Heiii!
Olen vielä olemassa. Hengissä. Mikä työrupeama! Jos oon sunnuntai-iltana vielä hengissä, niin huokaisen helpotuksesta. Oon aivan sairaan poikki nyt ja on vasta keskiviikko. Puoliväli.
Sillon on liian kiire, kun ei oo ollenkaan aikaa mennä salille. Liikunnasta tulee niin hyvä mieli ja saa energiaa, mua hajottaa, etten pääse ollenkaan kuntoileen. Huomaan, että mulla on myös liian kiire, kun en ehdi nyt yhtään lepää, vaikka on kipeä. Sitä kurkkukipua ja flunssaa, mitä tuntuu nyt olevan kaikilla. Aamulla väsyttäis ja nukuttais, mutta pitää päästä ylös ennen seiskaa. Ehkä jo mun tän viikon ohjelmaa lukiessa voi alkaa ahdistaa (ajatelkaa, että mun pitää elää se läpi): ma koulussa 10-14. Töissä 17-21. ti sijaisena 9-14.30 koulussa, jonne ajoi 40 min suuntaan. 15.30-16.00 tatuoijalla suunnittelmassa mulle tulevaa tatuointia. 16.30-21.30 vauvaa hoitamassa, kotona 22.10. Kun vauva leikki hiekkalaatikolla, piirtelin mindmappia ruotsin skriva-kurssin kirjoitelmaa varten. Vauva nukahti mun onneksi jo klo 20, joten pystyin työajalla luennosteleen kirjoitelman. Klo 23 aloin kotona kirjoittaan sitä koneelle. ke (tänään)8-14.30 sijaisena, Lasipalatsilla Teemojitolla Heidin kanssa 15.20-15.50, luennolla 16-18. Sitten ruokakauppaan, sen jälkeen vapaa ilta! luksusta. peruin siis illan menot väsymyksen takia, olisin nähnyt ystäviä. to (huomenna) 8-14.30 sijaisena, 16-18 luennolla. 18-> viinikurssilla. Liityin akateemiseen viiniseuraan ja viinikurssilla opetellaan maistelemaan viinejä. pe uudet huonekalut toimitetaan mulle 9-11 välillä. koulussa 10-13. 14- lääkärissä. 17-21.30 tallireissulla, josta 2h hepan selässä maastossa. la töissä 13-17.30.Sitten huonekalujen kokoamista. su töissä 14-18 sekä 18.30-20.30 opettamassa. Sitten viikko on ohi.
Aina on aikaa. Mutta hullua on täyttää vuorokautensa noin, että tulee sellainen tunne, ettei oo aikaa. On ihan väsynyt eikä se oo kivaa. Nyt pitää jokin muuttua. Haluun ehtiin päivittelee tänne blogiinkiin kaikkea kivaa :) Positiivista on se, että nyt jää rahaa säästöön :) Vietin meinaa viime viikonlopun (jonka piti olla vapaa) opetuksia tehden ja vauvaa hoitaen:)
Tätä biisii kuuntelen tälläsinä viikkoina...
Työn iloa!
Mimi
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Karhujen keskellä Yosemiten kansallispuistossa
Heippa! :)
Lake Tahoelta matkamme jatkui Nevadan halki takaisin Kalifornian puolelle upeaan Yosemiten kansallispuistoon Sierra Nevadan vuoristoon.
Matka Yosemiteen oli tosi kaunis... :) Mentiin Kalifornian puolelta Nevadaan ja ajettiin sieltä takas Kaliforniaan (Chrisin valitsema reitti)
Perille ehdittiin juuri ennen pimeää, ajoa kertyi n.5 tuntia.
Päädyimpä mäkin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni leiriytymään ja nukkumaan teltassa! Yosemiteen kannattaa varata ajoissa majoitus. Meillä kävi tuuri, sillä saatiin vain päivää ennen sinne menoa peruutuspaikka Curry Villagen telttailualueelle. Hintaa teltalle, jossa oli 2 sänkyä, tuli n.125 dollaria/yö. Telttaan sai valot päälle ja siellä oli ihan lämmin nukkua :) Yosemite on tunnettu mustakarhuistaan, jotka mm. murtautuvat autoihin, jos sinne erehtyy jättämään sisälle jotain ruokaa. Kaikkien leirintäalueella yöpyvien piti säilyttää tuoksuvat tavarat (ruuat, kosmetiikka kuten hammastahnat ja sampoot, kaikki tuoksuvat jutut) bear boxeissa. Sellainen boksi oli jokaisen teltan vieressä, siinä oli sellainen karhun kestävä lukitus. Sain Chrisiltä Tahoelta sellaisen Lavender's Lab- laventelipehmokoiran, joka piti myös laittaa sinne.
Vähänkö jännitti ekana yönä ne karhut. Aattelin, et ne tulee pyörii sinne teltoille yöllä ja syö mun pehmolelut. Mutta ei (valitettavasti tai onneksi) nähty yhtään karhua, paitsi Chrisiltä saamani Smokey.
Kun menee tollaiseen leirintäpaikkaan, jonne ihmiset menee siis retkeileen (eli vaeltamaan, pyöräilemään, liikkumaan) niin ei kannata mennä sinne Vuittonien laukkujen kanssa ja merkkivaatteissa. Asujani täydensivät hopeaglitteriset Tom's-kengät, jotka keräsivät kivasti kommentteja. Näytin juuri niin maisemaan sopimattomalta kun kukaan voi raahatessani matkalaukkuani ja muita kasseja telttaamme. Enhän ollu varautunut ennakolta, että mentäisiin telttailemaan, joten sen mukasta vaatetusta ei tullu pakattua mukaan Suomesta. Mut ei se mitää asenne on tärkein ja sitä mul löyty :)
Maisemat oli Yosemiten parasta ja niiden takia sinne kannattaa mennä. Vesiputoukset ja kiviset vuoret tärkeimpänä. Tekemistä siel riittää hyvin, me valittiin päiväohjelmaks rafting. Mulla kun ei ollu patikointii sopivii kenkii hih :D Rafting oli sopivan rauhallista ja leppoisaa puuhaa :)
Curry Villagessa oli sellainen buffetravintola, jossa keliaakikkokin löysi helposti syötävää. Se oli vähän kuin ruotsinlaivan buffet jenkkityyliin :) Hintakin oli jotain alle 15 dollaria ja aamiainen vähän päälle 10 dollaria, syödä sai niin paljon kun haluaa. Tälläisiä paikkoja kaipais Suomenkin leirintäalueille, tosi kiva kun sai syödä kunnolla :)
Mua innosti tietenkin eläimet Yosemitessa.. Oravia siellä näki koko ajan, ne on vähän eri näkösii kun Suomessa. Ne ei olleet kuitenkaan kesyjä. Ekana aamuna meitä ilahdutti myös bambiperhe :)
Kaksi yötä vietettiin Yosemitessa, pidempäänkin oltaisiin viihdytty. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten matkan piti jatkua. Yosemite oli tosi erilainen juttu mun reissun aikana, se oli jotain täysin uutta ja jännää mulle. Yllätyin, miten kivaa leirintäelämä on. Vaikka jäin kyllä kaipaamaan iltoja nuotion ääressä vaahtokarkkeja paahtaen ja legendoja kertoen.. Tulen teko oli nimittäin kielletty, joten iltaisin tuolla ei kyl tapahtunut oikein mitään. Kaikki meni klo 22 kiinni ja hiljaisuus alkoi, koko leirikylä hiljeni. Missä olivat ne nuotiot, jotka mielikuvissani olisivat kuuluneet täydelliseen leirielämykseen.
Kun lähdimme Yosemitesta, kävimme käymässä katsomassa yhden vesiputouksista. Se kruunasi hyvin nuo kaksi päivää, näky oli upea :)
Yosemite oli muuten ainoa paikka 15 päivän aikana, jossa kuulin suomea! Ajatelkaa, että kaukana tuolla Sierra Nevadan vuoristossa keskellä ei mitään... Siellä oli muuten paljon eurooppalaisia turisteja ja fiilis tosi kansainvälinen. Kuulin sen kaksi sanaa suomea, käännähdin ja oli kyl niiiiii suomalaisen näkösii. Jännää, miten aina tunnistaa tolleen. Liukenin äkkiä toiseen suuntaan järkyttyneenä :D Chris ihmetteli, että miksen mennyt juttelemaan.
Ootteko te olleet jossain upeassa kansallispuistossa? :)
Bisous!
Mimi
Lake Tahoelta matkamme jatkui Nevadan halki takaisin Kalifornian puolelle upeaan Yosemiten kansallispuistoon Sierra Nevadan vuoristoon.
Matka Yosemiteen oli tosi kaunis... :) Mentiin Kalifornian puolelta Nevadaan ja ajettiin sieltä takas Kaliforniaan (Chrisin valitsema reitti)
 |
| Subarulla matkattiin :) |
 |
| tie Yosemiteen oli hyvin kaunis ja vuoristoinen |
Perille ehdittiin juuri ennen pimeää, ajoa kertyi n.5 tuntia.
Päädyimpä mäkin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni leiriytymään ja nukkumaan teltassa! Yosemiteen kannattaa varata ajoissa majoitus. Meillä kävi tuuri, sillä saatiin vain päivää ennen sinne menoa peruutuspaikka Curry Villagen telttailualueelle. Hintaa teltalle, jossa oli 2 sänkyä, tuli n.125 dollaria/yö. Telttaan sai valot päälle ja siellä oli ihan lämmin nukkua :) Yosemite on tunnettu mustakarhuistaan, jotka mm. murtautuvat autoihin, jos sinne erehtyy jättämään sisälle jotain ruokaa. Kaikkien leirintäalueella yöpyvien piti säilyttää tuoksuvat tavarat (ruuat, kosmetiikka kuten hammastahnat ja sampoot, kaikki tuoksuvat jutut) bear boxeissa. Sellainen boksi oli jokaisen teltan vieressä, siinä oli sellainen karhun kestävä lukitus. Sain Chrisiltä Tahoelta sellaisen Lavender's Lab- laventelipehmokoiran, joka piti myös laittaa sinne.
 |
| Curry Village |
 |
| meidän teltta |
 |
| bear box |
Vähänkö jännitti ekana yönä ne karhut. Aattelin, et ne tulee pyörii sinne teltoille yöllä ja syö mun pehmolelut. Mutta ei (valitettavasti tai onneksi) nähty yhtään karhua, paitsi Chrisiltä saamani Smokey.
Kun menee tollaiseen leirintäpaikkaan, jonne ihmiset menee siis retkeileen (eli vaeltamaan, pyöräilemään, liikkumaan) niin ei kannata mennä sinne Vuittonien laukkujen kanssa ja merkkivaatteissa. Asujani täydensivät hopeaglitteriset Tom's-kengät, jotka keräsivät kivasti kommentteja. Näytin juuri niin maisemaan sopimattomalta kun kukaan voi raahatessani matkalaukkuani ja muita kasseja telttaamme. Enhän ollu varautunut ennakolta, että mentäisiin telttailemaan, joten sen mukasta vaatetusta ei tullu pakattua mukaan Suomesta. Mut ei se mitää asenne on tärkein ja sitä mul löyty :)
Maisemat oli Yosemiten parasta ja niiden takia sinne kannattaa mennä. Vesiputoukset ja kiviset vuoret tärkeimpänä. Tekemistä siel riittää hyvin, me valittiin päiväohjelmaks rafting. Mulla kun ei ollu patikointii sopivii kenkii hih :D Rafting oli sopivan rauhallista ja leppoisaa puuhaa :)
 |
| Jojo innostui uimaan |
 |
| poikettiin myös intiaanikylässä |
 |
| täyttävä aamiainen leirintäalueen buffetissa. Valikoimissa oli jopa gluteenittomia vegepihvejä :) |
Kaksi yötä vietettiin Yosemitessa, pidempäänkin oltaisiin viihdytty. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten matkan piti jatkua. Yosemite oli tosi erilainen juttu mun reissun aikana, se oli jotain täysin uutta ja jännää mulle. Yllätyin, miten kivaa leirintäelämä on. Vaikka jäin kyllä kaipaamaan iltoja nuotion ääressä vaahtokarkkeja paahtaen ja legendoja kertoen.. Tulen teko oli nimittäin kielletty, joten iltaisin tuolla ei kyl tapahtunut oikein mitään. Kaikki meni klo 22 kiinni ja hiljaisuus alkoi, koko leirikylä hiljeni. Missä olivat ne nuotiot, jotka mielikuvissani olisivat kuuluneet täydelliseen leirielämykseen.
Kun lähdimme Yosemitesta, kävimme käymässä katsomassa yhden vesiputouksista. Se kruunasi hyvin nuo kaksi päivää, näky oli upea :)
 |
| kotimatkalla |
 |
| liikennemerkki <3 |
Yosemite oli muuten ainoa paikka 15 päivän aikana, jossa kuulin suomea! Ajatelkaa, että kaukana tuolla Sierra Nevadan vuoristossa keskellä ei mitään... Siellä oli muuten paljon eurooppalaisia turisteja ja fiilis tosi kansainvälinen. Kuulin sen kaksi sanaa suomea, käännähdin ja oli kyl niiiiii suomalaisen näkösii. Jännää, miten aina tunnistaa tolleen. Liukenin äkkiä toiseen suuntaan järkyttyneenä :D Chris ihmetteli, että miksen mennyt juttelemaan.
Ootteko te olleet jossain upeassa kansallispuistossa? :)
Bisous!
Mimi
tiistai 30. elokuuta 2011
Sumuinen Golden Gate Bridge
Coucou! :)
Eniten odotin San Franciscoon matkustaessani kuuluisan Golden Gate Bridgen näkemistä. En oikeastaan tiennyt kaupungista oikein mitään muuta kuin tuon sillan, joka yleensä kaikissa turistimaisemakuvissa on keskeisenä. Mun mielestä toi silta on todella kaunis ja ajattelin, että sen nähdessäni tajuan viimeinkin olevani San Franciscossa.
Mutta kuinkas sitten kävikään... Lentokoneesta yritin kovasti katsella ikkunasta tätä siltaa ja kaupunkia, mutta näinkin harmaata paksua sumua. Odotin innolla Golden Gate Bridgen ylitystä, sillä tiesin meidän ajavan siitä Sonomaan.
Ihmettelin, kun en nähnyt tätä kuuluisaa siltaa, vaikka sen piti olla suoraan edessäni. Alla olevassa kuvassa olemme juuri menossa sillalle... :D
En myöskään nähnyt sillalta avautuvaa upeaa maisemaa San Franciscon kaupunkiin, sumu oli niin paksua...
Vasta aivan tornien alla ollessa näin vähän enemmän, mutten siltikään tarpeeksi. Ei tuntunut siis yhtään todelliselta olla tuolla kun näky oli kuin unesta. Piti ihan nipistää itseään, että muisti olevansa hereillä ja oikeasti perillä sen pitkän matkan jäljiltä.
Seuraavan kerran kun ylitettiin tuo silta San Franciscoon päin, oli ilta eikä sumua. Näky oli upea! Kaikki ne kaupungin valot.. :) Sain ihailla niitä sillalta kauan, koska tietöiden takia ylitys kesti ainakin 15min. San Franciscoon päin mentäessä sillan ylityksestä piti maksaa 5 dollaria ja Chrisillä oli sellainen valkoinen laite autossa, jonka hän nosti esille lukijan kohdalta ajaessamme. Jos ajaa usein siitä, niin sellainen kausimaksulaite on hyödyllinen, kun ei tarvii sit pysähtyä maksamaan ja pääsee nopeammin ohi. Se sama laite toimi myös joissain muissakin paikoissa.
Ensi kerralla toivon, että sumua olisi vähemmän. Sitten laitan tänne parempia kuvia :) Että seuraavaa reissua odotellessa...
Bisous!
Mimi
Eniten odotin San Franciscoon matkustaessani kuuluisan Golden Gate Bridgen näkemistä. En oikeastaan tiennyt kaupungista oikein mitään muuta kuin tuon sillan, joka yleensä kaikissa turistimaisemakuvissa on keskeisenä. Mun mielestä toi silta on todella kaunis ja ajattelin, että sen nähdessäni tajuan viimeinkin olevani San Franciscossa.
 |
 |
| ylemmät kuvat Wikipediasta |
Mutta kuinkas sitten kävikään... Lentokoneesta yritin kovasti katsella ikkunasta tätä siltaa ja kaupunkia, mutta näinkin harmaata paksua sumua. Odotin innolla Golden Gate Bridgen ylitystä, sillä tiesin meidän ajavan siitä Sonomaan.
Ihmettelin, kun en nähnyt tätä kuuluisaa siltaa, vaikka sen piti olla suoraan edessäni. Alla olevassa kuvassa olemme juuri menossa sillalle... :D
 |
| Golden Gate Bridgen SF:n päässä |
En myöskään nähnyt sillalta avautuvaa upeaa maisemaa San Franciscon kaupunkiin, sumu oli niin paksua...
 |
| edessä kohoavat tornit täysin sumun peitossa |
 |
| näin paljon siitä sillan korkeasta tornista sit näki :) |
Seuraavan kerran kun ylitettiin tuo silta San Franciscoon päin, oli ilta eikä sumua. Näky oli upea! Kaikki ne kaupungin valot.. :) Sain ihailla niitä sillalta kauan, koska tietöiden takia ylitys kesti ainakin 15min. San Franciscoon päin mentäessä sillan ylityksestä piti maksaa 5 dollaria ja Chrisillä oli sellainen valkoinen laite autossa, jonka hän nosti esille lukijan kohdalta ajaessamme. Jos ajaa usein siitä, niin sellainen kausimaksulaite on hyödyllinen, kun ei tarvii sit pysähtyä maksamaan ja pääsee nopeammin ohi. Se sama laite toimi myös joissain muissakin paikoissa.
Ensi kerralla toivon, että sumua olisi vähemmän. Sitten laitan tänne parempia kuvia :) Että seuraavaa reissua odotellessa...
Bisous!
Mimi
lauantai 27. elokuuta 2011
Lake Tahoella mökkeilemässä
Heippa!
Lake Tahoe oli ehdottomasti matkani kohokohtia. Lake Tahoe sijaitsee Sierra Nevadan vuorilla, Kalifornian ja Nevadan rajoilla. Se on USA:n 2. syvin järvi ja maailman 12.syvin. Vesi on makeaa ja kirkasta :) Lake Tahoe on tosi suosittu turistikohde kesällä vehreytensä ja talvella upeiden laskettelurinteidensä ansiosta.
Monella on Lake Tahoella cabin, tai jos on oikein rikas niin sitten on talo järven rannalla. Kuulemma niiden hinnat alkavat miljoonasta dollarista. Mä viihdyin niin hyvin Tahoella, että halusin olla siellä neljä yötä Chrisin perheen mökillä. Mentiin sinne ihan kahdestaan ja oli tosi kiva rentoutua siellä :) Mökki sijaitsi pohjoisrannalla Tahoe Cityssä, jonka keskusta oli täynnä kivoja kauppoja ja ravintoloita.
Erityisen kaunis oli tietenkin itse lake Tahoe, mutta parasta oli rafting joella! :) Mikäs sen hauskempaa aurinkoisena päivänä.. Ai niin iltapäivällä oli tosi kuuma, mutta illat sen sijaan oli viileitä. Sonomassa ja Lake Tahoella oli kuitenkin päivällä helteinen sää, toisin kun vaikka San Franciscossa, jossa farkut oli shortsien sijasta paljon parempi valinta.
Meillä oli veneessä mukana pullo California Mumm Napa samppanjaa :) Joen laskemiseen meni aikaa pari tuntia ja muita laskijoita oli paljon :) Raftingfirmat veloittavat tuosta lystistä 30-35 dollaria/henkilö... Me puhallettiin itse oma lauttamme, käveltiin sen kanssa joen alkuun ja otettiin taksi mökille joen lopusta :) Säästettiin siinä paljon, sillä taksi maksoi vaan 15 dollaria :)
Ruoka Tahoella oli loistavaa! :)
Käytiin lounaalla Fireside pizzeriassa, missä söin elämäni parasta gluteeniton pitsaa. Täytevalikoimia oli vaikka mitä erikoisia. Gorgonzola-rucola-päärynä-punasipulipizza oli erinomainen yhdistelmä :)
Muutenkin huomasin, että keliaakikon elämä Kaliforniassa on helppoa. Uskaltaisinko jopa sanoa, että yhtä helppoa kuin Suomessa tai joissain kohdin jopa parempaa? Riippuu vähän millaista ruokaa hakee, mutta niin sairaan monessa paikkaa sai gluteenitonta pitsaa ja pastaa että näissä Suomi on jäljessä. Ruokakaupoista paras on ehdottomasti Whole Foods Market, joka oli paras koskaan vierailemani gluteeniton ruokakauppa. Mitä vaan keksin kuvitella haluavani gluteenittomana niin sen sieltä löysin. Juustokakkua, browniseja, cupcakeseja, chocolate chip cookieita, tuorepastaa, valmisruokia, murokeksejä, tuoretta pehmeää leipää, bageleita....... Paratiisi. Ja mun kuvitelmissa Jenkeissä olisi ollut hankalaa olla keliaakikkona... Olin niin onnessani :) Testailin monia eri tuotteita enkä huomannut niiden maistuvan gluteenittomalta (kuten Suomessa valitettavasti huomaan osasta tuotteita) ja Chriskin tykkäsi. Myös Safewaylta löytyi jonkun verran gluteenittomia tuotteita, mm. herkullisia chocolate chip cookieita pakasteesta kotiuunissa valmistettavaksi. San Franciscossa oli lisäksi pelkästään gluteenittomiin ruokiin erikoistuneita leipomoita, siitä lisää tulevassa San Francisco-päivityksessäni. Mutta toteampa jo nyt, että Jenkeissä kuulemma ei keliaakikotkin saattavat suosia gluteenittomia tuotteita, koska se on joku trendikäs buumi, että on terveellisempää syödä gluteenitonta :)
Joen rannalla Tahoe Cityssä erinomainen kauniissa paikassa sijaitseva ravintola oli River Grill, jossa söin Alaskan halibut kalaa, päivän specialia. Tunnelma oli muutenkin kiva, kun siellä soitti joku bändi ja ilta pimeni :)
Viihdyn Suomessa loistavasti mökillä niin nautin myös suuresti Tahoella mökkeilystä. Jetlagin takia heräsin ekan viikon ajan tosi aikaisin aamulla (ekoina aamuina jo kuudelta, muina kasin aikaan), joten Chrisin vielä nukkuessa kokkailin meille aamiaista. Harmi vaan ei muistettu etsiä pancakes aineksia, että olisin voinut toteuttaa ihanan amerikkalaisen aamiaisen... :) Mutta silti vaahterasiirappi on maailman parasta ja voisin syödä sitä minkä vaan kanssa. Chris ja hänen perheensä vähän ihmetteli kun laitoin sitä jogurttiinikin :D
Tahoe oli siis erityisen mieluinen paikka mulle... :) Chrisin isä epäili Sonomassa illallisella, etten viihtyisi Tahoella, koska se muistuttaa niin paljon Suomea. Kun on se järvi ja puut aika samanlaisia. Mutta ei meillä Suomessa ole sellaisia upeita vuoria, joiden huipulla on kesälläkin lunta! Eikä se järvi näyttänyt samalta kuin Suomessa, vesi oli niin kirkasta ja se järvi niin valtava. Ne kaikki kaupat ja ravintolat eivät myöskään sopisi suomalaiseen mökkikylämaisemaani, kun ei meillä ole sellaista turistimeininkiä. Musta Tahoe oli ihan älyttömän kiva paikka ja haluan sinne pian uudestaan :)
Teimme Tahoelta unelmieni päiväreissun Renoon Nevadaan, josta lisää seuraavassa päivityksessä.
Bisous et bon week-end!
Mimi
Lake Tahoe oli ehdottomasti matkani kohokohtia. Lake Tahoe sijaitsee Sierra Nevadan vuorilla, Kalifornian ja Nevadan rajoilla. Se on USA:n 2. syvin järvi ja maailman 12.syvin. Vesi on makeaa ja kirkasta :) Lake Tahoe on tosi suosittu turistikohde kesällä vehreytensä ja talvella upeiden laskettelurinteidensä ansiosta.
Monella on Lake Tahoella cabin, tai jos on oikein rikas niin sitten on talo järven rannalla. Kuulemma niiden hinnat alkavat miljoonasta dollarista. Mä viihdyin niin hyvin Tahoella, että halusin olla siellä neljä yötä Chrisin perheen mökillä. Mentiin sinne ihan kahdestaan ja oli tosi kiva rentoutua siellä :) Mökki sijaitsi pohjoisrannalla Tahoe Cityssä, jonka keskusta oli täynnä kivoja kauppoja ja ravintoloita.
Erityisen kaunis oli tietenkin itse lake Tahoe, mutta parasta oli rafting joella! :) Mikäs sen hauskempaa aurinkoisena päivänä.. Ai niin iltapäivällä oli tosi kuuma, mutta illat sen sijaan oli viileitä. Sonomassa ja Lake Tahoella oli kuitenkin päivällä helteinen sää, toisin kun vaikka San Franciscossa, jossa farkut oli shortsien sijasta paljon parempi valinta.
 |
| puhallettiin meille vene... :) |
Meillä oli veneessä mukana pullo California Mumm Napa samppanjaa :) Joen laskemiseen meni aikaa pari tuntia ja muita laskijoita oli paljon :) Raftingfirmat veloittavat tuosta lystistä 30-35 dollaria/henkilö... Me puhallettiin itse oma lauttamme, käveltiin sen kanssa joen alkuun ja otettiin taksi mökille joen lopusta :) Säästettiin siinä paljon, sillä taksi maksoi vaan 15 dollaria :)
Ruoka Tahoella oli loistavaa! :)
Käytiin lounaalla Fireside pizzeriassa, missä söin elämäni parasta gluteeniton pitsaa. Täytevalikoimia oli vaikka mitä erikoisia. Gorgonzola-rucola-päärynä-punasipulipizza oli erinomainen yhdistelmä :)
 |
| gluteenitonta pizzaa Firesidessa |
Muutenkin huomasin, että keliaakikon elämä Kaliforniassa on helppoa. Uskaltaisinko jopa sanoa, että yhtä helppoa kuin Suomessa tai joissain kohdin jopa parempaa? Riippuu vähän millaista ruokaa hakee, mutta niin sairaan monessa paikkaa sai gluteenitonta pitsaa ja pastaa että näissä Suomi on jäljessä. Ruokakaupoista paras on ehdottomasti Whole Foods Market, joka oli paras koskaan vierailemani gluteeniton ruokakauppa. Mitä vaan keksin kuvitella haluavani gluteenittomana niin sen sieltä löysin. Juustokakkua, browniseja, cupcakeseja, chocolate chip cookieita, tuorepastaa, valmisruokia, murokeksejä, tuoretta pehmeää leipää, bageleita....... Paratiisi. Ja mun kuvitelmissa Jenkeissä olisi ollut hankalaa olla keliaakikkona... Olin niin onnessani :) Testailin monia eri tuotteita enkä huomannut niiden maistuvan gluteenittomalta (kuten Suomessa valitettavasti huomaan osasta tuotteita) ja Chriskin tykkäsi. Myös Safewaylta löytyi jonkun verran gluteenittomia tuotteita, mm. herkullisia chocolate chip cookieita pakasteesta kotiuunissa valmistettavaksi. San Franciscossa oli lisäksi pelkästään gluteenittomiin ruokiin erikoistuneita leipomoita, siitä lisää tulevassa San Francisco-päivityksessäni. Mutta toteampa jo nyt, että Jenkeissä kuulemma ei keliaakikotkin saattavat suosia gluteenittomia tuotteita, koska se on joku trendikäs buumi, että on terveellisempää syödä gluteenitonta :)
Joen rannalla Tahoe Cityssä erinomainen kauniissa paikassa sijaitseva ravintola oli River Grill, jossa söin Alaskan halibut kalaa, päivän specialia. Tunnelma oli muutenkin kiva, kun siellä soitti joku bändi ja ilta pimeni :)
 |
| Alaskan halibut |
Tahoe oli siis erityisen mieluinen paikka mulle... :) Chrisin isä epäili Sonomassa illallisella, etten viihtyisi Tahoella, koska se muistuttaa niin paljon Suomea. Kun on se järvi ja puut aika samanlaisia. Mutta ei meillä Suomessa ole sellaisia upeita vuoria, joiden huipulla on kesälläkin lunta! Eikä se järvi näyttänyt samalta kuin Suomessa, vesi oli niin kirkasta ja se järvi niin valtava. Ne kaikki kaupat ja ravintolat eivät myöskään sopisi suomalaiseen mökkikylämaisemaani, kun ei meillä ole sellaista turistimeininkiä. Musta Tahoe oli ihan älyttömän kiva paikka ja haluan sinne pian uudestaan :)
Teimme Tahoelta unelmieni päiväreissun Renoon Nevadaan, josta lisää seuraavassa päivityksessä.
Bisous et bon week-end!
Mimi
Sonoman viinitiloilla ja Chrisin perheen luona
Salut!
Mun lento San Franciscoon sujui kivuttomasti, vaikka tuntuikin loputtoman pitkältä. Onneks mun kans samalla rivillä istui mukava saksalainen nuori pariskunta. He olivat menneet juuri naimisiin ja matkalla kuukauden häämatkalle Havaijille. Aika kuluikin huomattavasti nopeammin rupatellessa ja sain nähdä paljon upeita kuvia heidän häistään :) Koneen laskeuduttua menimme yhtä matkaa jonottomaan tulliin. Siihen toimenpiteeseen, missä otetaan valokuva ja sormenjäljet kaikista sormista ja ehkä esitetään muutamia kysymyksiä matkan syyhyn liittyen. Kaikki muut koneen matkustajat pääsivät siitä nopeasti läpi matkalaukkujaan noutamaan, mutta arvatkaa kuka ei päässyt läpi... Mut ohjattiin johonkin toimistoon maahan pääsyn sisään ja pikkasenko harmitti kun olin sen 17 tuntia lentänyt ilman mitään ruokaa (välilaskullakaan en ehtinyt mitään haukata) ja sitten on epävarmaa, pääsenkö ees maahan. Heh :D Tiesin myös, että Chris odottaa mua jo toisella puolella ja se lisäsi mun malttamattomuutta entisestään. Mun piti odottaa jonkun aikaa ennen kuin erittäin laiskan oloinen tullimies alkoi käsitellä mun passia ja estaa (viisumia). Alkoi kunnon kysely, mun passissa ja estassa kun oli mukamas jotain niin hämärää. Vika oli siin, että olin viime vuonna Jenkeissä eri passilla ja eri estalla. Halusin uusia vanhan passini ennen Pariisiin lähtöä, koska se kuva oli niin vanha. Heidän mielestään oli hyvin epäilyttävää, että oon vaihtanut vanhan passini ennenaikojaan uuteen. Vanhaa estaahan en pystynyt käyttään kun se on sidottu passin numeroon. Kysymykset olivat mm. tälläisiä: mitä teet Suomessa? Missä olet töissä? Ai opiskelet myös? Miksi teet samaan aikaan työtä ja opiskeluja? Kauanko olet USAssa? Miksi et pidempään? Mitä teet täällä? Kenen luona asut? Mistä tunnet Chrisin? Onko hän poikaystäväsi? Kuinka pitkältä ajalta? Missä hän asuu? Mitä hän tekee? Missä opiskelet? Mitä teit Pariisissa?.. Sitten hän soitti pari puhelua liittyen mun passiin ja estaan ja kyseli vielä muutaman kysymyksen lisää. Vika kysymys oli että, onko se kenkäkauppa missä oon töissä nii samanlainen kun Nikestore :D olin että ei, sit et nonii saat lähteä. Huh mikä kuumotus ja helpotus... Poimin matkalaukkuni ja poistuin viimeisenä aulaan, jossa Chris odotti mua :)
Ensimmäiseksi sain ruokaa, onneksi, ja siitä matka jatkui Sonomaan, Chrisin kotikaupunkiin. Sonoma on tunnettu viinitiloistaan ja on suosittu wine tasting turistikohde. 10 tunnin jet lag painoi vähän päälle, mutta yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin heti ekana päivänä. Tapasin heti Chrisin vanhemmat ja pikkuveljen. Heidän koti oli kuin suoraan mielikuvani siitä, millainen on tyypillinen amerikkalainen kaunis koti. Valtava hieno talo, iso piha. Kaikki oli suurta ja hienoa sekä ne koristelut! Chrisin äiti ei ollut vielä (mun onnekseni) ottanut pois 4th of Julyn, itsenäisyyspäivän koristeita. Muita juhlia, joiden koristeluihin panostetaan paljon ovat halloween ja joulu.4th of July näkyi heidän kodissaan niin ulkokoristeina pihalla ja talon ulkopuolella kuin myös sisällä kylpyhuonetta myöten. American flag voi liehui kuulemma ympäri vuoden ja siihen liittyvää koristusta olla muutenkin kuin 4th of Julyihin liittyen. Lisäksi Chrisin äiti laittaa ympäri vuoden erilaisia koristeita, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn juhlaan.
Hassua oli myös talon suuri koko. Suomalaiselle outoa oli kylpyhuoneiden runsas määrä, sillä niitä oli neljä! Mulla oli käytössä siis ihan oma kylpyhuone :) Huoneita oli paljon.. Piha oli suuri ja siellä oli uima-allas ja iso hot tub. Kaksi ihanaa koiraa, Hannah ja Ollie. Monta autoa. Niin monta, että Chris ei oo edes varma kuinka monta, mutta osa on Chrisin isän työkäyttöön. Tarkemmin kun kysyin, niin 4 truck on työkäyttöön. Sitten kai joku viides auto työkäyttöön. Sitten on jeeppi ja kaksi vanhaa keräilyautoa. Sitten joku auto, joka kuluttaa niin paljon, ettei sitä viitsi käyttää paljon ja on toinen auto, jolla voi ajaa paljon. Lisäksi kaikilla perheenjäsenillä on omat autot myös. Mikä määrä autoja :) Täydensi mun mielikuvaa siitä, miten jenkit tykkää autoista. Kaikkiin paikkoihin pääsee myös kätevimmin autolla ja parkkeeraaminen on helppoa, kun ruudut ovat niin isoja.
Vietimme Sonomassa kaksi päivää. Mulle erityisen mieleistä oli viettää aikaa ihanien beaglesien Ollien ja Hannahin kanssa.
Sonoman viiniviljelmät olivat ihastuttavia. Wine tasting olikin oikein sopiva tapa starttaa loma ensimmäisenä kokonaisena päivänä :) Rentouttavaa ja kivaa, jet lagin takia nousin nimittäin ensimmäisinä päivinä jo kuudelta aamulla ylös. Ensiks suunnattiin Gloria Ferrerin tilalle nauttimaan loistavaa california samppanjaa :) Terassilla samppanjaa nautiskellessa oli hieno ihailla edessä avautuvia viinipeltoja.
California samppanjaan liittyen... Monet Ranskan kuuluisat samppanjatalot ovat ostaneet tiloja Kaliforniasta ja tuottavat siellä Kaliforniasamppanjaa. En erottanut Kalifornian Moëtia oikeasta, en myöskään Piperia, Mummia tai Taittingeriakaan.. Olivat niin kuplikkaita ja saman makuisia kuin Champagnen maakunnassa olevat oikeat versionsakin :) mutta hinta oli paljon halvempi ja mä halusin suosia paikallista! Onko teillä kokemuksia?
Sitten käytiin oikeassa wine tastingissä Buena Vistan tilalla, jossa maistoin kolmea eri valkoviiniä. Maistelupakettiin olisi sisältynyt myös 3 punaviiniä, mutta mä en niistä välitä. Ihastuin yhteen valkkareista ja ostinkin pullon sitä mukaan :) Käytiin sen jälkeen Barthmolotewin tilalla, mutta tätä paikkaa en suosittele valkkarien ystävälle, sillä heillä oli voin yhtä lajia. Tänne tilalle kannattaa kuitenkin mennä ihanien maisemien takia, sillä aivan tilan vieressä on upea puisto täynnä laventelin kukkia sekä kaunis piknikpaikka retkeilypöytineen ja viiniviljelmämaisemineen.
