Mun piti olla lähtötuutorina Ranskaan tulevaks syksyks lähteville vaihtareille, mutta jouduin peruuttaan tuutorointini Kalifornian reissun vuoksi. Ehdin kuitenkin jo kirjoittaa siihen vaaditun vaihtokertomuksen ja keksinkin julkaista sen täällä. Te, jotka ootte lukeneet blogiani pidempään niin hypätkää vaan suoraan tän kirjoituksen yli: tässä ei ole teille mitään uutta (ellei halua lukea tiivistelmää kaikesta tapahtuneesta) :) Mutta aattelin, että ehkä tästä vois olla hyötyä tai iloa sellaiselle lukijalle, joka on vasta nyt hiljattain löytänyt mun blogin ja olisi kiinnostunut saamaan pikakelauksen vaihdostani. Tai jos on itse lähdössä Ranskaan vaihtoon, niin ehkä siitä on silloinkin iloa.Mut toivon, että en pitkästytä ketään tälläisellä ei blogiini varten kirjoitetulla kertomuksella:)
Vaihtokertomus
Hain vaihtoon Pariisiin, sillä halusin opiskella lempikaupungissani pääainettani ranskaa. Vaihdon aikana rakastuin kaupunkiin entistä enemmän ja lukuvuosivaihdosta tulikin elämäni ikimuistoisin kokemus kaupungin, kulttuurin ja uusien ystävien ansiosta. Nautin myös opiskelusta Pariisissa, vaikka pääosassa vuoden ajan olivat uudet ranskalaiset ja vaihtariystävät sekä kulttuurin tutustuminen ja ranskan kielen kehittäminen. Kirjoitin myös koko vaihtoajan tiiviisti blogia, johon oli helppo purkaa ajatuksiaan ja kertoa Suomen kavereille kuulumisia.
En ehtinyt valmistautua vaihtoon juuri ollenkaan, ainakaan henkisesti. Halusin hommata asunnon hyvissä ajoin jo kesäkuussa, sillä vietin elokuun Balilla juuri ennen vaihdon alkua. Löysinkin asunnon Suomi-Instituutin nettisivujenkautta. Vuokranantaja oli suomalainen ja vaikutti luotettavalta, joten vuokrasin asunnon pelkän kirjallisen kuvauksen perusteella. Ajattelin, että kun on asunto valmiina, niin suurin stressi vaihtovalmisteluista on ohi. Suomen asuntooni jäi kätevästi asumaan poikaystäväni, joten en joutunut miettimään ollenkaan tavaroiden siirtelyä tai muita järjestelyjä. Niimpä palattuani Balilta vietin nopeasti läksiäiset Suomessa ja suuntasin Pariisiin 29.8.2010. Olin sopinut tapaamisen uudelle asunnolle vuokranantajani kanssa. Asunnon sijainti oli loistava - keskellä Latinaiskortteleita. Kämppä itsessään olikin sitten tyrmistys. Vuokranantajan kuvaus alle 20 neliön kämpästä olikin tosi asiassa vain n. 10 neliötä ja pahinta oli, ettei vessa toiminut. Se piti huuhdella ämpärillä. Vuokra oli 800 euroa eli todella ylihinnoiteltu tasoon nähden jopa Pariisissa. Asunto ei kuitenkaan masentanut minua, vaan keskityin nauttimaan aluksi nähtävyyksistä. Vanhempani ja poikaystäväni tulivat vierailulle jo ensimmäisellä viikolla, mikä helpotti alun koti-ikävää ja sopeutumista uuteen elämään Pariisissa. Alun ohjelmana oli muutoin viikon mittainen yliopiston järjestämä vaihto-opiskelijoille tarkoitettu orientaatio-ohjelma, johon sisältyi kieli- ja kulttuurikursseja. Kielikurssi tuntui todella turhalta, sillä opiskelen ranskaa pääaineena, joten en jaksanut ensimmäisen päivän jälkeen mennä enää paikalle (orientaatio oli vapaaehtoinen). Hyvä puoli orientaatiossa olisi ollut muiden vaihtarien tapaaminen, sillä siellä monet ystävystyivät heti aluksi. Koulu alkoi vasta lokakuun alussa, joten minulla oli melkein kuukausi aikaa vain hengailla. Koska en tuntenut vielä kaupungista kuin muutaman muun suomalaisopiskelijan, hengasin tiivisti heidän kanssaan. Käytin myös tämän kuukauden kaikkien käytännön asioiden hoitoon: netin hommaaminen, CAF-asumistuen hakeminen, pankkitilin avaaminen, kursseille ilmoittautuminen, opiskelijakortin hankkiminen…
Koulun alettua lokakuun alussa arki sitten alkoi. Liityin heti yliopistoliikunnan jäseneksi. Yliopistoliikunta erosi Suomesta siten, että sai valita vain yhden lajin, jota harrastettiin sitten tiettynä päivässä viikossa. Päätin olla rohkea ja valitsin ratsastuksen. Tämä osoittautui loistopäätökseksi, sillä tallilta sain koko vaihtoajan parhaimman ranskalaisen ystäväni, joka vei minut Normandiaan ratsastamaan ja tutustumaan normandialaiseen kulttuuriin. Reissu oli yksi vaihdon upeimpia kokemuksia. Tallilla oli helpointa tutustua ranskalaisiin, kun oli jotain, mikä yhdisti heti. Sain ranskalaisia kavereita myös yliopiston kursseilta, joita tapasin myös vapaa-ajalla. Pyysin heitä kirjoittamaan kalenteriini uudet sanat ja ilmaukset, joita opin koko ajan. En puhunut englantia koko syksyn aikana ollenkaan, sillä kaikki kaverini Pariisissa olivat joko ranskalaisia tai suomalaisia. Oli minulla myös muutama vaihtarikaveri, mutta kaikki vaihtarit kursseillani puhuivat hyvää ranskaa. En käynyt ollenkaan vaihtaritapahtumissa tai –bileissä, sillä yritin saada tarkoituksella vain paikallisia kontakteja. Ranskan kielen kehittäminen tapahtui parhaiten natiivien kanssa, sillä he korjasivat aina pyytäessäni ääntämystä ja muita mahdollisia tekemiäni virheitä. Heidän kauttaan opin myös eniten ranskalaisesta kulttuurista ja arjesta. Muutoin syksyni ei mennyt kovin hyvin. Poikaystäväni Suomessa ei kestänyt etäisyyttä ja soitteli minulle ikäviä puheluita päivittäin, minkä koin henkisesti hyvin raskaaksi. Eräänä aamuna jouduin lähtemään suoraan lentokentälle ja ottamaan ensimmäisen lennon Suomeen, sillä halusin heittää hänet pihalle asunnostani. Kursseilta ei periaatteessa olisi saanut olla pois, mutta onneksi opettajat suhtautuivat ymmärtäväisesti erityisesti vaihtareihin. Minulle ei tullut koko vaihdon aikana minkäänlaisia ongelmia poissaolojen kanssa. Jouduin lähtemään vain reilu viikko Suomen pikakäynnin jälkeen uudestaan Suomeen, sillä läheiseni kuoli. Olin myös jatkuvasti kipeänä, joten ranskalainen terveydenhuolto tuli hyvin tutuksi. Yksityiselle pääsi jopa samana päivänä ja nämä käynnit luottokorttini matkavakuutukseni korvasi. Pian lääkärini epäilikin, että asunnossani on hometta jatkuvasta sairastelustani johtuen. Aloin etsimään vain reilun kuukauden päästä Pariisiin muutosta uutta asuntoa. Pariisissa ei ole kovin helppoa löytää asuntoa, mutta sinnikkyys palkitaan. Minulla kävi tuuri, sillä löysin asunnon viikossa. Ehdin käymään noin neljässä näytössä ja soittamaan lähes 50 puhelua. Löysin unelmien asunnon yksityisiltä markkinoilta