Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin päätöksestäni keskittyä elämääni Suomessa, niin silti en voi välttyä tuntemasta jatkuvaa ikävää Pariisiin. En välttämättä elämääni siellä niinkään (olen jo hyväksynyt sen olevan menneisyyttä, johon ei pitäisi ripustautua) vaan kaipaan itse kaupunkia. Montmartren simpukkaravintolaa, näkymää kaupungin ylle Sacre Coeurilta, boulevard Saint Germainilla kävelyä yliopistolle, lemppari italialaista ravintolaani La Casa di Sergio, kotikatuani avenue des Ternesiä, sunnuntaibrunssia Lacombessa, kävelyä Seinen vierellä, nähdä Riemukaari joka aamu, Champs Élysées'n joulumarkkinoita ja Concorden aukiolla olevaa maailmanpyörää, jumppatunteja ranskaksi ja brasserioitten herkullisia etanoita, jotka sai kaivaa kotilon sisältä toisin kuin Suomessa, Carrefourin fromage blancia, jota söin joka aamu mansikoiden kanssa... Pariisissa ei ollut näin pimeää, siellä oli aina pidemmät vuorokaudet ja kevät alkoi jo tammikuun lopulla.
Tässä erittäin kaunis kappale ja musiikkivideo :) Adele: Someone Like You
bon week-end!
Mimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti