Noël & Style du soir

Coucou! :)

Joyeux Noël! Terveisiä mökiltä, järvi on jopa jäätynyt yön aikana, joten kannatti kuunnella eilen paljon I'm dreaming of a white christmas.  Aurinkokin tervehti joulun kunniaksi hetken aikaa iltapäivällä :) Aikamoista epäjoulua vietin kai taas: puuron sijasta söin lounaaksi punajuuripaistosta, joulusaunassa meillä soi radio 957:n rock. Kuitenkin lämmin joulutunnelma tavoitti meidät joulukyynisetkin :) Jouluillallinen oli herkullinen ja illan kohokohta oli tietenkin lahjojen avaaminen...

jouluaattona kolmen aikaan iltapäivällä

Joulu on samppanjan suurkulutuksen juhla! Ja mikä täydellisintä, Jupin äiti oli leiponut ihania macaronseja! Voisko parempaa joululahjaa olla <3 Kultaiset kimaltavat macaronsivat maistuivat Omar-karkeilta, sinertävät olivat ihanan marjaisia.

joulupöytä

juustoja 

Style du soir


Joulumekon hommasin jo aikaa sitten, nimittäin H&M:n Versace-mallistosta :) En koskaan käytä kirkkaanpunaista, mutta tämän mekon kohdalla tein poikkeuksen. Kauniit virkkaukset mekon sivussa ja olkaimien yksityiskohdat olivat mun mieleen :) Ja harvoin Versacen huippumuotia saa 129 eurolla. Jätin kaikki korut pois, koska mun mielestä toi mekko yksinään riittää eikä tarvitse seurakseen mitään.

mekko H&M Versace - kengät New Look

Miten teidän joulu on sujunut? :) Täällä just heräilin joulupäivään ja pöydässä odottaa herkullisen näköinen brunssi: eilisen kaikkia kaloja, juustoja, makeita herkkuja... ja arvatkaa mikä kruunaa brunssin! Rakas domppa tietenkin <3 siitä ei samppanja paljon parane.

Ehkä alan tykkään joulusta kun en varmaan koskaan juo yhtä paljon samppanjaa parin päivän aikana :) Siinä on siis aika hyvä syy tykätä joulusta, vaikka muuten sitä inhoakiin. Mikä tekee teidän joulusta joulun?

Bisous!

Mimi

Joulun tuntua Seurasaaressa

Coucou! :)

Tänään vietin ihanan "työ"päivän Seurasaaressa hoitokoiran ja kahden 10-vuotiaan tytön kanssa. Toinen heistä  on suomalainen tyttö, joka puhuu sujuvasti myös kiinaa ja englantia. Toinen on korealainen tyttö, joka puhuu äidinkielensä korean lisäksi englantia ja kiinaa. Niimpä mun vahdittavat tytöt puhuivat keskenään englannin ja kiinan sekoitusta, mutta ei kai mun tarvinuttakaan ymmärtää mitä he puhuivat keskenään :) Olin myös eilen seurana tälle korealaiselle tytölle hänen suomalaisen ystävänsä ollessa koulussa. Käytiin pyörimässä Tuomaan markkinoilla, Café Engelissä ja lounaalla Wrong noodle barissa. Voiko tota edes kutsua työnteoksi? Opin Etelä-Koreasta vaikka mitä: kaikkia korean kielen tyypillisiä juttuja sekä miten he laskevat ihmisen iän. Etelä-Koreassa syntyessään vauva on heti yhden vuoden ikäinen ja täyttää vuoden aina uutena vuotena, poikkeuksellisti verrattuna länsimaiden syntymäpäiviin. Chloe kertoi mulle esimerkin tuttavapiiristään: tutun vauva syntyi 31.12 klo 23.50. Vauva ehti olla 10 sekuntia 1 vuoden ikäinen Etelä-Korean iänlaskun mukaan, ja kun vuosi vaihtui 10 sekunnin kuluttua täytti vauva 2 vuotta. Täten 11 sekunnin ikäinen vastasyntynyt vauva olikin 2-vuotias. Tuntuu aika hurjalta heidän ihmisen iänlasku...


Seurasaaren joulupolussa oli kuitenkin hieman joulun tuntua: lunta oli ihan pikkasen näkyvissä ja lyhteet toi mukavaa joulun tuntua. Koira veti niin kovaa, etten ehtinyt ottaa parempia kädelle asti tulevista pikkulinnuista tai oravista. Koira myös pelotti niistä suurimman osan pois...

Seurasaaren sillalla n. klo 10 aamulla

Mimi ja Rexi

joutsenet tulivat tervehtimään

Seurasaaren tunnetuimmat julkkikset - oravat

Seurasaaren reippaan ulkoilun jälkeen me suunnattiin autolla Munkkiniemen puistotiellä sijaitsevaan Inaria- sushiravintolaan lounaalle. Oli muuten yhtä parhainta sushia Helsingissä - kasvissyöjälle oli tarjolla monta eri vaihtoehtoa. Testasin herkullisia sieni- ja kananmunasusheja perinteisestä kurkkuavokadosushien kera.

Sushilounaan jälkeen suuntasin kotiin pakkaamaan tavarat ja suuntasin sitten Tampereen kautta mökille joulunviettoon. Täällä on ihanan rauhallista. Huomenna me laitetaan muovikuusi paikalleen ja sen alle lahjat. Käydään myös ruokakaupassa hommaamassa ruokaa joulua varten. En erityisemmin odota joulua, koska se on yleensä niin stressaavaa, mutta sitäkin enemmän odotan uudenvuoden megabileitä... Ehkä joulustakin tuleekin kiva :) Ainakin mulle on luvattu, että puuroa ei tarvitse syödä (mulle on varattu omat ruuat näihin tilaisuuksiin) Haudalla käynti on raskasta ja surullista. Miksi joulu on niin iloinen juhla, mutta silti käydään haudalla? Kuinka sen jälkeen voi olla iloinen? Mietimpä vaan... Hymy vaan nassuun vaikka väkisin, eiköhän se siittä iloks muutu....

Palataan vielä ennen joulua tai viimeistään aattona <3

Mimi

Salut! :)

Torjuakseni kaamosmasennusta vietin tänään Jupin kanssa hemmottelupäivää :) Se tuli todellakin tarpeeseen, sillä valonpuute, jatkuva sade ja pari pieleen mennyttä tenttiä ovat saaneet mut taas hetkeks unohtaan joie de vivren, taidon nauttia hetkestä ja elää nauttien. Viime viikon paahdoin (ainakin yritin) joka ilta puoleen yöhön tenttimateriaaleja ja kirjoittelin esseitä niin et tuntu pään räjähtävän. Joulu"loman" alkaminen tarkoittaa lisäaikaa tammikuun uusintatentteihin valmistautumiseen ja myös opettajan pedagogisten tutkielmasuunnitelman tekoa, että sellasta kivaa :) Pikkasen siis stressaa, mutta onneks perjantaina aurinko paistoi hurjat 5 min Fabianinkadulla kävellessäni, vitsit miten siitä osasi nauttia ja arvostaa valoa :) Ja sitten tänään kun ulkoitin koiraa kirjailijan puistossa, huomasin sattumalta puiston penkissä laattaan kaiverretun täydellisesti mielialaani sopivan sitaatin: Tajuamme valon vain koska elämme pimeydessä (Eeva-Liisa Manner) Onneks omassa elämässä on ollut paljon ihania valonpilkahduksia ihan parina edellisenä päivänä mutta eipä siitä sen enempää ;)

Jupi tuli Helsinkiin ja suunnattiinkin ekaks mun lempparilounaspaikkaan Teatteriin :) Rakastan niitä salaatteja... Tehtiin vähän jouluostoksia hirveiden ihmismassojen keskellä, kaikki muutkin on näköjään jättäneet jouluostoksensa viime tippaan ja ovat sitten positiivisella joulumielellä kaupoissa, huh oikeesti. Oon jo pitkään halunnut käydä testaamassa Skumpan, jossa on 16-19 skumppa+tapas vain 6e. Tapaksii sai tosi paljon lautaselle, plussaa monesta eri vaihtoehdosta. Ja skumppalasi kaadettiin ihan täyteen :) Tunnelma oli rento ja rauhallinen, koska oltiin siellä heti neljän jälkeen :D Haluttiin testata myös jotain makeampaa ja ilokseni huomasin listalla lempidrinkkini Rossinin. Join niitä aina Champsilla George V:ssä, jossa se drinkki oli maailman täydellisin: joukossa aitoja mansikkapaloja ja tarjottiin isosta lasista :) Tämä mielessäni en siis tietenkään voinut kun pettyä Skumpan rossiniin, varsinkin kun baarimikko lunttasi listasta , että mitä siihen tulee (samppanjaa + mansikkapyrettä). Mutta se baarimikko oli kyllä tosi symppis; huomasin et sillä oli tiskin katona vaahtokarkkeja sellases koristemaljas ja pyysin saada niitä kans ja se laitto niitä sit useita meille lautaselle kaupan päälle :) Hihh vähänkö mua nolotti kun maistettiin Jupin kans niitä, ne oli ihan kovia ja olleet varmaan siinä vaan koristeena eikä mitenkää syötäviks tarkoitettuna.. Hehh.. Mutta joo ihan kiva paikka, varmasti meen uudestaan :)

Kauppoihin pitää vielä palata huomenna hoitamaan loput jouluostokset. Ens vuonna aloitan tekeen ne jo lokakuussa välttääkseni ruuhkat :)

Palaan pian kertomalla enemmän tulevasta Pariisin matkasta, nimittäin saan joululahjaks Pariisin matkan! :) vielä puuttuu matkaseura...

Bisous!
Mimi

À la campagne

Coucou! :)

Kuinka te ootte jaksaneet tän pimeyden keskellä? Mä en ainakaan oo kauheen hyvin, tai siis vaikka onkin jo joulukuu niin mulla on ollut edelleen ihan marraskuufiilis. Ja mikä kiire... Oonkohan vähän pimee vai vaan hassu kun oon ottanut niin paljon töitä. Esimerkkejä kahdesta viime päivästä:

keskiviikko: aamulla koiran ulkoilutus, sitten sijaiseksi luokille. Kotona klo 17, jolloin aloitan lukemaan Ruotsin yhteiskuntakurssiin liittyvää ruotsinkielistä kirjaa luokkayhteiskunnasta, 200 sivua jäljellä. Klo 20.30 pääsen aloittamaan kirjan pohjalta 4 sivun analyysin kirjoittamista, saan valmiiksi ennen yhtä.

torstai: herään 6.30 korjailemaan edellisyön esseeni kielioppivirheitä ja aloitan päivän ensimmäisen sijaistunnin klo 8.30 itäisessä Helsingissä. Työpäivä loppuu klo 15, mutta kiirehdin jo klo 16.15 alkavalle luennolle siinä välissä nopeasti Unicafessa lounastaen. Luento loppuu 17.45 ja klo 18.00 aloitankin jo lapsenvahtina 9-vuotiaalle tytölle, jonka kanssa ulkoilutamme koiraa ja tutkimme koirasivustoja netistä loppuillan. Hänen äiti tulee päästään minut lähtemään klo 23. Väsyneenä meen nukkumaan heti kotiin päästyäni.

tänään: herään taas 6.30 ja olen niin uninen koko aamun, että jalat vievät mut automaattisesti metroon. Ruotsin tunnin sijasta meinaankin aloittaa päivän enkun tunnilla, onneksi oppilaat herättävät mua aamuun ja tunti sujuu hyvin. Pääsen jo klo 11.30 ja suuntaan parkkipaikalle auton avaimet kädessäni. Kauhukseni huomaan, että mun auto on varmaan varastettu. Tulee heti mieleen kauhutarinat Itä-Helsingistä... Hetken siinä panikoin kunnes alan miettimään tarkemmin aamuani. Hyvin unisista muistikuvista erottuu jotakin oranssia ja suuntaan huojentuneena metroon. Käyn ruokaostoksilla auton puuttumisen vuoksi jalkaisin ja raahaan painavat kassit kotiin,  huomaan auton olevan kiltisti tienvarressa kotini edessä. Sitten nukun. Olisin voinut nukkua varmaan huomisaamuun asti. Piti lähteä ratsastustunnille, mutta toi myrsky vei motivaation ja päädyin rauhoittumaan illaksi kotiin, tavoitteena siivota lattia takaisin näkyviin.