American Churchin ilmoitustaululla olleen ilmoituksen kautta. Pääsin katsomaan asuntoa niin, ettei paikalla ollut muita hakijoita. Samana iltana sain jo soiton, että he ovat valinneet minut vuokralaiseksi ja pääsin muuttamaan melkein heti. Asunnon haussa oli tärkeää, että kaikki paperit olivat kunnossa. Ranskalainen vuokranantaja vaatii dossierin, eli pitää olla vanhempien pankkitakaus, johon tarvitaan vanhempien edelliset palkkakuitit, edellisvuoden verotustodistus, todistus työpaikasta ja asemasta, passikopiot… myös omat opiskelutodistukseni ja muut todistukset tarvittiin, esimerkiksi kuitit, että olin maksanut edellisen asuntoni vuokrat. Nämä kaikki paperit hommasin Ranskasta käsin äidiltäni. Onneksi vaivannäkö ei mennyt hukkaan ja iloitsin suuresti uudesta asunnostani. Se sijaitsi lähellä Riemukaarta 7.kerroksessa ja näkymät kolmelta parvekkeeltani olivat kauniit. Vuokraa 25 neliön yksiöstä maksoin 850 euroa/kk, mutta n.200 euron Ranskan asumistuen ansiosta oli mahdollista maksaa tälläistä vuokraa. Todellisuudessa kulut tulivat hieman suuremmiksi, sillä sähkö on kallista Pariisissa, n.40e/kk. Muuton takia jouduin hankaluuksiin netin kanssa, sillä SFR:n lupaama nettiasentaja ei koskaan tullut paikalle. Minulle sanottiin, että jouduin odottamaan uutta nettiasentajan tapaamista vielä toisen kuukauden. Irtisanoin sopimukseni SFR:n kanssa ja otin uuden liittymän Orangelta, josta minulle luvattiin netti kahdessa viikossa. Orangen myyjän näppäilyvirheen vuoksi en saanut nettiä ennen tammikuun loppua, joten olin yli 3 kuukautta ilman minkäänlaista nettiyhteyttä. Se tuli hyvin kalliiksi, sillä Skypen sijaan jouduin soittamaan Suomeen suomalaisesta liittymästäni. Minulla oli käytössä myös ranskalainen prepaidliittymä.
Netin puuttuminen harmitti ja stressasi minua, vaikka olinkin onnellinen uudesta asunnostani. Suomen ystäviin ja perheeseen oli haastavaa pitää yhteyttä ilman nettiä ja blogin päivittäminenkin oli hankalampaa. Enää en onneksi sairastellut. Ero poikaystävästä ja läheisen kuoleman käsittely kaukana perheestä ja ystävistä tuntui raskaalta. Sitten vielä marraskuun lopussa tallilla minulle tapahtui onnettomuus. Putosin ja sain toisen hevosen kavion silmäkulmaani, joten edessä oli taas lääkärikäyntejä. Viimeinen niitti kuitenkin oli se, ettei netti edelleenkään alkanut toimia. Tuntui, että voimat olivat lopussa ja kaikki liian hankalaa. Päätin lähteä joululoman viettoon aiottua aiemmin Suomeen. Suurin osa kursseista loppui marraskuun viimeisellä viikolla. Muiden kurssien opettajien kanssa sain sovittua tenttien suorittamisesta aiemmin ja tein myös jopa yhden tentin kirjeitse Suomesta käsin, sillä koulu olisi oikeasti loppunut vain muutamaa päivää ennen joulua. Tulin siis Suomeen jo 1.12 ja jatkoin silmäkulmani hoitamista Suomessa. Ranskassa olin onneksi päässyt hyvin nopeasti magneettikuvauksiin, joihin Suomessa olisin joutunut odottamaan kauan. Lääkärikäynneistä minulla oli siis ihan positiivisia kokemuksia Ranskasta. Kevätlukukausi jatkui vasta 24.1, joten palasin Pariisiin vasta 17.1. Yksi parhaista ystävistäni tuli mukaani viettämään minilomaa Pariisiin, joten odotin paluuta Pariisiin innolla syksyn vaikeuksista huolimatta. En olisi koskaan voinut uskoa, että siitä keväästä tulisi elämäni mahtavin ja ikimuistoisin kevät. Tapasin nykyisen kalifornialaisen poikaystäväni vain päivä Pariisiin palattuani. Hänkin oli juuri tullut Pariisiin vaihtoon. Siitä päivästä lähtien tapasimme lähes joka päivä ja matkustimme yhdessä muualla Ranskassa. Ranskan kielen kehittämisen kannalta poikaystäväni tapaaminen oli ehkä huonoin mahdollinen ratkaisu, sillä yhteinen kielemme oli englanti. Hänen kanssaan vietin paljon aikaa myös muiden Sciences Po:lla opiskelevien kanssa, he kaikki puhuivat englantia äidinkielenään, joten ranskan sijasta huomasin puhuvanikin eniten englantia. En ollut aiemmin osannut mitenkään keskitasoa paremmin englantia, joten siinä mielessä voin iloita nyt loistavasta englannin kielen taidosta. Ranskaa puhuin koulussa ja ranskalaisia ystäviäni nähdessäni sekä tietenkin kaikkialla liikkuessani. Keväällä kaikki kääntyi parempaan suuntaan, sain nettiyhteydenkin toimimaan vietettyäni Orangen liikkeessä muutaman viikon aikana yli 20 tuntia. Matkustin joka kuukausi ihaniin paikkoihin: Toulouseen, Belgiaan, Normandiaan kaksi kertaa, Berliiniin, Amsterdamiin ja Nizzaan. Kurssitkin tuntuivat paljon kiinnostavimmalta kuin syksyllä.
Arki Pariisissa erosi paljon Suomen arjestani. Vaihtarilla on enemmän aikaa kuin koskaan elämässään. Päiväni yliopistolla eivät olleet kovin pitkiä enkä joutunut tekemään kauheasti mitään koulun eteen vapaa-ajallakaan. Kävin yksityisellä kuntosalilla jumpissa. Pariisissa kuntoilu on todella kallista, yksityisen halvimman löytämäni salin 50 kerran kortti maksoi 600 euroa. Kaverieni kanssa kävimme monta kertaa viikossa ulkona syömässä ihanissa ravintoloissa ympäri Pariisia. La Fourchette- sivuston kautta varasimme pöytiä uusiin ihaniin ravintoloihin ja söimme usein menun puoleen hintaan sivuston tarjousten vuoksi. Olen keliaakikko, mikä toi haasteita syömiselle. Ranskassa keliakia ei ole kovin tunnettua, mutta hyvin selvisin. Yliopiston ruokaloissa en syönyt koskaan, sillä niissä oli surkea valikoima eikä mitään gluteenitonta tarjolla. Lounaalla kävimme kaverien kanssa viereisissä brasserioissa. Päivisin hengasimme puistoissa, nähtävyyksissä tai kävimme kivoissa kahviloissa, joita Pariisissa on joka kadunkulmassa. Shoppailimme ja järjestimme illan viettoja myös toistemme luona. Suurimman osan ajasta vietin poikaystäväni kanssa, mutta näin myös kavereitani melkein päivittäin. Kävimme myös juhlimassa, mutta yllättävän vähän loppujen lopuksi. Kävin vain muutamassa eri yökerhossa koko vuoden aikana. Yleensä vietimmekin iltaa pitkän kaavan mukaan ravintolassa ja kävimme sen jälkeen ehkä drinkeillä. Minulla oli joka kuukausi kavereita vieraina Suomesta, mikä oli tosi kivaa. Elämä Pariisissa oli kallista, mutta upeaa. En tullut Suomeen kertaakaan ennen paluutani 18.5.2011. Palasin Suomeen viimeisen tentin jälkeisenä päivänä, sillä rahat alkoivat