Sumuinen Golden Gate Bridge

Coucou! :)

Eniten odotin San Franciscoon matkustaessani kuuluisan Golden Gate Bridgen näkemistä. En oikeastaan tiennyt kaupungista oikein mitään muuta kuin tuon sillan, joka yleensä kaikissa turistimaisemakuvissa on keskeisenä. Mun mielestä toi silta on todella kaunis ja ajattelin, että sen nähdessäni tajuan viimeinkin olevani San Franciscossa.

ylemmät kuvat Wikipediasta

 

Mutta kuinkas sitten kävikään... Lentokoneesta yritin kovasti katsella ikkunasta tätä siltaa ja kaupunkia, mutta näinkin harmaata paksua sumua. Odotin innolla Golden Gate Bridgen ylitystä, sillä tiesin meidän ajavan siitä Sonomaan.

Ihmettelin, kun en nähnyt tätä kuuluisaa siltaa, vaikka sen piti olla suoraan edessäni. Alla olevassa kuvassa olemme juuri menossa sillalle... :D

Golden Gate Bridgen SF:n päässä

En myöskään nähnyt sillalta avautuvaa upeaa maisemaa San Franciscon kaupunkiin, sumu oli niin paksua...

edessä kohoavat tornit täysin sumun peitossa

näin paljon siitä sillan korkeasta tornista sit näki :)

Vasta aivan tornien alla ollessa näin vähän enemmän, mutten siltikään tarpeeksi. Ei tuntunut siis yhtään todelliselta olla tuolla kun näky oli kuin unesta. Piti ihan nipistää itseään, että muisti olevansa hereillä ja oikeasti perillä sen pitkän matkan jäljiltä.

Seuraavan kerran kun ylitettiin tuo silta San Franciscoon päin, oli ilta eikä sumua. Näky oli upea! Kaikki ne kaupungin valot.. :) Sain ihailla niitä sillalta kauan, koska tietöiden takia ylitys kesti ainakin 15min. San Franciscoon päin mentäessä sillan ylityksestä piti maksaa 5 dollaria ja Chrisillä oli sellainen valkoinen laite autossa, jonka hän nosti esille lukijan kohdalta ajaessamme. Jos ajaa usein siitä, niin sellainen kausimaksulaite on hyödyllinen, kun ei tarvii sit pysähtyä maksamaan ja pääsee nopeammin ohi. Se sama laite toimi myös joissain muissakin paikoissa.

Ensi kerralla toivon, että sumua olisi vähemmän. Sitten laitan tänne  parempia kuvia :) Että seuraavaa reissua odotellessa...


Bisous!
 Mimi

Lake Tahoella mökkeilemässä

Heippa!

Lake Tahoe oli ehdottomasti matkani kohokohtia. Lake Tahoe sijaitsee Sierra Nevadan vuorilla, Kalifornian ja Nevadan rajoilla. Se on USA:n 2. syvin järvi ja maailman 12.syvin. Vesi on makeaa ja kirkasta :) Lake Tahoe on tosi suosittu turistikohde kesällä vehreytensä ja talvella upeiden laskettelurinteidensä ansiosta.

Monella on Lake Tahoella cabin, tai jos on oikein rikas niin sitten on talo järven rannalla. Kuulemma niiden hinnat alkavat miljoonasta dollarista. Mä viihdyin niin hyvin Tahoella, että halusin olla siellä neljä yötä Chrisin perheen mökillä. Mentiin sinne ihan kahdestaan ja oli tosi kiva rentoutua siellä :) Mökki sijaitsi pohjoisrannalla Tahoe Cityssä, jonka keskusta oli täynnä kivoja kauppoja ja ravintoloita.

Erityisen kaunis oli tietenkin itse lake Tahoe, mutta parasta oli rafting joella! :) Mikäs sen hauskempaa aurinkoisena päivänä.. Ai niin iltapäivällä oli tosi kuuma, mutta illat sen sijaan oli viileitä. Sonomassa ja Lake Tahoella oli kuitenkin päivällä helteinen sää, toisin kun vaikka San Franciscossa, jossa farkut oli shortsien sijasta paljon parempi valinta.

puhallettiin meille vene... :)

Meillä oli veneessä mukana pullo California Mumm Napa samppanjaa :) Joen laskemiseen meni aikaa pari tuntia ja muita laskijoita oli paljon :) Raftingfirmat veloittavat tuosta lystistä 30-35 dollaria/henkilö... Me puhallettiin itse oma lauttamme, käveltiin sen kanssa joen alkuun ja otettiin taksi mökille joen lopusta :) Säästettiin siinä paljon, sillä taksi maksoi vaan 15 dollaria :)

Ruoka Tahoella oli loistavaa! :)

Käytiin lounaalla Fireside pizzeriassa, missä söin elämäni parasta gluteeniton pitsaa. Täytevalikoimia oli vaikka mitä erikoisia. Gorgonzola-rucola-päärynä-punasipulipizza oli erinomainen yhdistelmä :)

gluteenitonta pizzaa Firesidessa

 Muutenkin huomasin, että keliaakikon elämä Kaliforniassa on helppoa. Uskaltaisinko jopa sanoa, että yhtä helppoa kuin Suomessa tai joissain kohdin jopa parempaa? Riippuu vähän millaista ruokaa hakee, mutta niin sairaan monessa paikkaa sai gluteenitonta pitsaa ja pastaa että näissä Suomi on jäljessä. Ruokakaupoista paras on ehdottomasti Whole Foods Market, joka oli paras koskaan vierailemani gluteeniton ruokakauppa. Mitä vaan keksin kuvitella haluavani gluteenittomana niin sen sieltä löysin. Juustokakkua, browniseja, cupcakeseja, chocolate chip cookieita, tuorepastaa, valmisruokia, murokeksejä, tuoretta pehmeää leipää, bageleita....... Paratiisi. Ja mun kuvitelmissa Jenkeissä olisi ollut hankalaa olla keliaakikkona... Olin niin  onnessani :) Testailin monia eri tuotteita enkä huomannut niiden maistuvan gluteenittomalta (kuten Suomessa valitettavasti huomaan osasta tuotteita) ja Chriskin tykkäsi. Myös Safewaylta löytyi jonkun verran gluteenittomia tuotteita, mm. herkullisia chocolate chip cookieita pakasteesta kotiuunissa valmistettavaksi. San Franciscossa oli lisäksi pelkästään gluteenittomiin ruokiin erikoistuneita leipomoita, siitä lisää tulevassa San Francisco-päivityksessäni. Mutta toteampa jo nyt, että Jenkeissä kuulemma ei keliaakikotkin saattavat suosia gluteenittomia tuotteita, koska se on joku trendikäs buumi, että on terveellisempää syödä gluteenitonta :)

Joen rannalla Tahoe Cityssä erinomainen kauniissa paikassa sijaitseva ravintola oli River Grill, jossa söin Alaskan halibut kalaa, päivän specialia. Tunnelma oli muutenkin kiva, kun siellä soitti joku bändi ja ilta pimeni :)

Alaskan halibut

Viihdyn Suomessa loistavasti mökillä niin nautin myös suuresti Tahoella mökkeilystä. Jetlagin takia heräsin ekan viikon ajan tosi aikaisin aamulla (ekoina aamuina jo kuudelta, muina kasin aikaan), joten Chrisin vielä nukkuessa kokkailin meille aamiaista. Harmi vaan ei muistettu etsiä pancakes aineksia, että olisin voinut toteuttaa ihanan amerikkalaisen aamiaisen... :) Mutta silti vaahterasiirappi on maailman parasta ja voisin syödä sitä minkä vaan kanssa. Chris ja hänen perheensä vähän ihmetteli kun laitoin sitä jogurttiinikin :D

Tahoe oli siis erityisen mieluinen paikka mulle... :) Chrisin isä epäili Sonomassa illallisella, etten viihtyisi Tahoella, koska se muistuttaa niin paljon Suomea. Kun on se järvi ja puut aika samanlaisia. Mutta ei meillä Suomessa ole sellaisia upeita vuoria, joiden huipulla on kesälläkin lunta! Eikä se järvi näyttänyt samalta kuin Suomessa, vesi oli niin kirkasta ja se järvi niin valtava. Ne kaikki kaupat ja ravintolat eivät myöskään sopisi suomalaiseen mökkikylämaisemaani, kun ei meillä ole sellaista turistimeininkiä. Musta Tahoe oli ihan älyttömän kiva paikka ja haluan sinne pian uudestaan :)

Teimme Tahoelta unelmieni päiväreissun Renoon Nevadaan, josta lisää seuraavassa päivityksessä.

Bisous et bon week-end!
Mimi

Sonoman viinitiloilla ja Chrisin perheen luona

Salut!

Mun lento San Franciscoon sujui kivuttomasti, vaikka tuntuikin loputtoman pitkältä. Onneks mun kans samalla rivillä istui mukava saksalainen nuori pariskunta. He olivat menneet juuri naimisiin ja matkalla kuukauden häämatkalle Havaijille. Aika kuluikin huomattavasti nopeammin rupatellessa ja sain nähdä paljon upeita kuvia heidän häistään :) Koneen laskeuduttua menimme yhtä matkaa jonottomaan tulliin. Siihen toimenpiteeseen, missä otetaan valokuva ja sormenjäljet kaikista sormista ja ehkä esitetään muutamia kysymyksiä matkan syyhyn liittyen. Kaikki muut koneen matkustajat pääsivät siitä nopeasti läpi matkalaukkujaan noutamaan, mutta arvatkaa kuka ei päässyt läpi... Mut ohjattiin johonkin toimistoon maahan pääsyn sisään ja pikkasenko harmitti kun olin sen 17 tuntia lentänyt ilman mitään ruokaa (välilaskullakaan en ehtinyt mitään haukata) ja sitten on epävarmaa, pääsenkö ees maahan. Heh :D  Tiesin myös, että Chris odottaa mua jo toisella puolella ja se lisäsi mun malttamattomuutta entisestään. Mun piti odottaa jonkun aikaa ennen kuin erittäin laiskan oloinen tullimies alkoi käsitellä mun passia ja estaa (viisumia). Alkoi kunnon kysely, mun passissa ja estassa kun oli mukamas jotain niin hämärää. Vika oli siin, että olin viime vuonna Jenkeissä eri passilla ja eri estalla. Halusin uusia vanhan passini ennen Pariisiin lähtöä, koska se kuva oli niin vanha. Heidän mielestään oli hyvin epäilyttävää, että oon vaihtanut vanhan passini ennenaikojaan uuteen. Vanhaa estaahan en pystynyt käyttään kun se on sidottu passin numeroon. Kysymykset olivat mm. tälläisiä: mitä teet Suomessa? Missä olet töissä? Ai opiskelet myös? Miksi teet samaan aikaan työtä ja opiskeluja? Kauanko olet USAssa? Miksi et pidempään? Mitä teet täällä? Kenen luona asut? Mistä tunnet Chrisin? Onko hän poikaystäväsi? Kuinka pitkältä ajalta? Missä hän asuu? Mitä hän tekee? Missä opiskelet? Mitä teit Pariisissa?.. Sitten hän soitti pari puhelua liittyen mun passiin ja estaan ja kyseli vielä muutaman kysymyksen lisää. Vika kysymys oli että, onko se kenkäkauppa missä oon töissä nii samanlainen kun Nikestore :D olin että ei, sit et nonii saat lähteä. Huh mikä kuumotus ja helpotus... Poimin matkalaukkuni ja poistuin viimeisenä aulaan, jossa Chris odotti mua :)

Ensimmäiseksi sain ruokaa, onneksi, ja siitä matka jatkui Sonomaan, Chrisin kotikaupunkiin. Sonoma on tunnettu viinitiloistaan ja on suosittu wine tasting turistikohde. 10 tunnin jet lag painoi vähän päälle, mutta yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin heti ekana päivänä. Tapasin heti Chrisin vanhemmat ja pikkuveljen. Heidän koti oli kuin suoraan mielikuvani siitä, millainen on tyypillinen amerikkalainen kaunis koti. Valtava hieno talo, iso piha. Kaikki oli suurta ja hienoa sekä ne koristelut! Chrisin äiti ei ollut vielä (mun onnekseni) ottanut pois 4th of Julyn, itsenäisyyspäivän koristeita. Muita juhlia, joiden koristeluihin panostetaan paljon ovat halloween ja joulu.4th of July näkyi heidän kodissaan niin ulkokoristeina pihalla ja talon ulkopuolella kuin myös sisällä kylpyhuonetta myöten. American flag voi liehui kuulemma ympäri vuoden ja siihen liittyvää koristusta olla muutenkin kuin 4th of Julyihin liittyen. Lisäksi Chrisin äiti laittaa ympäri vuoden erilaisia koristeita, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn juhlaan.

