Heippa!
Mun piti eilen laittaa tänne postaus, jota ehdin jo aloittaa kirjoittamaan. Tässä tunnelmia:
eilen klo 12:
Olen viela San Franciscossa ja yritan kovasti valtella lahestyvaa kotiinpaluuta. Mun lento lahtee 7 tunnin paasta ja toivoisin voivani pysayttaa ajan ennen sita. Lahteminen on tosi vaikeaa. Kun tulin tanne, tuntui, etta mulla on paljon aikaa ja oli ihanaa kun oli niin monta paivaa edessa. Se aika vaan hujahti, mutta oon ehtinyt tehda valtavan paljon kaikkea 15 paivan aikana, kuviakin on kertynyt lahes 1000. Hirveinta on hyvastella pian Chris ja sitten matkustaa vuorokausi surullisena. Tanne tullessa matka oli todella todella pitka, mutta mulla oli koko upea ihana reissu edessa, jota odotin niin innoissani. Tottakai Suomessa on kivaa, mutta en haluaisi palata viela. Tunnelmat ovat siis hyvin haikeat...
nyt:
Olen Suomessa. Ihan sairaan outoa. Matkustin 20 tuntia nukkuen suurimman osan ajasta, joten matka hujahti ja yhtäkkiä olen taas kotona. Chris on taas Skypen päässä. Ja vitsit mikä jet lag! 10 tuntia lähti vuorokaudesta pois, tuntuu ihan minipäivältä. Siksi en millään osais mennä nukkumaan, kun ei tunnu yhtään et ois ilta. Ainoa vuorokaudenajasta muistuttava asia on toi pimeys... Miten kahden viikon aikana tänne ehti tulla näin syksyistä? No mutta arki nappaa mut äkkiä mukaansa täällä. Huomenna meen ratsastaan ja lauantai sekä sunnuntai töissä. Mulla on nii paljon päivitettävää tänne! :) Palaan pian.
Bisous,
Mimi
ps. Finnairilla on muuten loistavaa palvelua! Mun jatkolennol Lontoosta Helsinkiin lentoemäntä antoi mulle erikoistilaamani vegaanisämpylän, sanoin et ei kiitos kun oon keliaakikko nii en voi leipää syödä. Hän toi hetken päästä mulle omat eväänsä! Sanoi, ettei hän tarvitse omaansa kun voi syödä sitten kotona :) Katselin kun muut mussutti pieniä sämpylöitään, mulla oli edessäni iso herkullinen fetasalaatti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti