tiistai 30. marraskuuta 2010

Au revoir Paris mutta vain hetkeksi

Coucou! :)

Kaikki alkaa olla hyvin ja järjestyksessä, joten voin hyvillä mielin lähteä ”lomaileen” huomenna Suomeen. Onneks muuten mulla on Easyjetin lennot, säästyn nähtävästi sen lakon vaikutuksilta. En oo oikeestaan muul lentänykkää ku easyjetillä tätä välii(välil finskil) ja joka kerta toiminut ihan hyvin. Laskin muuten et huominen lento on mun tän vuoden 18. lento eli oon ihan mukavasti viettänyt aikaa yläilmoissa.. :D

Eilen kävin Charloten kanssa Monet’n näyttelyssä Grand Palais:ssa, se oli aivan huippu ja täysin sen 8 euron arvoinen. Oli ihana nähdä kaikkii niitä kuuluisimpia teoksia livenä sekä kaikkii vähemmän tunnettuja, ehkä paras taidenäyttely ikinä. Siel oli tosin ihan liikaa porukkaa, vaikkei tarvinnutkaan jonottaa yhtää mut taulujen edessä oli aika tungosta. Sen näyttelyn jälkeen käytiin pyörähtämäs taas Champs-Élysées’n joulupuodeissa ja ihailemas kauniita jääveistoksia :) Jos nyt ei oo tarttunut joulutunnelmaa täältä mukaan ennen Suomeen lähtöä niin ei mistään, tääl on nii jouluista et vaikka en joulusta tykkääkään yhtään niin täällä pakottautuu tykkään. Ekaa kertaa moneen vuoteen jopa odotan joulua hyvällä mielellä (kun tiedän, ettei tarvii syödä jouluruokia) mut et voishan se joulu olla ihan kiva juttu… Eli jos inhoaa joulua, kannattaa tulla tänne oppiin rakastaan joulun odotusta :) Käytiin myös eilen taas siel ihanas italialaises syömässä ja tultii nauttii jälkkäriks vähä viiniä ja juustoi mun luokse, oli tosi kiva ilta :) 

Grand Palais


Charlotte & Mont Saint-Michel

jääbaari

iglussa


France Telecomilta soitettiin mulle eilen tosta mun nettisotkusta, niiden mukaan vika on Orangen liikkeen eikä heidän (Orangella mulle syytettiin France Telecomia :D) mutta joka tapauksessa ne laittaa mut nyt jonku byrokraattisen jonon ohi ja nettilinjan pitäis avautua viikon loppuun mennessä. Harmi, etten oo sitä ihmettä itse todistamassa täällä :D Mut ainakin ton mun boksin punainen valo vaihtui vilkkuun keltaista, että onhan se lähempänä vihreetä jo. Joten kun tuun takas tänne, niin mulla on netti sitten kunnossa (ainakin toivon niin)! Saan jopa huimat 40 euroa hyvitystä (sekin piti itse vaatimalla vaatia), onhan se parempi ku ei mitään, mutta kun laskee et mä oon nyt koko ajan maksanut Orangelle yli kuukaudesta ilman minkäänlaisia palveluita 37e/kk, niin toi ”hyvitys” tarkoittaa nyt sit, että en joudu maksaan näistä viikoista ilman nettiä. Mua ei hämmästytä enää mikää täällä enkä todellakaan mennä enää toista kertaa itkeen sinne Orangelle, joten merci beaucoup Orange et France Telecom, yli 2 kk ilman nettiä on hyvä kärsivällisyyskoettelemus ja sinä aikana oppii arvostamaan monii juttui eikä pitään kaikkea itsestäänselvyytenä. Suomessa kun kaikki toimii niin hyvin, siitä saa olla onnellinen… Mullahan tunnetusti ei oo kovin pitkä pinna tai hyvät kärsivällisyystaidot, niin en voi väittää etteikö tää tavallaan ois hyvää elämänkouluu luonnetaitojen kehittämiseks. Voin vannoa, että oon tän vaihtovuoden jälkeen varmasti paljon sopeutuvaisempi muutoksille, kärsivällisempi kestään vaikeuksia ja ennen kaikkea opin täällä suhtautumaan elämään rennommin, Pariisissa on hyvä opetella l’art de vivre.

Magneettikuvauksetkin oli positiivinen kokemus, koska niitä hirveitä lääkeruiskuja, jotka tilasin sieltä apteekista, niin ei tarvinnutkaan käyttää. En tajuu miks mun piti popsii nii kauheesti niitä lääkkeitä sitä kuvausta varten kun kyseessä oli  kuitenkin vaan noin 5 min kestoinen posken magneettikuvaus. Nii ja mitää ei saanut syödä koko päivänä myöskää ennen sitä. Sain dossierin mukaan sieltä, muistona nippu kuvia ja lääkärinlausuntoo yms että ei onneks ollut murtunut mitää. Onneks tää poski/silmäkulma paranee sit itellään, se on ollu vaan nii kova ”isku” se kavio et kestää useita viikkoja et se paranee. Lucky me! :) Koska selvisin aikas vähällä tosta… Ai niin täällä kun joutuu käymään lääkärissä ym. niin ne kysyy aina sitä carte vitale joka on kai jonkunsortin ranskalainen kelakortti, ja nytkin mua pyydettii viel kaks kertaa erikseen sinne tiskille kun ne ei suostunut millää uskoo, että mulla ei sellasta korttii oo. Ilmeisesti täällä ei sit käy yksityisen puolella kauheesti asiakkaita ilman kyseistä korttii tai jotain :D Ja nii mun korvikset herätti myös kummastusta sekä röntgenissä et tuol magneetissa, ne hoitajat ei meinannu millä antaa mun mennä niihi kuviin korvisten kanssa (mä en koskaa ota traguksii pois), mutta kannatti taas vängätä kun ei ne ees näkyny kuvissa :)

Kävin syömässä lounasta mun lemppari sushipaikassa, täällä on nii luksusta kun 12 eurolla saa 18 makia misokeiton ja salaatin kanssa (miettii miten kallista Suomessa on!) Täällä on hirveesti viel noita japanilaisii, mun kodin lähellä n.10. Apteekkejaki täällä on joka kadun varressa jopa vierekkäin useita, mun kodista 100 metrin säteellä varmaa 20 apteekkia. Ne sulkee vaan tosi aikaisin verrattuna Suomeen, mutta paras on toi mun lähiapteekki kun sen nimi on Pharmacie 24. Se 24 ei todellakaan tarkoita 24h aukioloa vaan sen nimi vaan on toi 24 :D aika nerokasta… Kävin myös ostamassa viimesiä joululahjoja (jes mulla on melkein kaikki jo hommattuna eikä oo edes vielä joulukuu!! :) ) ja sitte pyörähdin vähän Naf Nafilla eikä sieltä nyt pääse tyhjin käsin ulos…  Ostin tänää superlämpösen villaneuleen, kun ajattelee et tääl on ny vaa muutama astetta lämmin ja kun astun huomen Hki-Vantaalt ulos nii jäädyn kuoliaaks sinne pakkaseen ellen oo pukeutunut kunnolla… Hrrr ajatus jo hirvittää mut ihanaa tulla kotiin :) Mä tuun matkalaukun kanssa Suomeen nii ei tarvii ahtaa kaikkee johki käsimatkatavaroihin. Vaik mun täytyy yrittää tulla takas tänne sit tyhjän laukun kanssa, koska miten ihmees muuten kesäl raahaan kaiken pois? Postissa lähettämällä? No onneks sitä ei tarvi viel murehtii mut kauheesti ei voi tavaraa haalii täällä (nyt on jo ihan liikaa) Mulla ei viel oo paluulentooka tänne takas. Mun ranskalaiset kaverit ei oikein halunneet ymmärtää et lähtisin muka yli kuukaudeks Suomeen, mulle on tullu muutamii viestei et hei jos satutkin tuleen jo ens viikol takas nii sitte mennää sinne ja sinne yms :D Ihanaa tulla takas tammikuussa kun on ystävii täällä ja kaikki nettiasiat (toivottavasti) järjestyksessä niin tulee varmana iha toinen vaihtopuolisko. Oon oikeestaan yllättyny et löysin tän syksyn aikan niinki hyvii ranskalaisii kavereita (en oo ollut ollenkaa nois erasmusjutuis) koska ajattelin et vaihtareihin ois helpompi tutustuu ku paikallisiin. Mut se oli vaa mun ennakkoluulo, kun vaa asennoituu oikein nii tääl on helppo saada esim. kursseilta ranskalaisii kavereita, joiden kans voi sit hengaa vapaa-ajalla. Myös se talli on ollu loistapaikka saada samanhenkisii kavereita, että ei voi korostaa liikaa harrastusten merkitystä ”uuden elämän” rakentamisessa vieraassa maassa. Mun tulee oikeesti ikävä tänne!!! Mutta ei hätää päivittelen kyl blogiini Suomesta käsin, mulla on mielessä paljon juttuja Pariisiin ja vaihtoon liittyen mistä tuun kirjotteleen. Alors, à très bientôt!!

 I miss Helsinki in Paris but in Helsinki I miss Paris. 


bisous bisous <3 
mimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti