Karhujen keskellä Yosemiten kansallispuistossa

Heippa! :)

Lake Tahoelta matkamme jatkui Nevadan halki takaisin Kalifornian puolelle upeaan Yosemiten kansallispuistoon Sierra Nevadan vuoristoon.

 Matka Yosemiteen oli tosi kaunis... :) Mentiin Kalifornian puolelta Nevadaan ja ajettiin sieltä takas Kaliforniaan (Chrisin valitsema reitti)

Subarulla matkattiin :)

tie Yosemiteen oli hyvin kaunis ja vuoristoinen

Perille ehdittiin juuri ennen pimeää, ajoa kertyi n.5 tuntia.

Päädyimpä mäkin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni leiriytymään ja nukkumaan teltassa! Yosemiteen kannattaa varata ajoissa majoitus. Meillä kävi tuuri, sillä saatiin vain päivää ennen sinne menoa peruutuspaikka Curry Villagen telttailualueelle. Hintaa teltalle, jossa oli 2 sänkyä, tuli n.125 dollaria/yö. Telttaan sai valot päälle ja siellä oli ihan lämmin nukkua :) Yosemite on tunnettu mustakarhuistaan, jotka mm. murtautuvat autoihin, jos sinne erehtyy jättämään sisälle jotain ruokaa. Kaikkien leirintäalueella yöpyvien piti säilyttää tuoksuvat tavarat (ruuat, kosmetiikka kuten hammastahnat ja sampoot, kaikki tuoksuvat jutut) bear boxeissa. Sellainen boksi oli jokaisen teltan vieressä, siinä oli sellainen karhun kestävä lukitus. Sain Chrisiltä Tahoelta sellaisen Lavender's Lab- laventelipehmokoiran, joka piti myös laittaa sinne.

Curry Village

meidän teltta

bear box

Vähänkö jännitti ekana yönä ne karhut. Aattelin, et ne tulee pyörii sinne teltoille yöllä ja syö mun pehmolelut. Mutta ei (valitettavasti tai onneksi) nähty yhtään karhua, paitsi Chrisiltä saamani Smokey. 

Kun menee tollaiseen leirintäpaikkaan, jonne ihmiset menee siis retkeileen (eli vaeltamaan, pyöräilemään, liikkumaan) niin ei kannata mennä sinne Vuittonien laukkujen kanssa ja merkkivaatteissa. Asujani täydensivät hopeaglitteriset Tom's-kengät, jotka keräsivät kivasti kommentteja. Näytin juuri niin maisemaan sopimattomalta kun kukaan voi raahatessani matkalaukkuani ja muita kasseja telttaamme. Enhän ollu varautunut ennakolta, että mentäisiin telttailemaan, joten sen mukasta vaatetusta ei tullu pakattua mukaan Suomesta. Mut ei se mitää asenne on tärkein ja sitä mul löyty :)

Maisemat oli Yosemiten parasta ja niiden takia sinne kannattaa mennä. Vesiputoukset ja kiviset vuoret tärkeimpänä. Tekemistä siel riittää hyvin, me valittiin päiväohjelmaks rafting. Mulla kun ei ollu patikointii sopivii kenkii hih :D Rafting oli sopivan rauhallista ja leppoisaa puuhaa :)

Jojo innostui uimaan

poikettiin myös intiaanikylässä

Curry Villagessa oli sellainen buffetravintola, jossa keliaakikkokin löysi helposti syötävää. Se oli vähän kuin ruotsinlaivan buffet jenkkityyliin :) Hintakin oli jotain alle 15 dollaria ja aamiainen vähän päälle 10 dollaria, syödä sai niin paljon kun haluaa. Tälläisiä paikkoja kaipais Suomenkin leirintäalueille, tosi kiva kun sai syödä kunnolla :)

täyttävä aamiainen leirintäalueen buffetissa. Valikoimissa oli jopa gluteenittomia vegepihvejä :)

Mua innosti tietenkin eläimet Yosemitessa.. Oravia siellä näki koko ajan, ne on vähän eri näkösii  kun Suomessa. Ne ei olleet kuitenkaan kesyjä. Ekana aamuna meitä ilahdutti myös bambiperhe :)

Kaksi yötä vietettiin Yosemitessa, pidempäänkin oltaisiin viihdytty. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten matkan piti jatkua. Yosemite oli tosi erilainen juttu mun reissun aikana, se oli jotain täysin uutta ja jännää mulle. Yllätyin, miten kivaa leirintäelämä on. Vaikka jäin kyllä kaipaamaan iltoja nuotion ääressä vaahtokarkkeja paahtaen ja legendoja kertoen.. Tulen teko oli nimittäin kielletty, joten iltaisin tuolla ei kyl tapahtunut oikein mitään. Kaikki meni klo 22 kiinni ja hiljaisuus alkoi, koko leirikylä hiljeni. Missä olivat ne nuotiot, jotka mielikuvissani olisivat kuuluneet täydelliseen leirielämykseen.

 Kun lähdimme Yosemitesta, kävimme käymässä katsomassa yhden vesiputouksista. Se kruunasi hyvin nuo kaksi päivää, näky oli upea :)

kotimatkalla

liikennemerkki <3

Yosemite oli muuten ainoa paikka 15 päivän aikana, jossa kuulin suomea! Ajatelkaa, että kaukana tuolla Sierra Nevadan vuoristossa keskellä ei mitään... Siellä oli muuten paljon eurooppalaisia turisteja ja fiilis tosi kansainvälinen. Kuulin sen kaksi sanaa suomea, käännähdin ja oli kyl niiiiii suomalaisen näkösii. Jännää, miten aina tunnistaa tolleen. Liukenin äkkiä toiseen suuntaan järkyttyneenä :D Chris ihmetteli, että miksen mennyt juttelemaan.

Ootteko te olleet jossain upeassa kansallispuistossa? :)

Bisous!
Mimi