Joulun tuntua Seurasaaressa

Coucou! :)

Tänään vietin ihanan "työ"päivän Seurasaaressa hoitokoiran ja kahden 10-vuotiaan tytön kanssa. Toinen heistä  on suomalainen tyttö, joka puhuu sujuvasti myös kiinaa ja englantia. Toinen on korealainen tyttö, joka puhuu äidinkielensä korean lisäksi englantia ja kiinaa. Niimpä mun vahdittavat tytöt puhuivat keskenään englannin ja kiinan sekoitusta, mutta ei kai mun tarvinuttakaan ymmärtää mitä he puhuivat keskenään :) Olin myös eilen seurana tälle korealaiselle tytölle hänen suomalaisen ystävänsä ollessa koulussa. Käytiin pyörimässä Tuomaan markkinoilla, Café Engelissä ja lounaalla Wrong noodle barissa. Voiko tota edes kutsua työnteoksi? Opin Etelä-Koreasta vaikka mitä: kaikkia korean kielen tyypillisiä juttuja sekä miten he laskevat ihmisen iän. Etelä-Koreassa syntyessään vauva on heti yhden vuoden ikäinen ja täyttää vuoden aina uutena vuotena, poikkeuksellisti verrattuna länsimaiden syntymäpäiviin. Chloe kertoi mulle esimerkin tuttavapiiristään: tutun vauva syntyi 31.12 klo 23.50. Vauva ehti olla 10 sekuntia 1 vuoden ikäinen Etelä-Korean iänlaskun mukaan, ja kun vuosi vaihtui 10 sekunnin kuluttua täytti vauva 2 vuotta. Täten 11 sekunnin ikäinen vastasyntynyt vauva olikin 2-vuotias. Tuntuu aika hurjalta heidän ihmisen iänlasku...


Seurasaaren joulupolussa oli kuitenkin hieman joulun tuntua: lunta oli ihan pikkasen näkyvissä ja lyhteet toi mukavaa joulun tuntua. Koira veti niin kovaa, etten ehtinyt ottaa parempia kädelle asti tulevista pikkulinnuista tai oravista. Koira myös pelotti niistä suurimman osan pois...

Seurasaaren sillalla n. klo 10 aamulla

Mimi ja Rexi

joutsenet tulivat tervehtimään

Seurasaaren tunnetuimmat julkkikset - oravat

Seurasaaren reippaan ulkoilun jälkeen me suunnattiin autolla Munkkiniemen puistotiellä sijaitsevaan Inaria- sushiravintolaan lounaalle. Oli muuten yhtä parhainta sushia Helsingissä - kasvissyöjälle oli tarjolla monta eri vaihtoehtoa. Testasin herkullisia sieni- ja kananmunasusheja perinteisestä kurkkuavokadosushien kera.

Sushilounaan jälkeen suuntasin kotiin pakkaamaan tavarat ja suuntasin sitten Tampereen kautta mökille joulunviettoon. Täällä on ihanan rauhallista. Huomenna me laitetaan muovikuusi paikalleen ja sen alle lahjat. Käydään myös ruokakaupassa hommaamassa ruokaa joulua varten. En erityisemmin odota joulua, koska se on yleensä niin stressaavaa, mutta sitäkin enemmän odotan uudenvuoden megabileitä... Ehkä joulustakin tuleekin kiva :) Ainakin mulle on luvattu, että puuroa ei tarvitse syödä (mulle on varattu omat ruuat näihin tilaisuuksiin) Haudalla käynti on raskasta ja surullista. Miksi joulu on niin iloinen juhla, mutta silti käydään haudalla? Kuinka sen jälkeen voi olla iloinen? Mietimpä vaan... Hymy vaan nassuun vaikka väkisin, eiköhän se siittä iloks muutu....

Palataan vielä ennen joulua tai viimeistään aattona <3

Mimi