loppua. Olin myös vanhempieni avustuksella maksanut koko kevään vuokraa Helsingin kodistani, koska en halunnut luopua asunnostani tai alivuokrata sitä. Paluu Suomeen tuntui shokilta. Viimeinen viikko Pariisissa meni käytännön asioiden järjestämiseen: pankkitilin lopettaminen, netin ja sähkösopimuksen irtisanominen, muutto… Tavaroiden saaminen Suomeen ei ollutkaan kovin helppoa, sillä huomasin kaksi päivää ennen lentoani, että minulla on tavaraa yli 4 matkalaukun verran. Pariisiin tultuani elokuussa laukkuja oli ollut vain yksi… Vuoden shoppailut tuntuivat siis yllättäen aika riesalta. Lentokentälle menin taksin kanssa kahden valtavan laukun kanssa ja poikaystäväni toi loput laukut perässä Suomeen. Jouduin lahjoittamaan paljon tavaraa kavereilleni. Asunnon luovutus sujui hyvin ja sain takuuvuokrani takaisin. Kuitenkin vuokranantajani muutti mieltään ilmeisesti rahapulansa takia kuukautta myöhemmin ja vaatii minulta edelleen sähköpostiviestein maksamaan takuuvuokraa hänelle takaisin, vaikka asunnon kunnossa ei mitään vikaa ollutkaan. Sähkösopimuksen irtisanominen onnistui, mutta jostain syystä minuun otti vielä heinäkuussa yhteyttä perintötoimisto maksamattoman sähkölaskun vuoksi. Pankkitilini irtisanottua suoraveloitukset tietenkin eivät enää toimineet. Näitä kommelluksia lukuun ottamatta paluu on sujunut hyvin.
Vaihdosta jäi minulle kaikin puolin positiivinen kuva. Syksy kasvatti minua henkisesti tosi paljon. Vaihto muutti minua ihmisenä paljon kärsivällisemmäksi ja positiivisemmaksi. Ranskan kielen taitoni koheni hurjasti, mutta ei niin paljon kuin se olisi voinut. Englantini sen sijaan muuttui erinomaiseksi. Minulla ei ollut koko vuoden aikana koskaan vaikeuksia kielitaidon takia, vaikka jouduin selvittelemään esimerkiksi nettiyhteyttäni useita kertoja ranskaksi ja käyttämään hyvin teknistä sanastoa. Tuntui, että kielitaidollani oli tarpeeksi hyvä pohja vaikken täydellisesti ranskaa osaakaan, siksi en joutunutkaan koskaan stressaamaan ranskan käyttämistä vaan totuin hoitamaan kaikki asiat ranskaksi alusta asti. Vaihdossa oppii todella omatoimiseksi, sillä kaikki pitää selvittää ja hoitaa itse. Yliopiston kansainvälisestä koordinaattorista ei ollut apua koskaan, sillä hän ei tiennyt mistään mitään eikä ollut helposti lähestyttävä ihmisenä. Tuutoreita ei ollut eikä mitään vaihtariyhteisöä yliopistollakaan. Kurssit sen sijaan olivat todella korkeatasoisia ja opettajat erittäin päteviä ja mukavia. Pyysin apua tarvittaessa aina ranskalaisilta koulutovereilta, jotka auttoivat mielellään. Lähtisin vaihtoon Pariisiin koska tahansa uudestaan ja eläisin kaiken uudelleen, jos voisin. Matkustaminen muualla Ranskassa oli yksi parhaimpia kokemuksia, sillä muualla Ranskassa on hyvin erilaista kuin Pariisissa. Joidenkin pariisilaisten tylyyn ja ylpeään asenteeseen tottui kyllä jo alussa eikä siihen kiinnittänyt sen enempää sitten huomiota. Pariisi oli vaihtokohteena täydellinen ja muistan vaihtoni upeimpana elämänjaksona koko loppuelämäni.
Bisous,
Mimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti