalla Chrisin, se ei oo mulle vaihtoehto. En mä ole missään jumissa, kyllä mä silti elän täysillä täällä Suomessa ja olen onnellinen.Ja suunta on optimistinen ja eteenpäin.
I miss you so bad
I wanna share your horizon
And see the same sunrising
Turn the hour hand back to when you were holding me...
Kyllähän mä itseni jollain konstilla sinne Kaliforniaan järkkään ;)
bisous,
Mimi
(lainaukset Jet Lag-biisistä)
Välimatka on inhottava, varsinkin kun toinen asustelee toisella puolella maailmaa... Voin vain kuvitella miltä se tuntuu, mutta tiedän kyllä, millaista ikävä on.:) kyllä sä viel sinne Chrisin luokse pääset ;)
VastaaPoistaKiitos rohkaisevasta kommentista Teea! :)
VastaaPoista