Kai siis tällä työnteon määrällä luulen olevani jokin arjen sankari tai jotakin. Mutta tyhmää puuhaa, eihän tollasta jaksa. Vielä ois edessä tollasta menoo aina 16.12 asti, jolloin viimeinen neljästä tentistä on ohi. Kaksi esseetäkin pitää palauttaa. Mä oon tunnetusti jättänyt kaiken viime tippaan... :)

Mutta haluan kirjoittaa tänne jotain kivaakin vain tuon itseaiheutetun työ- ja opiskelustressin sijaan!

À LA CAMPAGNE


Viikonloppuna suuntasin mökille. Ihanaa kun oli aikaa, sen ajan käytin kokkaamiseen. Kokkaaminen ja leipominen on musta todella rentouttavaa, koska arkena mulla ei ole ikinä aikaa panostaa hirveästi ruuanlaittoon (siksi suosin kalatiskin valmiita savustettuja kaloja ym nopeaa mutta ei valmisruokaa) Päätin kokata munakoisolasagnea ripauksella ranskaa :) Valmisteluja helpotti paljon, kun ihana iskä oli käynyt kaupassa hakemassa kaikki aineet valmiiksi! Kätevää lähettää kauppalista tekstarilla ja saapua itse vain paikalle kokkaamaan :)

Munakoisolasagne


2 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
2 isoa munakoisoa
lasagnelevyjä
2 säilykepurkkia kuorittuja tomaatteja
4 pakettia mozzarellaa
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
sokeria
1 parmesan- tai pecorinojuusto raastettuna

Kuullota pannulla sipulit. Lisää kuoritut tomaatit. Mausta mustapippurilla, 1tl sokerilla ja suolalla. Leikkaa munakoisot ohuiksi siivuiksi, laita siivilään kerroksittain ja ripottele joka kerrokseen suolaa. Anna niiden maustua n.15 min. Sitten paista munakoisoviipaleet pannulla molemmin puolin, niin että saavat kauniin värin. Viipaloi mozzarellat ja ripottele päälle mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Voitele vuoka. Laita vuoan  pohjalle tomaattikastiketta. Aloita sitten kerrosten tekeminen: lasagnelevyjä, kerros munakoisoja, sitten tomaattikastiketta. Toista kunnes vuoka tulee täyteen niin, että päällimmäiseksi jää tomaattikastikekerros. Ripottele päälle runsaasti raastettua parmesaanijuustoa. Paista uunissa n.45min 200 asteessa.

Ruuasta tuli ihanaa... Rakastan juustoja ja siksi tykkäsin tästä lasagnesta tosi paljon.

Jälkkäriksi leivoin perinteisesti lemppariani: mustikkapiirakkaa. Leivon sitä niin monta kertaa vuodessa, mutten koskaan kyllästy siihen. Nautin piirakan kanssa mantelilikööriä, sopi muuten hyvin jälkkärin seuraksi. En yleensä tykkää likööreistä, mutta mantelilikööri on sen verran pehmeämpää et sitä voi vähän maistella. Vaikka oon kyllä edelleen sitä mieltä, että samppanjaa parempaa jälkiruokajuomaa ei ole :)

Mökiltä suunnattiin maanantaina Tampereelle Ilveksen itsenäisyysjuhliin. Laitan siitä tarkemmin ensi päivityksessä: luvassa iltapukukuvia :)

Kerron teille muuten ihanimman uutisen ikinä! :) Mun koirahaaveestani on vihdoin tulossa totta. Kävin viime lauantaina Messukeskuksessa suuressa Helsinki Winner koiranäyttelyssä, jossa oli myös paljon koiramaista ohjelmaa kuten agility- ja temppunäytöksiä, poliisikoirien hajutunnistusnäytöstä (mikä oli paras osio mun mielestä) rotuesittelyjä... Kävin myös Meille tulee koira, vai tuleeko? -luennolla :) Tapasin kasvattajan, jolta olen ajatellut ottaa pennun sitten seuraavasta pentueesta :) Pentueen ois määrä syntyä keväällä tai kesällä riippuen juoksusta. Ehkä perustan sitten erillisen koirablogin, jotta tää blogi ei täyty pelkästään koirajutuista :)

Ihanaa viikonloppua! Bisous,

Mimi

Parhaimpien simpukoiden jäljillä

Salut! :)

Ajattelin esitellä teille kolme paikkaa, jossa saa ihania simpukoita, moules. Parhaimmat simpukat söin Normandiassa, kun Manon vei mut meidän Normandian reissulla Deauvillessä kantaravintolaansa maistamaan näitä herkkuja. Pariisissa oli monia loistavia simpukkapaikkoja  ja päätinkin testailla, millaisia simpukkapaikkoja täältä Suomesta löytyy.

1.Merimakasiini, Helsinki

Vein ystäväni Heidin ja hänen ranskalaisen poikaystävänsä Manun Merimakasiiniin syömään kiitoksena uusien huonekalujeni kokoamisesta. Heidille tää paikka oli ennestään tuttu ja odotukset oli siis kovat. Syötiin alkuruuaksi sinisimpukkapannu (10,90e), jossa erikoisuutena se, että simpukat olivat savustettuja. Savustuksen ja valkosipulin yhdistelmä toimi mainiosti ja toivat mukavaa vaihtelua perinteiseen valkoviini-pohjaiseen liemeen. Sen sijaan meidän pääruoka, bouillabaisse klassikko (perinteinen ranskalainen kala-äyriäiskeitto) ei maistunut kyllä ollenkaan bouillabaisselta vaan se oli todella todella tulista, ihan kun sinne ois laitettu jotain tosi vahvaa chiliä. Niin tulista, etten pystynyt sitä oikeastaan edes syömään. Tarjoilija pahoitteli ja saatiin korvaukseksi teet. Palvelu oli ystävällistä ja viinivalikoima hyvä. Ehkä annan tolle paikalle uuden mahdollisuuden ja meen testaamaan toisen kerran jotain muita annoksia. Tuollahan saa myös pääruuaksi simpukoita eli sen voisin käydä kokeilemassa vielä.

sinisimpukkapannut Merimakasiinillä

ylitulinen bouillabaisse, syömättä jäi

2. Belge, Helsinki

Belgen simpukat on olleet mun suosikkeja jo pitkään eli tämä ravintola on jo ennestään hyvin tuttu. Simpukat siellä ovat todella herkullisia, vetävät ihan vähän vertoja jopa Ranskan simpukoille. Belgessä on myös välillä erilliset simpukkaviikot, jolloin moules frites tarjolla useissa eri versioissa. Miinusta Belgessä kuitenkin erittäin hidas palvelu (joka kerta ollut eli ei johdu yhdestä tarjoilijasta), aikaa kannattaa varata siis paljon ja mennä kiireettömällä mielellä. Menin Belgeen lounaalle viime lauantaina ystävieni Elinan ja Anssin kanssa. Kolmen ruokalajin lounaaseen aikaa kului 3 tuntia, laskua saatiin odottaa yli puoli tuntia. Tunnelma oli kuitenkin rento ja kaikki ruuat onnistuneita: alkuun otin Elinan kanssa puoliksi etanoita. Niiden kanssa sai gluteenitonta leipää, jota  oli kiva dippailla etanaliemeen (tätä en voinut koskaan tehdä Ranskassa). Elina söi simpukat valkosipulikermaliemellä ja mä perinteisesti moules marinières, merimiehen tapaan. Molemmat oli herkullisia :) Jälkkäriks tuttuun tapaan jälleen kerran ihanaa crème brûléetä, Anssi söi fondant au chocolat (kuva alhaalla) oli kuulemma hyvää. Miinus myös simpukoiden hinnasta, 21,50€. Ranskassa ehdin tottua syömään simpukoita n.10-12 eurolla. Annos on kuitenkin tosi iso. Miinus siitä, etteivät ota pöytävarauksia.

alkuruuaksi Belgen etanoita

fondant au chocolat

3. Gastro Pub Tuulensuu, Tampere

Tuulensuu on tällä hetkellä tosi IN Tampereella, kaikki haluavat sinne. Paikka oli ihan täynnä, eivätkä ota varauksia klo 19 jälkeen. Menin tänne muutama viikko sitten perjantaina maman kanssa. Tuulensuu on täydellinen paikka näin syksyn ja talven pimeillä keleillä, sillä siellä on viihtyisä ja lämmin tunnelma. Pöydillä on kynttilöitä.  Tänne voi mennä vaan lasilliselle ja muutenkin paikka on tosi rento. Tuulensuussa oli menossa just tollon juustoviikot ja pääsinkin simpukoiden lisäksi testaamaan ihania ranskalaisia juustoja. Tilattiin maman kanssa pienempään nälkään- osiosta etanat sekä sinisimpukat valkoviiniliemessä (11,50e). Vaihtoehtona olisi ollut myös siideriliemi. Tilattiin myös pääruuaksi vuohenjuustosalaatit. Kun saatiin eteemme etanat ja iso annos simpukoita, saatiin onneksi vielä peruttua pääruokatilaus. Simpukka-annos oli nimittäin aivan riittävä viemään nälän ja todella hyvää! Lientä olisi saanut olla vielä enemmän. Etanat oli myös suussasulavia. Jälkiruuaksi valittiin erilaisia juustoja pitkästä erikoislistasta, josta sai vaan rastitella haluamansa juustot ja lisukkeet niiden kanssa. Täydellisen hyvää. Tännekin kannattaa tulla kiireettömällä mielellä, sillä ruokailuun kului aikaa n.3 tuntia ja palvelu oli välillä todella hidasta.

herkullinen etanapannu

Millaisia kokemuksia teillä on näistä paikoista? Tiedättekö muita hyviä simpukkapaikkoja? :) 

Bisous,

Mimi

Pariisi-ikävä

Coucou!

Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin päätöksestäni keskittyä elämääni Suomessa, niin silti en voi välttyä tuntemasta jatkuvaa ikävää Pariisiin. En välttämättä elämääni siellä niinkään (olen jo hyväksynyt sen olevan menneisyyttä, johon ei pitäisi ripustautua) vaan kaipaan itse kaupunkia. Montmartren simpukkaravintolaa, näkymää kaupungin ylle Sacre Coeurilta, boulevard Saint Germainilla kävelyä yliopistolle, lemppari italialaista ravintolaani La Casa di Sergio, kotikatuani avenue des Ternesiä, sunnuntaibrunssia Lacombessa, kävelyä Seinen vierellä, nähdä Riemukaari joka aamu, Champs Élysées'n joulumarkkinoita ja Concorden aukiolla olevaa maailmanpyörää, jumppatunteja ranskaksi ja brasserioitten herkullisia etanoita, jotka sai kaivaa kotilon sisältä toisin kuin Suomessa, Carrefourin fromage blancia, jota söin joka aamu mansikoiden kanssa... Pariisissa ei ollut näin pimeää, siellä oli aina pidemmät vuorokaudet ja kevät alkoi jo tammikuun lopulla.

Tässä erittäin kaunis kappale ja musiikkivideo :) Adele: Someone Like You

Siispä ainoa ratkaisu tähän ikävään on lähteä Pariisiin lomalle. En tiedä mitään parempaa lomakohdetta. Harmi juttu, oikeastaan todella ärsyttävä, etteivät Easyjet tai Blueone enää lennä Pariisiin. Muutenhan sinne voisi mennä niin helposti vaikka vaan viikonlopuksi mutta nyt on niin kallista, varsinkin jos haluaisi varata matkan lyhyellä varoitusajalla. Helmikuuksi saisi lentoja finnairilta 198 eurolla eli ehkäpä lähden silloin Pariisiin :)

bon week-end!