Parasta Sonomassa oli kuitenkin Chrisin äidin kokkaama illallinen. Oli hieno tunne nauttia illallista Chrisin perheen kanssa :) Aivan erilainen kokemus, kuin jos olisin perusturistina lähtenyt reissaamaan Kaliforniaan. Chrisin vanhemmat olivat tosi kiinnostuneita Suomesta. Ruoka oli herkullista: lohta (johtuen mun ruokavaliosta, useimmiten he syövät lihaa), maissia, tomaattimozzarellasalaattia, juustoisia perunoita... Pöydän ääressä oli mukava istuskella hyvän ruuan ja seuran parissa.
Kävimme myös koko porukalla yhtenä iltana illallisella Chrisin perheen suosikkiravintolassa nimeltä Rins Thai, jossa oli erinomaista thaimaalaista ruokaa. Tapasin myös yhden Chrisin hyvän ystävän drinkin merkeissä Sonoman Plazalla sekä joitain Chrisin koulukavereita.
Lahjaksi muuten vein punertavan mariskoolin, pari levyä Fazerin sinistä sekä suomalaisesta ruuasta kertovan, runsaasti kuvia sisältävän kirjan. En halunnut viedä mitään perinteistä maisemakirjaa...Kirjan resepteistä tosin osa sisältää kyl poronlihaa yms mitä Jenkeistä ei kyllä saa hommattua, mut kirjan alussa oli kirjoitettu kivasti Suomen historiasta ja perinteistä :) Chrisille vein söpön paketin, josta unohdin ottaa kuvan. Hylje pehmolelu, jolla oli suomenlippuhuivi kaulassaan, Muumilaakson tarinoita englanniksi sekä Geishasydänrasia sellofaaniin pakattuna :)
Hyvästellessäni Chrisin perheen, sain myös Chrisin äidiltä lahjan. Chris oli kertonut äidilleen, kuinka paljon tykkäsin heidän 4th of Julyn koristeistaan ja hän oli kysynyt, että mistä koristeesta pidin eniten. Olin yrittänyt Chrisin kanssa etsiä kaupoista noita koristeita, mutta koska ei oo sesonki niin missään ei ollut niitä enää myynnissä. Sain siis ihanan muiston Chrisin äidiltä, lempparikoristeeni! :) Eikö ookkin makee? Nyt se on mun ikkunassa :)
Mitä mieltä ootte 4th of Julyn koristeluista? Sopisiko tälläinen meininki Suomeenkin? :)
Bisous! :)
Mimi
ps. Seuraavassa päivityksessäni matka jatkuu Lake Tahoelle :)
Mun lento San Franciscoon sujui kivuttomasti, vaikka tuntuikin loputtoman pitkältä. Onneks mun kans samalla rivillä istui mukava saksalainen nuori pariskunta. He olivat menneet juuri naimisiin ja matkalla kuukauden häämatkalle Havaijille. Aika kuluikin huomattavasti nopeammin rupatellessa ja sain nähdä paljon upeita kuvia heidän häistään :) Koneen laskeuduttua menimme yhtä matkaa jonottomaan tulliin. Siihen toimenpiteeseen, missä otetaan valokuva ja sormenjäljet kaikista sormista ja ehkä esitetään muutamia kysymyksiä matkan syyhyn liittyen. Kaikki muut koneen matkustajat pääsivät siitä nopeasti läpi matkalaukkujaan noutamaan, mutta arvatkaa kuka ei päässyt läpi... Mut ohjattiin johonkin toimistoon maahan pääsyn sisään ja pikkasenko harmitti kun olin sen 17 tuntia lentänyt ilman mitään ruokaa (välilaskullakaan en ehtinyt mitään haukata) ja sitten on epävarmaa, pääsenkö ees maahan. Heh :D Tiesin myös, että Chris odottaa mua jo toisella puolella ja se lisäsi mun malttamattomuutta entisestään. Mun piti odottaa jonkun aikaa ennen kuin erittäin laiskan oloinen tullimies alkoi käsitellä mun passia ja estaa (viisumia). Alkoi kunnon kysely, mun passissa ja estassa kun oli mukamas jotain niin hämärää. Vika oli siin, että olin viime vuonna Jenkeissä eri passilla ja eri estalla. Halusin uusia vanhan passini ennen Pariisiin lähtöä, koska se kuva oli niin vanha. Heidän mielestään oli hyvin epäilyttävää, että oon vaihtanut vanhan passini ennenaikojaan uuteen. Vanhaa estaahan en pystynyt käyttään kun se on sidottu passin numeroon. Kysymykset olivat mm. tälläisiä: mitä teet Suomessa? Missä olet töissä? Ai opiskelet myös? Miksi teet samaan aikaan työtä ja opiskeluja? Kauanko olet USAssa? Miksi et pidempään? Mitä teet täällä? Kenen luona asut? Mistä tunnet Chrisin? Onko hän poikaystäväsi? Kuinka pitkältä ajalta? Missä hän asuu? Mitä hän tekee? Missä opiskelet? Mitä teit Pariisissa?.. Sitten hän soitti pari puhelua liittyen mun passiin ja estaan ja kyseli vielä muutaman kysymyksen lisää. Vika kysymys oli että, onko se kenkäkauppa missä oon töissä nii samanlainen kun Nikestore :D olin että ei, sit et nonii saat lähteä. Huh mikä kuumotus ja helpotus... Poimin matkalaukkuni ja poistuin viimeisenä aulaan, jossa Chris odotti mua :)
Ensimmäiseksi sain ruokaa, onneksi, ja siitä matka jatkui Sonomaan, Chrisin kotikaupunkiin. Sonoma on tunnettu viinitiloistaan ja on suosittu wine tasting turistikohde. 10 tunnin jet lag painoi vähän päälle, mutta yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin heti ekana päivänä. Tapasin heti Chrisin vanhemmat ja pikkuveljen. Heidän koti oli kuin suoraan mielikuvani siitä, millainen on tyypillinen amerikkalainen kaunis koti. Valtava hieno talo, iso piha. Kaikki oli suurta ja hienoa sekä ne koristelut! Chrisin äiti ei ollut vielä (mun onnekseni) ottanut pois 4th of Julyn, itsenäisyyspäivän koristeita. Muita juhlia, joiden koristeluihin panostetaan paljon ovat halloween ja joulu.4th of July näkyi heidän kodissaan niin ulkokoristeina pihalla ja talon ulkopuolella kuin myös sisällä kylpyhuonetta myöten. American flag voi liehui kuulemma ympäri vuoden ja siihen liittyvää koristusta olla muutenkin kuin 4th of Julyihin liittyen. Lisäksi Chrisin äiti laittaa ympäri vuoden erilaisia koristeita, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn juhlaan.
 |
Hassua oli myös talon suuri koko. Suomalaiselle outoa oli kylpyhuoneiden runsas määrä, sillä niitä oli neljä! Mulla oli käytössä siis ihan oma kylpyhuone :) Huoneita oli paljon.. Piha oli suuri ja siellä oli uima-allas ja iso hot tub. Kaksi ihanaa koiraa, Hannah ja Ollie. Monta autoa. Niin monta, että Chris ei oo edes varma kuinka monta, mutta osa on Chrisin isän työkäyttöön. Tarkemmin kun kysyin, niin 4 truck on työkäyttöön. Sitten kai joku viides auto työkäyttöön. Sitten on jeeppi ja kaksi vanhaa keräilyautoa. Sitten joku auto, joka kuluttaa niin paljon, ettei sitä viitsi käyttää paljon ja on toinen auto, jolla voi ajaa paljon. Lisäksi kaikilla perheenjäsenillä on omat autot myös. Mikä määrä autoja :) Täydensi mun mielikuvaa siitä, miten jenkit tykkää autoista. Kaikkiin paikkoihin pääsee myös kätevimmin autolla ja parkkeeraaminen on helppoa, kun ruudut ovat niin isoja.
Vietimme Sonomassa kaksi päivää. Mulle erityisen mieleistä oli viettää aikaa ihanien beaglesien Ollien ja Hannahin kanssa.
 |
| Hannah pihalla |
 |
| Ollie |
 |
| vein Ollien lenkille |
 |
| Hannah ei uskaltanut kävellä tätä polkua |
Sonoman viiniviljelmät olivat ihastuttavia. Wine tasting olikin oikein sopiva tapa starttaa loma ensimmäisenä kokonaisena päivänä :) Rentouttavaa ja kivaa, jet lagin takia nousin nimittäin ensimmäisinä päivinä jo kuudelta aamulla ylös. Ensiks suunnattiin Gloria Ferrerin tilalle nauttimaan loistavaa california samppanjaa :) Terassilla samppanjaa nautiskellessa oli hieno ihailla edessä avautuvia viinipeltoja.
 |
| Gloria Ferrerillä |
Sitten käytiin oikeassa wine tastingissä Buena Vistan tilalla, jossa maistoin kolmea eri valkoviiniä. Maistelupakettiin olisi sisältynyt myös 3 punaviiniä, mutta mä en niistä välitä. Ihastuin yhteen valkkareista ja ostinkin pullon sitä mukaan :) Käytiin sen jälkeen Barthmolotewin tilalla, mutta tätä paikkaa en suosittele valkkarien ystävälle, sillä heillä oli voin yhtä lajia. Tänne tilalle kannattaa kuitenkin mennä ihanien maisemien takia, sillä aivan tilan vieressä on upea puisto täynnä laventelin kukkia sekä kaunis piknikpaikka retkeilypöytineen ja viiniviljelmämaisemineen.
 |
| Buena Vista |
 |
| Bartholomew |
 |
| mikä ihana tuoksu tästä kukkamerestä lähtikään... |
Parasta Sonomassa oli kuitenkin Chrisin äidin kokkaama illallinen. Oli hieno tunne nauttia illallista Chrisin perheen kanssa :) Aivan erilainen kokemus, kuin jos olisin perusturistina lähtenyt reissaamaan Kaliforniaan. Chrisin vanhemmat olivat tosi kiinnostuneita Suomesta. Ruoka oli herkullista: lohta (johtuen mun ruokavaliosta, useimmiten he syövät lihaa), maissia, tomaattimozzarellasalaattia, juustoisia perunoita... Pöydän ääressä oli mukava istuskella hyvän ruuan ja seuran parissa.
 |
| Chrisin äidin kokkaama illallinen |
Kävimme myös koko porukalla yhtenä iltana illallisella Chrisin perheen suosikkiravintolassa nimeltä Rins Thai, jossa oli erinomaista thaimaalaista ruokaa. Tapasin myös yhden Chrisin hyvän ystävän drinkin merkeissä Sonoman Plazalla sekä joitain Chrisin koulukavereita.
Lahjaksi muuten vein punertavan mariskoolin, pari levyä Fazerin sinistä sekä suomalaisesta ruuasta kertovan, runsaasti kuvia sisältävän kirjan. En halunnut viedä mitään perinteistä maisemakirjaa...Kirjan resepteistä tosin osa sisältää kyl poronlihaa yms mitä Jenkeistä ei kyllä saa hommattua, mut kirjan alussa oli kirjoitettu kivasti Suomen historiasta ja perinteistä :) Chrisille vein söpön paketin, josta unohdin ottaa kuvan. Hylje pehmolelu, jolla oli suomenlippuhuivi kaulassaan, Muumilaakson tarinoita englanniksi sekä Geishasydänrasia sellofaaniin pakattuna :)
Hyvästellessäni Chrisin perheen, sain myös Chrisin äidiltä lahjan. Chris oli kertonut äidilleen, kuinka paljon tykkäsin heidän 4th of Julyn koristeistaan ja hän oli kysynyt, että mistä koristeesta pidin eniten. Olin yrittänyt Chrisin kanssa etsiä kaupoista noita koristeita, mutta koska ei oo sesonki niin missään ei ollut niitä enää myynnissä. Sain siis ihanan muiston Chrisin äidiltä, lempparikoristeeni! :) Eikö ookkin makee? Nyt se on mun ikkunassa :)
 |
| God bless America, land that I love |
Bisous! :)
Mimi
ps. Seuraavassa päivityksessäni matka jatkuu Lake Tahoelle :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)