Syksyn viimaa ja vastatuulta

Coucou! :)

Täällä on ollut melkosta pyöritystä ja tuntunu et koko taivas ja seinät kaatuu päälle. Sitten kun vähän hengittää ja tekee jotain muuta ja menee hieman aikaa niin alkaa tuntua paremmalta. Erottiin Jannen kanssa eikä muutkaan asiat menny ihan putkee täällä. C’est la vie… Nyt pitää vaan jaksaa tsemppaa, pohjaltahan on hyvä nousta ylöspäin kun muutakaan suuntaa ei oo :) Ja onneks Saara oli Suomesta täällä mun luona viikonlopun, piristi tosi paljon ja oli superhauskaa :)

Perjantaina tosiaa putosin hevosen selästä, ei ollut mun rakas Ombrelle vaan sellane iso ruuna Geroniwko. Mä en meinannu päästä sen selkäänkään kun se oli niin korkea, mut en nyt voi aina ponillakaan ratsastaa :D Tunti meni aluks ihan hyvin mut sit yhtäkkiä siin maneesin kaarteessa kävellessä Geroniwko astu sellasen muovitötsän päälle vahingossa takajalallaan ja horjahti, mä ajattelin siin kohtaa et nyt tää mun heppa kaatuu. Se takana oleva heppa teki jotain, mistä Gerowko säikähti ja lähti laukkaan sit keskelle maneesia kohti ja ennenku meinas törmätä mihinkään nii se teki kauhee äkkikäännöksen ja sillon mä lensin… suoraan siihe radalle ja nään silmissäni kaviot ja tajuun et joku toinen heppa kävelee mun yli, mut onneks se ehti varoa mua eikä astunu päälle. Sen kavio  kuitenkin osu mun naamaan ja mulla on silmä mustana edelleen ja poski kipeä. Vaikka toi koko putoaminen ym. tapahtu älyttömän nopeasti nii silti ehdin ajatella et kuolenkohan mä tai halvaannunkohan mä. Sit tietty kaikki pysähty ja se opettaja tuli siihe mun luo ja mun kaveri Alexandru hyppäs hevosensa selästä ja tuli auttaan mua siihe, myös niitä tallin työntekijöitä tuli siihe. Se opettaja karju sille mun hepalle kaikkee ja sano, etten ois voinut tehdä mitään toisin tossa tilanteessa. Mä huilasin hetken aikaa et sain hengityksen tasaantuun ja sit yks tallityöntekijä toi mulle karkkia :D tuntu jotenki oudolta siin tilanteessa et karkillako mä siin nyt piristyn mut eipä siin muuta ku sit hyppäsin Geroniwkon selkään uudestaan, vaikka sattu ihan kunnol selkään, takapuoleen ja jalkoihin. Opettaja toteskin et ”tu es maintenant une vraie cavalière!” eli et oon oikee ratsastaja nytte sit.. :) 

Harmi vaan nii ton putoamisen takia jouduttiin Saaran kanssa peruun meidän lauantain heppavaellus, koska mulla oli paikat niin kipeenä, ettei ois ollu toivooka pystyä oleen 3 tuntia hepan seläs vaeltamassa. Tänää päätin sit mennä lääkäriin näyttää mun naamaa, kun vaik tosta on 6 päivää nii silti tuntuu, että poski on kipee eikä toi mustelma näytä yhtään paremmalta (tosin turvotus on kadonnut onneks). Nyt oon onneks jo tottunut niihin katseisiin yliopistolla, metrossa, kadulla, kaupassa… et ku porukka tuijottaa ja miettii varmaa et kuka mua on lyönyt (jotkut on kysynytki suoraa:D) Mut eka menin sen saman lääkärin vastaanotolle, jossa oon ollut aiemmin. Sain lähetteen röntgenkuviin (radiographie) toiseen paikkaan, ja niis kuvis ei näkynyt mitää mut se lääkäri suositteli et tehtäis scanner joka on tarkempi ku röntgen. Nii kai nyt meen siihen ens viikolla sitte ellei tää ala näyttää paremmalta. Onneks on hyvä vakuutus, joka korvaa kaiken…

Nii mitäs muuta hauskaa tänne :) Tässä kerrostalossa alkoi joku ihme vesiputkien korjausoperaatio ja kahteen viikkoon ei oo vettä klo 9-17 välillä ollenkaan. Sitä nettiä odottelen edelleen ja SFR:ltä tuli yhtenä päivänä 12 soittoa ennenku jaksoin vastata, ne yritti tietenkin saada mut takas niiden asiakkaaks ja ois luvannu mulle sen linjan kahdessa päivässä, mut oon nyt jo tietenkin Orangen asiakas.  Sitte France Telecomilta tullu jotai soittoja et tota nettiasiaa pitää setviä ja pankkiasiat ei tietenkään toimi täällä kuin erittäin hitaasti, mun pitää odottaa viikko et pystyn hoitaa pankkiasiat kun ne siirtää mun tiedot vanhan asuinalueen konttorista uuteen konttoriin. Sillon pääsen sit pistään poikki sen suoravelotuksen SFR:n kanssa, koska nyt sieltä on menny automaattisesti rahaa koko ajan. Tää on siis niiiiin byrokratiaparatiisi että huh huhh… Rakastan Suomea monessa asiassa enemmän nyt kun aiemmin.

Mut onneks kaikki ei oo sentään huonosti :) Mulla on ollu superhyvä motivaatio kuntoiluun ja toi jumppakortti on ollu niin paras juttu täällä. Zumba ja bodybalance on erittäin piristäviä ja ihmeitä aikaansaavia tunteja.. Kun meen salille mieli maassa ja koko maailmaa vihaten niin palaan maailman kevyimpänä ihmisenä eikä murheet paina hetkeen ollenkaan. On sil liikunnal vaan ihmeellinen vaikutus, paras sijoitus hyvinvointiinsa täällä. Myös ystävien merkitystä ei voi liikaa korostaa, ei voi kun olla kiitollinen et on nii ihana tukiverkko ympärillä ja rakas perhe, joka tsemppaa ja kannustaa aina. Onhan elämä sitten lopulta aika ihanaa…

Eilen muuten hommasin muuta ajateltavaa itelleni menemällä mun korealaisen kaverin Chan Heen kanssa katsoon Louis Vuitton-näyttelyä Musee de Carneval:iin Maraisiin. Tosi mielenkiintonen, siel oli Louis Vuittonin alkutaipaleet esitelty ja näytillä kaikkia niitä vanhimpia matkalaukkuja ym. kaikkea kiinnostavaa. Muutama juttu siel oli myös viime vuosilta mut pääasiassa kaikkee siitä 1900-luvun alkupuoliskolta. Tääl on nii kiva ku kulttuurijutut ei voi loppua kesken mitenkään, aina ois jotain mitä haluis mennä katsoon, muttei ees tää vuosi riitä mitenkään kaikkeen. 

Ootan innolla Suomeen tuloa, saa viettää laatuaikaa läheisten kanssa :) Kun noi suunnitelmat meni kokonaa uusiks oikeestaan koko tulevaisuuden osalta niin ajattelin nyt olla Suomessa sitten vähän yli 4 viikkoa. Tammikuulle on tiedossa sit ainakin viikonloppu Amsterdamissa Lauran kanssa :) Ja aion soitella kasvattajille siitä koirasta, koska mä haluaisin niin tosi paljon saada koiran kesällä. Mut enempää suunnitelmia tekemättä keskityn nauttiin tästä hetkestä täällä ja meen tästä Charloten luota (tulin lainaan nettiä) juomaa lasilliset samppanjaa tohon lähikuppilaan nii nukkuukin paremmin.  Huomenna ratsastaan!!:)

Ens päivitykseen laitankin kaikkee mun ja Saaran viime viikonlopusta kuvien kera.. :)

bisou xox

mimi

ps. kuvia mun lenkkeily/hengähdyspaikasta Parc Monceausta. Täällä on kunnon syksy.