Mimi

Helsinki ja elämä uusin silmin

Salut! :)

Johan on ehtinyt vierähtää aikaa edellisestä päivityksestä. Kaikki aika on vaan kadonnut jonnekkin, välillä ikävöin sitä nautinnollista elämääni Pariisissa, kun oli aikaa. Täällä on aina kiire, mutta siihen oon tottunut. Haaste olisi viedä saada tän blogin pito mukaan elämääni täällä. Pariisissa löytyi joka päivä kaikkea inspiroivaa kirjoitettavaa ja kuvattavaa. Helsingissä ei ole sellaista fiilistä. Vein ranskalaisen kaverini Adelinen Café Regattaan toissapäivänä. Me istuuduttiin pöytään kaakaoittemme kanssa ja Adeline alkoi ihastella ikkunasta näkyvää monumenttiä, kuin se olisi jotain todella hienoa ja ihmeellistä. Sitten vasta tajusin, että niin sehän on se Sibelius-monumentti, se jonka ohi kävelen vähintään 3 kertaa viikossa koiran kanssa. Muistankohan edes aina katsoa sitä, se nimittäin kuuluu mun silmissä siihen puistomaisemaan samoin kuin ne kaikki puutkin, että en ole edes osannut ihastella sitä. Pariisissa jaksoin aina ihmetellä kaupungin kauneutta ja pieniäkin juttuja - voisinkohan saada sitä asennetta elämääni Helsingissäkin?

Adeline kuvaamassa Sibelius-monumenttia

joulutunnelmaa

Päätin aloittaa uudenlaisen ihmettelevän asenteen siltä istumalta. Kaakaokin maistu heti paremmalta ja ehdotin Adelinelle, että mennään katsoon sitä monumenttia lähempää. Itse asiassa mennään kokemaan se monumentti. Niimpä sitten huudeltiin sinne putkiin ja kuunneltiin kaikuja.

Oltiin onnekkaita, koska paikalla oli vaan kaksi aasialaista turistia. Rexin kanssa lenkkeillään Sibeliuspuistossa 3 kertaa viikossa ja oon nähnyt monta kertaa, miten puiston ihana hiljaisuus rikkoutuu turistibussin tuloon. Yhtäkkiä 50 ihmistä syöksyy kameroineen ja hirveästi meluten. Koko puisto muuttuu hetkessä ja suuntaan aina silloin kiireesti kauemmaksi. Muutama minuutti ehdittiin huudella Adelinen kanssa niihin putkiin ennen kuin saksalaisia partiopoikia täynnä oleva bussi kaartoi paikalle.

hiljaisuuden rikkova turistibussi, josta innokkaat pojat juoksivat monumenttia kohti

pyysin Rexiä poseeraamaan aurinkoisena päivänä monumentin kanssa

Helsingistä nauttiminen kuin turistin silmin alkoikin sitten yllättävän hyvin. Ei se ollut vaikeaa. Menin yhtenä aamupäivänä Rexin kanssa lenkille, sitä samaa reittiä kuin aina, mutta katselin sitä eri silmin. Otin jopa kuvia! Tiesittekö, että tuossa Merikannontien Meilahden päässä on melkein aina joutsenia? Siinä on yleensä joutsenpariskunta ja varmaan niiden poikasia, isoja harmaita. Niin, en saanut kuvia niistä vanhemmista kun Rexi liikkui sen verran paljon. Kamera heilui koko ajan, mutta sain otettua pari kuvaa :)

Kun tultiin lenkiltä takaisin päin, oli joutsenia ruokkimassa turistipariskunta. Musta oli tosi outoa, että ne ruokkivat joutsenia... Saako niitä edes ruokkia silleen, en tiedä. Rexi oli tietenkin kauhean kiinnostunut, kun linnut olivat niin lähellä. Mulla oli täystyö saada se seuraan mua, että jatketaan matkaa.. Toinen niistä turisteista vaan toisteli kovaan ääneen niitä mun käskyjä :D Rexi oli yhä enemmän ymmällään...


Toinen askel Helsingistä nauttimiseen... on elää täällä. Tässä ja nyt. Se elämä ei ole siellä jossain tulevaisuudessa vaan sitä eletään nyt jokaisella henkäisyllä. Päätös keskittyä elämääni täällä helpotti tosi paljon. Unettomat yöt ja liika stressi saivat jäädä, oli aika vaihtaa suuntaa. Tuntuu, että viimeinen kuukausi kun en ole tänne kirjoittanut niin on ollut suurta muutosten aikaa. Syksy on ollut mulle aina suurta muutosten aikaa ja tämä marraskuu se pahin kuukausi, muistanette mitä aikoja elin tasan vuosi sitten tähän aikaankin... Vähä syklinä tulee noi jutut, nimittäin samoja fiiliksiä (ei tosin niin rankkoja kuin vuosi sitten vaan tuhat kertaa kevyempiä) oon käynyt läpi.

Kun lähdin vaihtoon Suomesta, en tiennyt palaavani eri ihmisenä tänne. Kun palasin toukokuussa, luulin olevani se sama ihminen, joka lähti. En ollutkaan ja 5 kuukautta meni sopeutua ja ennen kaikkea uskaltaa alkaa elää täällä. Elin vähän jossain Pariisin jälkipölyissä koko ajan. Onkohan kellekkään muulle käynyt samoin?

9 kuukautta Pariisissa kasvatti ja rakensi luonnetta paljon. Kiinnyin Pariisiin ja elämääni siellä niin paljon, että Suomeen palaaminen jännitti ja pelotti. Ja 5 kuukautta pidin tiukasti kiinni siitä muistosta ja menneestä, tarrasin vaan tiukemmin tajuamatta että samalla aika kuluu täällä vaan eteenpäin. Mä en mennyt sen ajan mukana vaan roikuin perässä kun menneessä ei voinut pysyä. Niimpä nyt alan kirjoittamaan blogiani aivan uudella asenteella: haluan kirjoittaa Pariisista, koska se on mulle tosi rakas kaupunki. En siksi, että roikun vaihtoajassani. Kirjoitan elämästäni täällä ja nyt, yritän nähdä Helsingin yhtä valoisasti kuin Pariisin. Miksi en loisi tänne yhtä ihanaa elämää kuin mulla oli Pariisissa? Niimpä aistit uudella tavalla avattuna katselen tätä kaupunkia ja elämääni, josta voi tulla vielä vaikka kuinka upeaa ja kivaa. Onnellisuus syntyy pienistä asioista.

Koirat on olleet suuressa roolissa syksyssäni. Kiireen ja stressin keskellä koiran läsnäolo rentouttaa ja rauhoittaa, saa tarttumaan kiinni hetkestä ja nauttimaan siitä. Kun koira tarkkailee ja haistelee ympäristöään, väistämättä itsekin virittäytyy tarkastelemaan ympäristöään eri tavalla. Katsoo yksityiskohtia, haistaa tuoksuja, huomaa pieniä asioita. Ensimmäisen pakkasyön jälkeen ruoho oli valkoista ja vitsit miten jännää se oli! Rexi, 5 kk, näki ekaa kertaa jotakin lumen tapaista ja oli ihan innoissaan kun ruoho ja lehdet olivat valkoisen hallan peitossa. Hevosten kanssa elän myös hetkessä. Kaksi tuntia maastoratsastusta perjantai-iltaisin on viikkoni kohokohta. On ihanaa päästä niin lähelle luontoa, kun kävellään ja laukataan metsäpoluilla - ja teillä. Tällä viikolla teen töitä jokaisena päivänä, laskeskelin tunteja kertyvän yli 35. Siihe päälle koulu. Siksi rentoutuminen sillä vähällä vapaa-ajalla on tärkeää. Mun pitää vähentää työmäärää, sillä haluan myös päivittää blogiani ;)

voiko olla söpömpää kuin nukkuva koira? Taiston kanssa mökillä

Lasson kanssa Katajannokalla

Bisous!

Tulevasta talvesta, koirista ja elämästä nauttien,

Mimi