Pariisin joulutunnelmaa

Salut! :)

Terkkuja Lillestä :) Matka tänne meni nopeasti, vaan tunti TGV:llä Paris Nordista. Ollaan lähdössä tutustuun kaupunkiin ja katsoon Lillen joulutoria sekä shoppaileen joululahjoja. Pääsin nettiin laittaan mun eilisen kuulumisia, joten pahoittelut kun postaan tän myöhässä:

Joulun odotus on vallannut Pariisiin! Tää kaupunki huokuu joulutunnelmaa, tänään tuli jopa lunta, ekaa kertaa :) Mitään ei tosin jäänyt maahan, kaikki suli heti. Champs-Elyséesille on tullut ihana joulukylä, Village de Noël. Siellä on yli 160 pikkumökkii Concordelta Rond-Pointille asti, niissä myydään kaikkea esim. kuumaa viiniä, crêpesejä, cupcakeseja, talviasusteita, lahjajuttuja... On karusellia ja jääveistosta ym. sekä tietty kaikki huipentuu Concorden aukiolla olevaan maailmanpyörään (65m korkeutta, 10e 3 kierrosta) josta voi ihailla sitte jouluista Pariisia. Menin siihe Satun kans, oli tosi hauskaa. Käytiin myös Häagen Datzilla syömäs ihanat jätskiannokset, se on kyl maailman kivoin paikka. Jäätelöravintola, jossa pyötiintarjoilu, niin kivaa. Löysin muuten sieltä joulukylästä ihanan westietaulun, missä oli jotai meripihkakoristeita. Mä ajattelen varmaan puolet päivästä westieitä ja joka kerta kun kävelen metrolle niin yhen kultaliikkeen edessä istuskelee aina tosi söpö ja nii lutunen westie!! Mun tekis mieli silittää ja paijaa sitä, mutten oo kehdannu (vielä). Mun on muuten ikävä glögiä ja gluteenittomia pipareita, onneks niitä saa nauttia sitten Suomessa, ihan pian.

cupcakes. niitä on kivaa ihailla

Concorde, maailmanpyörä

Maailmanpyörässä

Glühweinia

Mä sain muuten tänään kuulla oikean version siitä mun heppaonnettomuudesta, ois ollu tosiaan ihan kiva kuulla se heti sillon kun putosin niin ei ois tarvinnu koko tätä aikaa pelätä sitä mun heppaa Geroniwkoa, tai muutenkaan hepan selkään nousemista sen jälkeen. Olin siis luullut, että se mun heppa pelästy sitä kun se astu sen muovitötsän päälle ja et sit se takana oleva heppa teki jotain… Mutta ei, ihmisen syytä kaikki eikä mun hevosen!! Siinä aidan toisella puolella tuntia katselemassa oleva ja omaa ratsastustuntiaan odotellut autistinen poika (joku parikymppinen) oli läimässy mun heppaa takapuoleen, minkä seurauksena se mun heppa pelästy ihan kauheesti ja hyppäs ilmaan ja lähti laukkaan ihan hulluna ja siinä rytäkässä sitten tipuin ja se oli sitten kai Christal, jonka kavio osu mun naamaan. Sit ku se opettaja huusi ihan kauheesti et miks teit noin häpeäsit ootko tyytyväinen, nii luulin et se huusi Geroniwkolle. Mä ihmettelin ihan sairaasti kun menin tallille viime viikolla naama mustana ja kun se poika näki mun naaman nii se tuli pyytään monta kertaa anteeks enkä yhtää tajunnu miks. Nyt sitten selkeni toi tapahtumaketju kun juttelin mun tallikaverin kanssa tänään tosta, helpottaa ainakin ymmärtään tota tapahtunutta nyt enemmän. Ihan turhaan pelkäsin viime viikol hepan selkään nousemista, onneks sain nyt kuulla et mikä se oikea syy oli. Mut tänää oli ihana tunti, mä ratsastin Diacrella ja se oli niiiin kiltti ja ihana. Mua kyl jännitti vähän, kun me harjoteltii sellasii jyrkkii käännöksii ravissa ja kun se opettaja käski meidän tehdä mahdollisimman epäloogisia käännöksiä ettei se hevonen arvaa ennalta miten pitää mennä (diagonaalei, maneesii poikittain yms) ja mä olin ainoo joka kysy, et miten me ei törmätä toisiimme kun kaikki kääntyilee eri suuntii ilman logiikkaa :D Se opettaja vaa sano, että onhan teillä silmät päässä. No mut onneks meitä oli vaa neljä nii kyl se suju iha hyvi, vaikka olihan se tosi haastavaa varsinki ku Diacre tykkää ravata ihan sairaan kovaa vauhtia :D

Mut nii palatakseni tähän putoamiseen, sen johdosta saan=joudun tutustumaan ranskalaiseen terveydenhuoltosysteemiin ja tässäkin on kyl jo nyt tullu ilmi lisää kulttuurieroja. Mulla ei oo enää silmä musta, kesti tosin puoltoista viikkoa et se alko näyttää paremmalta, nyt se on enää vaa vähä sellane violetti ja joku luu siin tuntuu oudolta. Se on se kohta mihin se kavio osu. Meen sen takia tiistaina scanner- toimenpiteeseen, joka on jonkinlainen magneettikuvaus. Mulle tuli postissa siitä kirje, jossa mun käskettiin alkaa syödä 3 päivää ennen tota toimenpidettä allergialääkettä ja jotain corticoidelääkettä (ei yhtää hajua mitä varten se on) lisäks tiistaina mun pitää ottaa sellasta geeliä suuhun, joka on sen tuoteselosteen mukaan mahakipuun. Se purkki näyttää ihan joltain mobilaatilta, tuntuu hassulta et sitä pitää syödä. Se kirje toimi siis myös reseptinä näihin lääkkeisiin ja hain ne apteekista, lisäks mun piti tilata sinne apteekkiin kaks Optijectlääkeruiskua, joissa on kummassakin on 50ml jotain tiputusainetta (?????) ja ne otan mukaan sinne toimenpiteeseen, missä se lääkäri laittaa ne. Se farmaseutti sano eka et ei tollasta lääkettä oo olemassakaan ja sitte soitti jonkun puhelun sinne paikkaan minne meen, ja se lääke olikin olemassa. Hain sen sitten tänään, kun se farmaseutti oli tilannu mua varten sen. Mielenkiintoinen systeemi sanoisinko :D Ja toi lääketieteellinen sanasto on niin outoa, vaikka yritän katsoo sanakirjasta tai robertista noita sanoja nii ei selkeytä yhtää, tuntuu etten tiedä kyl oikeesti yhtää mikä mua tiistaina odottaa. Täytyy ottaa tää positiiviselta kannalta, että kivaa kun pääsen tutustuun tälläsiinkin kulttuurieroihin ja sanastoihin :)

Bon week-end!!

bisous

mimi