 n

Hassua oli myös talon suuri koko. Suomalaiselle outoa oli kylpyhuoneiden runsas määrä, sillä niitä oli neljä! Mulla oli käytössä siis ihan oma kylpyhuone :) Huoneita oli paljon.. Piha oli suuri ja siellä oli uima-allas ja iso hot tub. Kaksi ihanaa koiraa, Hannah ja Ollie. Monta autoa. Niin monta, että Chris ei oo edes varma kuinka monta, mutta osa on Chrisin isän työkäyttöön. Tarkemmin kun kysyin, niin 4 truck on työkäyttöön. Sitten kai joku viides auto työkäyttöön. Sitten on jeeppi ja kaksi vanhaa keräilyautoa. Sitten joku auto, joka kuluttaa niin paljon, ettei sitä viitsi käyttää paljon ja on toinen auto, jolla voi ajaa paljon. Lisäksi kaikilla perheenjäsenillä on omat autot myös. Mikä määrä autoja :) Täydensi mun mielikuvaa siitä, miten jenkit tykkää autoista. Kaikkiin paikkoihin pääsee myös kätevimmin autolla ja parkkeeraaminen on helppoa, kun ruudut ovat niin isoja.

Vietimme Sonomassa kaksi päivää. Mulle erityisen mieleistä oli viettää aikaa ihanien beaglesien Ollien ja Hannahin kanssa. 

Hannah pihalla

Ollie

vein Ollien lenkille

Hannah ei uskaltanut kävellä tätä polkua

Sonoman viiniviljelmät olivat ihastuttavia. Wine tasting olikin oikein sopiva tapa starttaa loma ensimmäisenä kokonaisena päivänä :) Rentouttavaa ja kivaa, jet lagin takia nousin nimittäin ensimmäisinä päivinä jo kuudelta aamulla ylös. Ensiks suunnattiin Gloria Ferrerin tilalle nauttimaan loistavaa california samppanjaa :) Terassilla samppanjaa nautiskellessa oli hieno ihailla edessä avautuvia viinipeltoja.

Gloria Ferrerillä

California samppanjaan liittyen... Monet Ranskan kuuluisat samppanjatalot ovat ostaneet tiloja Kaliforniasta ja tuottavat siellä Kaliforniasamppanjaa. En erottanut Kalifornian Moëtia oikeasta, en myöskään Piperia, Mummia tai Taittingeriakaan.. Olivat niin kuplikkaita ja saman makuisia kuin Champagnen maakunnassa olevat oikeat versionsakin :) mutta hinta oli paljon halvempi ja mä halusin suosia paikallista! Onko teillä kokemuksia?

 Sitten käytiin oikeassa wine tastingissä Buena Vistan tilalla, jossa maistoin kolmea eri valkoviiniä. Maistelupakettiin olisi sisältynyt myös 3 punaviiniä, mutta mä en niistä välitä. Ihastuin yhteen valkkareista ja ostinkin pullon sitä mukaan :) Käytiin sen jälkeen Barthmolotewin tilalla, mutta tätä paikkaa en suosittele valkkarien ystävälle, sillä heillä oli voin yhtä lajia. Tänne tilalle kannattaa kuitenkin mennä ihanien maisemien takia, sillä aivan tilan vieressä on upea puisto täynnä laventelin kukkia sekä kaunis piknikpaikka retkeilypöytineen ja viiniviljelmämaisemineen.

Buena Vista

Bartholomew

mikä ihana tuoksu tästä kukkamerestä lähtikään...

Parasta Sonomassa oli kuitenkin Chrisin äidin kokkaama illallinen. Oli hieno tunne nauttia illallista Chrisin perheen kanssa :) Aivan erilainen kokemus, kuin jos olisin perusturistina lähtenyt reissaamaan Kaliforniaan. Chrisin vanhemmat olivat tosi kiinnostuneita Suomesta. Ruoka oli herkullista: lohta (johtuen mun ruokavaliosta, useimmiten he syövät lihaa), maissia, tomaattimozzarellasalaattia, juustoisia perunoita... Pöydän ääressä oli mukava istuskella hyvän ruuan ja seuran parissa.

Chrisin äidin kokkaama illallinen

 Kävimme myös koko porukalla yhtenä iltana illallisella Chrisin perheen suosikkiravintolassa nimeltä Rins Thai, jossa oli erinomaista thaimaalaista ruokaa. Tapasin myös yhden Chrisin hyvän ystävän drinkin merkeissä Sonoman Plazalla sekä joitain Chrisin koulukavereita.

Lahjaksi muuten vein punertavan mariskoolin, pari levyä Fazerin sinistä sekä suomalaisesta ruuasta kertovan, runsaasti kuvia sisältävän kirjan. En halunnut viedä mitään perinteistä maisemakirjaa...Kirjan resepteistä tosin osa sisältää kyl poronlihaa yms mitä Jenkeistä ei kyllä saa hommattua, mut kirjan alussa oli kirjoitettu kivasti Suomen historiasta ja perinteistä :) Chrisille vein söpön paketin, josta unohdin ottaa kuvan. Hylje pehmolelu, jolla oli suomenlippuhuivi kaulassaan, Muumilaakson tarinoita englanniksi sekä Geishasydänrasia sellofaaniin pakattuna :)

Hyvästellessäni Chrisin perheen, sain myös Chrisin äidiltä lahjan. Chris oli kertonut äidilleen, kuinka paljon tykkäsin heidän 4th of Julyn koristeistaan ja hän oli kysynyt, että mistä koristeesta pidin eniten. Olin yrittänyt Chrisin kanssa etsiä kaupoista noita koristeita, mutta koska ei oo sesonki niin missään ei ollut niitä enää myynnissä. Sain siis ihanan muiston Chrisin äidiltä, lempparikoristeeni! :) Eikö ookkin makee? Nyt se on mun ikkunassa :)

God bless America, land that I love

Mitä mieltä ootte 4th of Julyn koristeluista? Sopisiko tälläinen meininki Suomeenkin? :)

Bisous! :)

Mimi

ps. Seuraavassa päivityksessäni matka jatkuu Lake Tahoelle :)

Reissu ohi

Heippa!

Mun piti eilen laittaa tänne postaus, jota ehdin jo aloittaa kirjoittamaan. Tässä tunnelmia:


eilen klo 12:
Olen viela San Franciscossa ja yritan kovasti valtella lahestyvaa kotiinpaluuta. Mun lento lahtee 7 tunnin paasta ja toivoisin voivani pysayttaa ajan ennen sita. Lahteminen on tosi vaikeaa. Kun tulin tanne, tuntui, etta mulla on paljon aikaa ja oli ihanaa kun oli niin monta paivaa edessa. Se aika vaan hujahti, mutta oon ehtinyt tehda valtavan paljon kaikkea 15 paivan aikana, kuviakin on kertynyt lahes 1000. Hirveinta on hyvastella pian Chris ja sitten matkustaa vuorokausi surullisena. Tanne tullessa matka oli todella todella pitka, mutta mulla oli koko upea ihana reissu edessa, jota odotin niin innoissani. Tottakai Suomessa on kivaa, mutta en haluaisi palata viela. Tunnelmat ovat siis hyvin haikeat...

nyt:
Olen Suomessa. Ihan sairaan outoa. Matkustin 20 tuntia nukkuen suurimman osan ajasta, joten matka hujahti ja yhtäkkiä olen taas kotona. Chris on taas Skypen päässä. Ja vitsit mikä jet lag! 10 tuntia lähti vuorokaudesta pois, tuntuu ihan minipäivältä. Siksi en millään osais mennä nukkumaan, kun ei tunnu yhtään et ois ilta. Ainoa vuorokaudenajasta muistuttava asia on toi pimeys... Miten kahden viikon aikana tänne ehti tulla näin syksyistä? No mutta arki nappaa mut äkkiä mukaansa täällä. Huomenna meen ratsastaan ja lauantai sekä sunnuntai töissä. Mulla on nii paljon päivitettävää tänne! :) Palaan pian.

Bisous,
Mimi

ps. Finnairilla on muuten loistavaa palvelua! Mun jatkolennol Lontoosta Helsinkiin lentoemäntä antoi mulle erikoistilaamani vegaanisämpylän, sanoin et ei kiitos kun oon keliaakikko nii en voi leipää syödä. Hän toi hetken päästä mulle omat eväänsä! Sanoi, ettei hän tarvitse omaansa kun voi syödä sitten kotona :) Katselin kun muut mussutti pieniä sämpylöitään, mulla oli edessäni iso herkullinen fetasalaatti :)

Epäonnisia sattumuksia

Salut!

Apua mua jännittää. Mulla on tänään ollut vähän epäonnea. Se tietää siis hyvää onnea matkalle. Aamulla huomasin, että mun auto oli hinattu (ai kamala mikä lasku siitä tulee!!) se oli siirretty jalkakäytävälle kun tekivät taas kerran jotakin kunnostustöitä kadulla. Mul on asukaspysäköintitunnus, jolla saan parkkeeraa siis täl alueel mihi vaa kadun reunaan mis vaan on paikka. Tää oli jo toine kerta ku kävi noi mut mun yllätykses siin autos oliki lappu et siirto on maksuton, jee!! :)

Sitte mun iphone tipahti maahan ja se lasi hajos tuhansiks paloiks. On ihan kamalan näköinen nyt :( Korjaus maksaa 290 euroa, se vaihdetaa kokonaa uutee laitteeseen. Koitan Chrisin kaa selvittää jos saisin sen halvemmalla Jenkeistä, jos vaikka siel ilmestyis iphone 5 tänä aikana ku oon siä :)

Ja siis apuaaaaa mä herään viideltä aamulla ja lähen matkaan. Huomenna oon perillä San Franciscossa <3 ekaan lentoon on aikaa alle 12 tuntia. Nyt doublechekkaan mun pakkaamiset, että on kaikki. Sitten meen nukkumaan, mulla tulee oleen huomenna hurjan pitkä päivä kun siihen pamahtaa se 10 tuntia lisää aikaeron takia. Oon 14.20 San Franciscossa paikallista aikaa :) :)

Onko teillä reissuja tiedossa? :) Kesäisiä ilmoja tänne vielä, i'll be back soon.


Mimi

ps. en ole kipeä (vielä). nyt vaa toivon kovasti, etten ehdi tulla enää yön aikana kipeäks kun  oon tälläne reissuluulosairas ja tänää oli viel nii tuulinen päivä.

Reissuvalmisteluja

Salut!

 Lähtö lähestyy. Oon saanut vihdoin siivottua mun kämpän, joten pakkaaminenkin on ollut helpompaa kun lattialla mahtuu jopa kävelemään. Oli hyvä idea siivota koko vaatekaappi, koska siinä samalla pysty sit kätevästi katsoon matkavaatteet :) Mahdollisimman vähällä määrällä lähden, että pystyis tuomaan jotain sieltä Suomeen sitten. Ajattelin myös pärjätä vain kolmilla kengillä: kahdet sandaalit ja korkkarit. Ei saa siis sataa, jos en ota mitään tennareita. Elokuussa pitäisi sataa kaikkein vähiten, luotan siis siihen. Matkaohjelmakin on selkiytynyt :) Saavun San Franciscoon Suomen aikaa ti-ke välisenä yönä, mutta San Franciscon aikaa iltapäivällä. Suunnataan siitä ensin Sonomaan Chrisin perheen luokse, missä vietetään pari päivää. Ihanaa nään heidän perheen beaglesit, oon nähnyt niistä paljon kuvii ja livevideoo nii ootan innolla näiden koirien näkemistä. Vähän jännittää tavata Chrisin vanhemmat ensimmäistä kertaa ja varmaan edustan hienosti jetlagisena ja lennoista väsyneenä. En oo väsyneenä yhtää parhaimmillani, toivottavasti mulla ei sitte oo siihe lisäks päälle vielä nälkä nii apua. En stressaa en :D  Tilasin lennoille jonkun vegaaniruuan, toivon et ne sattuis oleen samalla gluteenittomia kun sellasta vaihtoehtoo ei ollut. Sonoman jälkeen meen kaksin Chrisin kans Lake Tahoelle mökille rentoutumaan ja rauhoittumaan muutamiks päiviks. Käydään sieltä myös Emerald Bayssa ja Tahoella on myös joku Shakespeare Summer festival eli mennää varmaa teatteriinki :)  Sit San Franciscossa muutama päivä shoppaillen ja bilettäen :) Sen jälkeen vuorossa on Monterey ja Carmel, jotka sijaitsee Atlantin rannalla. Siellä pääsee rannalle :) Viimeisenä ennen mun paluuta ois sitten Yosemite kansallispuisto tai Santa Barbara (onko suosituksia kumpaan kannattais mennä?? hih) Niin ja mennää jossain välissä uhkapelaileen minilasvegasiin eli Nevadaan Renoon. Yhteensä on reissussa 15 päivää :)

Sonoma (viinipelloista tunnettu paikka)

Lake Tahoe- suosittu lomakohde kesällä ja talvella

SF

Monterey

Yosemite

(kuvat otettu kaikki Googlen kuvahausta paikan nimellä hakemalla)

Aina kun oon lähdössä pidemmälle reissulle niin tuun yleensä vähän luulosairaaks eli luulen tulevani kipeeks. Onneks en kyl taidakaan olla tulossa kipeäks, ehkä vitamiinit ja terveelliset ruuat auttoivat. Tää viikko on mennyt hurjan nopeasti kun oli uusi työ ja se ratsastuskurssi. Perjantai-illalla oli upea maastoretki heppojen kanssa, tuli sellasii onnistumisen kokemuksii että jes :) Eilen en oikein saanut aikaseks mitään kun huilaamista ja siivoamista. Olo parani vähän loppuiltaa kohti väsymyksestä ja menin Saaran luo istuun iltaa. Käytiin myös Vastarannan kiiskessä pelaamas kimblee ja aliasta (meidän kantis Kerhonen oli jo mennyt kiinni). Tänää kävin Lasipalatsilla kahvilla aamulla kun yks mun lukiokaveri haastatteli mua Hesariin :D Päädyn sitten sinnekki joskus jos joku bongaa.


Mieleen ei nyt  mahdu oikein muuta kun reissuunlähtö. Paras tapa valmistautua matkaan on mun mielestä rentoutuminen ja ajoissa kaiken pakkaaminen matkastressin välttämiseks. Syön sellaista tosi suomalaista kotiruokaa: kokkasin suurinta herkkuani kanttarellikastiketta ja söin sitä perunamuusin ja savustetun nieriän kanssa. Ei tuu sit nii helpol ikävä suomiruokia,saa nähä mitä oikein syödään jenkeissä. Ainakin oon Chrisin kans etukäteen googlaillut San Franciscossa mm. leipomon, joka valmistaa gluteenittomia kuvankauniita cupcakeseja! :) Päivittelen matkakuulumisia myös reissun päältä, jos vain suinkin ehdin. Kunhan nyt vaan pääsen perille asti, mama jo epäili, etten osaa vaihtaa Heathrow'lla konetta :D Saa nähä miten käy! :)


bisous bisous,
Mimi

Vaihtokertomus - Pariisin vaihto tiivistetysti

Salut! :)

Mun piti olla lähtötuutorina Ranskaan tulevaks syksyks lähteville vaihtareille, mutta jouduin peruuttaan tuutorointini Kalifornian reissun vuoksi. Ehdin kuitenkin jo kirjoittaa siihen vaaditun vaihtokertomuksen ja keksinkin julkaista sen täällä. Te, jotka ootte lukeneet blogiani pidempään niin hypätkää vaan suoraan tän kirjoituksen yli: tässä ei ole teille mitään uutta (ellei halua lukea tiivistelmää kaikesta tapahtuneesta) :) Mutta aattelin, että ehkä tästä vois olla hyötyä tai iloa sellaiselle lukijalle, joka on vasta nyt hiljattain löytänyt mun blogin ja olisi kiinnostunut saamaan pikakelauksen vaihdostani. Tai jos on itse lähdössä Ranskaan vaihtoon, niin ehkä siitä on silloinkin iloa.Mut toivon, että en pitkästytä ketään tälläisellä ei blogiini varten kirjoitetulla kertomuksella:)

Vaihtokertomus 

Hain vaihtoon Pariisiin, sillä halusin opiskella lempikaupungissani pääainettani ranskaa. Vaihdon aikana rakastuin kaupunkiin entistä enemmän ja lukuvuosivaihdosta tulikin elämäni ikimuistoisin kokemus kaupungin, kulttuurin ja uusien ystävien ansiosta. Nautin myös opiskelusta Pariisissa, vaikka pääosassa vuoden ajan olivat uudet ranskalaiset ja vaihtariystävät sekä kulttuurin tutustuminen ja ranskan kielen kehittäminen. Kirjoitin myös koko vaihtoajan tiiviisti blogia, johon oli helppo purkaa ajatuksiaan ja kertoa Suomen kavereille kuulumisia.

En ehtinyt valmistautua vaihtoon juuri ollenkaan, ainakaan henkisesti. Halusin hommata asunnon hyvissä ajoin jo kesäkuussa, sillä vietin elokuun Balilla juuri ennen vaihdon alkua. Löysinkin asunnon Suomi-Instituutin nettisivujenkautta. Vuokranantaja oli suomalainen ja vaikutti luotettavalta, joten vuokrasin asunnon pelkän kirjallisen kuvauksen perusteella. Ajattelin, että kun on asunto valmiina, niin suurin stressi vaihtovalmisteluista on ohi. Suomen asuntooni jäi kätevästi asumaan poikaystäväni, joten en joutunut miettimään ollenkaan tavaroiden siirtelyä tai muita järjestelyjä. Niimpä palattuani Balilta vietin nopeasti läksiäiset Suomessa ja suuntasin Pariisiin 29.8.2010. Olin sopinut tapaamisen uudelle asunnolle vuokranantajani kanssa. Asunnon sijainti oli loistava - keskellä Latinaiskortteleita. Kämppä itsessään olikin sitten tyrmistys. Vuokranantajan kuvaus alle 20 neliön kämpästä olikin tosi asiassa vain n. 10 neliötä ja pahinta oli, ettei vessa toiminut. Se piti huuhdella ämpärillä. Vuokra oli 800 euroa eli todella ylihinnoiteltu tasoon nähden jopa Pariisissa. Asunto ei kuitenkaan masentanut minua, vaan keskityin nauttimaan aluksi nähtävyyksistä. Vanhempani ja poikaystäväni tulivat vierailulle jo ensimmäisellä viikolla, mikä helpotti alun koti-ikävää ja sopeutumista uuteen elämään Pariisissa. Alun ohjelmana oli muutoin viikon mittainen yliopiston järjestämä vaihto-opiskelijoille tarkoitettu orientaatio-ohjelma, johon sisältyi kieli- ja kulttuurikursseja. Kielikurssi tuntui todella turhalta, sillä opiskelen ranskaa pääaineena, joten en jaksanut ensimmäisen päivän jälkeen mennä enää paikalle (orientaatio oli vapaaehtoinen). Hyvä puoli orientaatiossa olisi ollut muiden vaihtarien tapaaminen, sillä siellä monet ystävystyivät heti aluksi. Koulu alkoi vasta lokakuun alussa, joten minulla oli melkein kuukausi aikaa vain hengailla. Koska en tuntenut vielä kaupungista kuin muutaman muun suomalaisopiskelijan, hengasin tiivisti heidän kanssaan. Käytin myös tämän kuukauden kaikkien käytännön asioiden hoitoon: netin hommaaminen, CAF-asumistuen hakeminen, pankkitilin avaaminen, kursseille ilmoittautuminen, opiskelijakortin hankkiminen…

Koulun alettua lokakuun alussa arki sitten alkoi. Liityin heti yliopistoliikunnan jäseneksi. Yliopistoliikunta erosi Suomesta siten, että sai valita vain yhden lajin, jota harrastettiin sitten tiettynä päivässä viikossa. Päätin olla rohkea ja valitsin ratsastuksen. Tämä osoittautui loistopäätökseksi, sillä tallilta sain koko vaihtoajan parhaimman ranskalaisen ystäväni, joka vei minut Normandiaan ratsastamaan ja tutustumaan normandialaiseen kulttuuriin. Reissu oli yksi vaihdon upeimpia kokemuksia. Tallilla oli helpointa tutustua ranskalaisiin, kun oli jotain, mikä yhdisti heti. Sain ranskalaisia kavereita myös yliopiston kursseilta, joita tapasin myös vapaa-ajalla. Pyysin heitä kirjoittamaan kalenteriini uudet sanat ja ilmaukset, joita opin koko ajan. En puhunut englantia koko syksyn aikana ollenkaan, sillä kaikki kaverini Pariisissa olivat joko ranskalaisia tai suomalaisia. Oli minulla myös muutama vaihtarikaveri, mutta kaikki vaihtarit kursseillani puhuivat hyvää ranskaa. En käynyt ollenkaan vaihtaritapahtumissa tai –bileissä, sillä yritin saada tarkoituksella vain paikallisia kontakteja. Ranskan kielen kehittäminen tapahtui parhaiten natiivien kanssa, sillä he korjasivat aina pyytäessäni ääntämystä ja muita mahdollisia tekemiäni virheitä. Heidän kauttaan opin myös eniten ranskalaisesta kulttuurista ja arjesta. Muutoin syksyni ei mennyt kovin hyvin. Poikaystäväni Suomessa ei kestänyt etäisyyttä ja soitteli minulle ikäviä puheluita päivittäin, minkä koin henkisesti hyvin raskaaksi. Eräänä aamuna jouduin lähtemään suoraan lentokentälle ja ottamaan ensimmäisen lennon Suomeen, sillä halusin heittää hänet pihalle asunnostani. Kursseilta ei periaatteessa olisi saanut olla pois, mutta onneksi opettajat suhtautuivat ymmärtäväisesti erityisesti vaihtareihin. Minulle ei tullut koko vaihdon aikana minkäänlaisia ongelmia poissaolojen kanssa. Jouduin lähtemään vain reilu viikko Suomen pikakäynnin jälkeen uudestaan Suomeen, sillä läheiseni kuoli. Olin myös jatkuvasti kipeänä, joten ranskalainen terveydenhuolto tuli hyvin tutuksi. Yksityiselle pääsi jopa samana päivänä ja nämä käynnit luottokorttini matkavakuutukseni korvasi. Pian lääkärini epäilikin, että asunnossani on hometta jatkuvasta sairastelustani johtuen. Aloin etsimään vain reilun kuukauden päästä Pariisiin muutosta uutta asuntoa. Pariisissa ei ole kovin helppoa löytää asuntoa, mutta sinnikkyys palkitaan. Minulla kävi tuuri, sillä löysin asunnon viikossa. Ehdin käymään noin neljässä näytössä ja soittamaan lähes 50 puhelua. Löysin unelmien asunnon yksityisiltä markkinoilta American Churchin ilmoitustaululla olleen ilmoituksen kautta. Pääsin katsomaan asuntoa niin, ettei paikalla ollut muita hakijoita. Samana iltana sain jo soiton, että he ovat valinneet minut vuokralaiseksi ja pääsin muuttamaan melkein heti. Asunnon haussa oli tärkeää, että kaikki paperit olivat kunnossa. Ranskalainen vuokranantaja vaatii dossierin, eli pitää olla vanhempien pankkitakaus, johon tarvitaan vanhempien edelliset palkkakuitit, edellisvuoden verotustodistus, todistus työpaikasta ja asemasta, passikopiot… myös omat opiskelutodistukseni ja muut todistukset tarvittiin, esimerkiksi kuitit, että olin maksanut edellisen asuntoni vuokrat. Nämä kaikki paperit hommasin Ranskasta käsin äidiltäni. Onneksi vaivannäkö ei mennyt hukkaan ja iloitsin suuresti uudesta asunnostani. Se sijaitsi lähellä Riemukaarta 7.kerroksessa ja näkymät kolmelta parvekkeeltani olivat kauniit. Vuokraa 25 neliön yksiöstä maksoin 850 euroa/kk, mutta n.200 euron Ranskan asumistuen ansiosta oli mahdollista maksaa tälläistä vuokraa. Todellisuudessa kulut tulivat hieman suuremmiksi, sillä sähkö on kallista Pariisissa, n.40e/kk. Muuton takia jouduin hankaluuksiin netin kanssa, sillä SFR:n lupaama nettiasentaja ei koskaan tullut paikalle. Minulle sanottiin, että jouduin odottamaan uutta nettiasentajan tapaamista vielä toisen kuukauden. Irtisanoin sopimukseni SFR:n kanssa ja otin uuden liittymän Orangelta, josta minulle luvattiin netti kahdessa viikossa. Orangen myyjän näppäilyvirheen vuoksi en saanut nettiä ennen tammikuun loppua, joten olin yli 3 kuukautta ilman minkäänlaista nettiyhteyttä. Se tuli hyvin kalliiksi, sillä Skypen sijaan jouduin soittamaan Suomeen suomalaisesta liittymästäni. Minulla oli käytössä myös ranskalainen prepaidliittymä.

Netin puuttuminen harmitti ja stressasi minua, vaikka olinkin onnellinen uudesta asunnostani. Suomen ystäviin ja perheeseen oli haastavaa pitää yhteyttä ilman nettiä ja blogin päivittäminenkin oli hankalampaa. Enää en onneksi sairastellut. Ero poikaystävästä ja läheisen kuoleman käsittely kaukana perheestä ja ystävistä tuntui raskaalta. Sitten vielä marraskuun lopussa tallilla minulle tapahtui onnettomuus. Putosin ja sain toisen hevosen kavion silmäkulmaani, joten edessä oli taas lääkärikäyntejä. Viimeinen niitti kuitenkin oli se, ettei netti edelleenkään alkanut toimia. Tuntui, että voimat olivat lopussa ja kaikki liian hankalaa. Päätin lähteä joululoman viettoon aiottua aiemmin Suomeen. Suurin osa kursseista loppui marraskuun viimeisellä viikolla. Muiden kurssien opettajien kanssa sain sovittua tenttien suorittamisesta aiemmin ja tein myös jopa yhden tentin kirjeitse Suomesta käsin, sillä koulu olisi oikeasti loppunut vain muutamaa päivää ennen joulua. Tulin siis Suomeen jo 1.12 ja jatkoin silmäkulmani hoitamista Suomessa. Ranskassa olin onneksi päässyt hyvin nopeasti magneettikuvauksiin, joihin Suomessa olisin joutunut odottamaan kauan. Lääkärikäynneistä minulla oli siis ihan positiivisia kokemuksia Ranskasta. Kevätlukukausi jatkui vasta 24.1, joten palasin Pariisiin vasta 17.1. Yksi parhaista ystävistäni tuli mukaani viettämään minilomaa Pariisiin, joten odotin paluuta Pariisiin innolla syksyn vaikeuksista huolimatta. En olisi koskaan voinut uskoa, että siitä keväästä tulisi elämäni mahtavin ja ikimuistoisin kevät. Tapasin nykyisen kalifornialaisen poikaystäväni vain päivä Pariisiin palattuani. Hänkin oli juuri tullut Pariisiin vaihtoon. Siitä päivästä lähtien tapasimme lähes joka päivä ja matkustimme yhdessä muualla Ranskassa. Ranskan kielen kehittämisen kannalta poikaystäväni tapaaminen oli ehkä huonoin mahdollinen ratkaisu, sillä yhteinen kielemme oli englanti. Hänen kanssaan vietin paljon aikaa myös muiden Sciences Po:lla opiskelevien kanssa, he kaikki puhuivat englantia äidinkielenään, joten ranskan sijasta huomasin puhuvanikin eniten englantia. En ollut aiemmin osannut mitenkään keskitasoa paremmin englantia, joten siinä mielessä voin iloita nyt loistavasta englannin kielen taidosta. Ranskaa puhuin koulussa ja ranskalaisia ystäviäni nähdessäni sekä tietenkin kaikkialla liikkuessani. Keväällä kaikki kääntyi parempaan suuntaan, sain nettiyhteydenkin toimimaan vietettyäni Orangen liikkeessä muutaman viikon aikana yli 20 tuntia. Matkustin joka kuukausi ihaniin paikkoihin: Toulouseen, Belgiaan, Normandiaan kaksi kertaa, Berliiniin, Amsterdamiin ja Nizzaan. Kurssitkin tuntuivat paljon kiinnostavimmalta kuin syksyllä.

Arki Pariisissa erosi paljon Suomen arjestani. Vaihtarilla on enemmän aikaa kuin koskaan elämässään. Päiväni yliopistolla eivät olleet kovin pitkiä enkä joutunut tekemään kauheasti mitään koulun eteen vapaa-ajallakaan. Kävin yksityisellä kuntosalilla jumpissa. Pariisissa kuntoilu on todella kallista, yksityisen halvimman löytämäni salin  50 kerran kortti maksoi 600 euroa. Kaverieni kanssa kävimme monta kertaa viikossa ulkona syömässä ihanissa ravintoloissa ympäri Pariisia. La Fourchette- sivuston kautta varasimme pöytiä uusiin ihaniin ravintoloihin ja söimme usein menun puoleen hintaan sivuston tarjousten vuoksi. Olen keliaakikko, mikä toi haasteita syömiselle. Ranskassa keliakia ei ole kovin tunnettua, mutta hyvin selvisin. Yliopiston ruokaloissa en syönyt koskaan, sillä niissä oli surkea valikoima eikä mitään gluteenitonta tarjolla. Lounaalla kävimme kaverien kanssa viereisissä brasserioissa. Päivisin hengasimme puistoissa, nähtävyyksissä tai kävimme kivoissa kahviloissa, joita Pariisissa on joka kadunkulmassa. Shoppailimme ja järjestimme illan viettoja myös toistemme luona. Suurimman osan ajasta vietin poikaystäväni kanssa, mutta näin myös kavereitani melkein päivittäin. Kävimme myös juhlimassa, mutta yllättävän vähän loppujen lopuksi. Kävin vain muutamassa eri yökerhossa koko vuoden aikana. Yleensä vietimmekin iltaa pitkän kaavan mukaan ravintolassa ja kävimme sen jälkeen ehkä drinkeillä. Minulla oli joka kuukausi kavereita vieraina Suomesta, mikä oli tosi kivaa. Elämä Pariisissa oli kallista, mutta upeaa. En tullut Suomeen kertaakaan ennen paluutani 18.5.2011. Palasin Suomeen viimeisen tentin jälkeisenä päivänä, sillä rahat alkoivat loppua. Olin myös vanhempieni avustuksella maksanut koko kevään vuokraa Helsingin kodistani, koska en halunnut luopua asunnostani tai alivuokrata sitä. Paluu Suomeen tuntui shokilta. Viimeinen viikko Pariisissa meni käytännön asioiden järjestämiseen: pankkitilin lopettaminen, netin ja sähkösopimuksen irtisanominen, muutto… Tavaroiden saaminen Suomeen ei ollutkaan kovin helppoa, sillä huomasin kaksi päivää ennen lentoani, että minulla on tavaraa yli 4 matkalaukun verran. Pariisiin tultuani elokuussa laukkuja oli ollut vain yksi… Vuoden shoppailut tuntuivat siis yllättäen aika riesalta. Lentokentälle menin taksin kanssa kahden valtavan laukun kanssa ja poikaystäväni toi loput laukut perässä Suomeen. Jouduin lahjoittamaan paljon tavaraa kavereilleni. Asunnon luovutus sujui hyvin ja sain takuuvuokrani takaisin. Kuitenkin vuokranantajani muutti mieltään ilmeisesti rahapulansa takia kuukautta myöhemmin ja vaatii minulta edelleen sähköpostiviestein maksamaan takuuvuokraa hänelle takaisin, vaikka asunnon kunnossa ei mitään vikaa ollutkaan. Sähkösopimuksen irtisanominen onnistui, mutta jostain syystä minuun otti vielä heinäkuussa yhteyttä perintötoimisto maksamattoman sähkölaskun vuoksi. Pankkitilini irtisanottua suoraveloitukset tietenkin eivät enää toimineet. Näitä kommelluksia lukuun ottamatta paluu on sujunut hyvin.

Vaihdosta jäi minulle kaikin puolin positiivinen kuva. Syksy kasvatti minua henkisesti tosi paljon. Vaihto muutti minua ihmisenä paljon kärsivällisemmäksi ja positiivisemmaksi. Ranskan kielen taitoni koheni hurjasti, mutta ei niin paljon kuin se olisi voinut. Englantini sen sijaan muuttui erinomaiseksi. Minulla ei ollut koko vuoden aikana koskaan vaikeuksia kielitaidon takia, vaikka jouduin selvittelemään esimerkiksi nettiyhteyttäni useita kertoja ranskaksi ja käyttämään hyvin teknistä sanastoa. Tuntui, että kielitaidollani oli tarpeeksi hyvä pohja vaikken täydellisesti ranskaa osaakaan, siksi en joutunutkaan koskaan stressaamaan ranskan käyttämistä vaan totuin hoitamaan kaikki asiat ranskaksi alusta asti. Vaihdossa oppii todella omatoimiseksi, sillä kaikki pitää selvittää ja hoitaa itse. Yliopiston kansainvälisestä koordinaattorista ei ollut apua koskaan, sillä hän ei tiennyt mistään mitään eikä ollut helposti lähestyttävä ihmisenä. Tuutoreita ei ollut eikä mitään vaihtariyhteisöä yliopistollakaan. Kurssit sen sijaan olivat todella korkeatasoisia ja opettajat erittäin päteviä ja mukavia. Pyysin apua tarvittaessa aina ranskalaisilta koulutovereilta, jotka auttoivat mielellään. Lähtisin vaihtoon Pariisiin koska tahansa uudestaan ja eläisin kaiken uudelleen, jos voisin. Matkustaminen muualla Ranskassa oli yksi parhaimpia kokemuksia, sillä muualla Ranskassa on hyvin erilaista kuin Pariisissa. Joidenkin pariisilaisten tylyyn ja ylpeään asenteeseen tottui kyllä jo alussa eikä siihen kiinnittänyt sen enempää sitten huomiota. Pariisi oli vaihtokohteena täydellinen ja muistan vaihtoni upeimpana elämänjaksona koko loppuelämäni. 

Bisous,

Mimi

Style du jour

Coucou! :)

Esittelen teille mun lempparikesäasun, sellaisen jonka laitan päälle kaupungille päivällä tai lähtiessä Vanajanlinnaan, kuten yhtenä heinäkuun hääviikonloppuna :) Empä olisi uskonut ostavana sellasta solmittavaa paitaa, kun en pahemmin tykkää kylkeä tai vatsaa paljastavista paidoista. Ton paidan sai kuitenkin yllättävän peittäväks ilman, että olis ollut liian paljastava olo minishortsien kanssa. Shortsit valitsin hieman korkeavyötäröisemmät peittävyyttä lisäämään.

Yleensäkin mun kesätyyli on shortsit ja joku paita. Mulla on shortseja useissa eri malleissa, väreissä, materiaaleissa. Niin, että vaikka käytän lähes joka päivä shortseja kesällä niin on silti vaihtelua. Vaikka tottakai pääpiirteittäin tyyli näyttää sitten aika samalta, mutta mitkä oiskaan mukavammat kesäkeleillä kun shortsit ja hieman löysä yläosa. Yksinkertaisen helppoa :)

paita H&M - shortsit ja vyö Burberry

Näissä kuvissa ei kenkiä näy (kesällähän oon mieluiten paljain jaloin), mutta uuden työni myötä blogiin voi hiipiä aika paljonkin kenkäaiheisia päivityksiä. Uusi työ kenkämyyjänä on ollut tosi mielekästä ja kivaa, nyt on siis kolme päivää koulutusta ja harjoittelua takana :) Tykkään, kun on pienessä liikkeessä, jossa saa palvella asiakkaan alusta loppuun asti. Lisäks pääsee tekeen kaikkea muuta, kuten myymälän avausta ja sulkemista ja siihen liittyviä rutiineja, eli vastuuta on sopivissa määrin :) Kenkien myynti on todellakin mun juttu ja kun on hiljaista niin vähänkö hauskaa sovitella kaikkia kenkiä! :) Vaikka haluan nauttia vielä kesän rippeistä (kun tuun takas Kaliforniasta, on täällä jo syksy!!) niin en oo silti voinut olla ihastelematta syksyn kauniita uusia kenkiä, joita nyt tulee koko ajan lisää... Toivottavasti mun kaikki palkat ei palaudu takaisin taloon kun on niin monta kenkäparia jo, jotka haluaisin ostaa. Kahdet vasta ehdin ostaa, esittelen ne täällä joskus myöhemmin :)

Enää 4 päivää lähtöön!!!!!! Viikonlopun ohjelmana on kämpän suursiivous (kamalan sekaista on.. hyi) ja sitten pakkaamista. Chrisille löysin ihanan lahjajutun, harmi kun en voi vielä paljastaa, että mitä kivaa! Chris sais muuten tietää ennenaikojaan yllätyksestään, se nimittäin lukee myös mun blogia. Kirottu google kääntäjä, kun kääntää niin huonoks englanniks viel mun tekstit. Chrisin perheelle oon myös jo keksinyt lahjan, mutta senkin paljastan samasta syystä myöhemmin. Yritän nyt miettiä vielä, että kuinka vähän otan tavaraa mukaan. Että mahtuu kaikki shoppailut mukaan... :) mut 4 päivää oikeesti. Jännittää!!!!!!!! Mulla on niin kova ikävä, etten tienny et ketään voi kaivata niin paljon. Melkein 9000 kilmometrin välimatka on aika tuskaa, mutta vähänkö oon onnellinen tiistaina <3 oon mä nytkin jo, mutta sitten vielä enemmän :)


bisous,
Mimi