Kuinka te ootte jaksaneet tän pimeyden keskellä? Mä en ainakaan oo kauheen hyvin, tai siis vaikka onkin jo joulukuu niin mulla on ollut edelleen ihan marraskuufiilis. Ja mikä kiire... Oonkohan vähän pimee vai vaan hassu kun oon ottanut niin paljon töitä. Esimerkkejä kahdesta viime päivästä:
keskiviikko: aamulla koiran ulkoilutus, sitten sijaiseksi luokille. Kotona klo 17, jolloin aloitan lukemaan Ruotsin yhteiskuntakurssiin liittyvää ruotsinkielistä kirjaa luokkayhteiskunnasta, 200 sivua jäljellä. Klo 20.30 pääsen aloittamaan kirjan pohjalta 4 sivun analyysin kirjoittamista, saan valmiiksi ennen yhtä.
torstai: herään 6.30 korjailemaan edellisyön esseeni kielioppivirheitä ja aloitan päivän ensimmäisen sijaistunnin klo 8.30 itäisessä Helsingissä. Työpäivä loppuu klo 15, mutta kiirehdin jo klo 16.15 alkavalle luennolle siinä välissä nopeasti Unicafessa lounastaen. Luento loppuu 17.45 ja klo 18.00 aloitankin jo lapsenvahtina 9-vuotiaalle tytölle, jonka kanssa ulkoilutamme koiraa ja tutkimme koirasivustoja netistä loppuillan. Hänen äiti tulee päästään minut lähtemään klo 23. Väsyneenä meen nukkumaan heti kotiin päästyäni.
tänään: herään taas 6.30 ja olen niin uninen koko aamun, että jalat vievät mut automaattisesti metroon. Ruotsin tunnin sijasta meinaankin aloittaa päivän enkun tunnilla, onneksi oppilaat herättävät mua aamuun ja tunti sujuu hyvin. Pääsen jo klo 11.30 ja suuntaan parkkipaikalle auton avaimet kädessäni. Kauhukseni huomaan, että mun auto on varmaan varastettu. Tulee heti mieleen kauhutarinat Itä-Helsingistä... Hetken siinä panikoin kunnes alan miettimään tarkemmin aamuani. Hyvin unisista muistikuvista erottuu jotakin oranssia ja suuntaan huojentuneena metroon. Käyn ruokaostoksilla auton puuttumisen vuoksi jalkaisin ja raahaan painavat kassit kotiin, huomaan auton olevan kiltisti tienvarressa kotini edessä. Sitten nukun. Olisin voinut nukkua varmaan huomisaamuun asti. Piti lähteä ratsastustunnille, mutta toi myrsky vei motivaation ja päädyin rauhoittumaan illaksi kotiin, tavoitteena siivota lattia takaisin näkyviin.
Kai siis tällä työnteon määrällä luulen olevani jokin arjen sankari tai jotakin. Mutta tyhmää puuhaa, eihän tollasta jaksa. Vielä ois edessä tollasta menoo aina 16.12 asti, jolloin viimeinen neljästä tentistä on ohi. Kaksi esseetäkin pitää palauttaa. Mä oon tunnetusti jättänyt kaiken viime tippaan... :)
Mutta haluan kirjoittaa tänne jotain kivaakin vain tuon itseaiheutetun työ- ja opiskelustressin sijaan!
À LA CAMPAGNE
Viikonloppuna suuntasin mökille. Ihanaa kun oli aikaa, sen ajan käytin kokkaamiseen. Kokkaaminen ja leipominen on musta todella rentouttavaa, koska arkena mulla ei ole ikinä aikaa panostaa hirveästi ruuanlaittoon (siksi suosin kalatiskin valmiita savustettuja kaloja ym nopeaa mutta ei valmisruokaa) Päätin kokata munakoisolasagnea ripauksella ranskaa :) Valmisteluja helpotti paljon, kun ihana iskä oli käynyt kaupassa hakemassa kaikki aineet valmiiksi! Kätevää lähettää kauppalista tekstarilla ja saapua itse vain paikalle kokkaamaan :)
Munakoisolasagne
2 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
2 isoa munakoisoa
lasagnelevyjä
2 säilykepurkkia kuorittuja tomaatteja
4 pakettia mozzarellaa
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
sokeria
1 parmesan- tai pecorinojuusto raastettuna
Kuullota pannulla sipulit. Lisää kuoritut tomaatit. Mausta mustapippurilla, 1tl sokerilla ja suolalla. Leikkaa munakoisot ohuiksi siivuiksi, laita siivilään kerroksittain ja ripottele joka kerrokseen suolaa. Anna niiden maustua n.15 min. Sitten paista munakoisoviipaleet pannulla molemmin puolin, niin että saavat kauniin värin. Viipaloi mozzarellat ja ripottele päälle mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Voitele vuoka. Laita vuoan pohjalle tomaattikastiketta. Aloita sitten kerrosten tekeminen: lasagnelevyjä, kerros munakoisoja, sitten tomaattikastiketta. Toista kunnes vuoka tulee täyteen niin, että päällimmäiseksi jää tomaattikastikekerros. Ripottele päälle runsaasti raastettua parmesaanijuustoa. Paista uunissa n.45min 200 asteessa.
Ruuasta tuli ihanaa... Rakastan juustoja ja siksi tykkäsin tästä lasagnesta tosi paljon.
Jälkkäriksi leivoin perinteisesti lemppariani: mustikkapiirakkaa. Leivon sitä niin monta kertaa vuodessa, mutten koskaan kyllästy siihen. Nautin piirakan kanssa mantelilikööriä, sopi muuten hyvin jälkkärin seuraksi. En yleensä tykkää likööreistä, mutta mantelilikööri on sen verran pehmeämpää et sitä voi vähän maistella. Vaikka oon kyllä edelleen sitä mieltä, että samppanjaa parempaa jälkiruokajuomaa ei ole :)
Mökiltä suunnattiin maanantaina Tampereelle Ilveksen itsenäisyysjuhliin. Laitan siitä tarkemmin ensi päivityksessä: luvassa iltapukukuvia :)
Kerron teille muuten ihanimman uutisen ikinä! :) Mun koirahaaveestani on vihdoin tulossa totta. Kävin viime lauantaina Messukeskuksessa suuressa Helsinki Winner koiranäyttelyssä, jossa oli myös paljon koiramaista ohjelmaa kuten agility- ja temppunäytöksiä, poliisikoirien hajutunnistusnäytöstä (mikä oli paras osio mun mielestä) rotuesittelyjä... Kävin myös Meille tulee koira, vai tuleeko? -luennolla :) Tapasin kasvattajan, jolta olen ajatellut ottaa pennun sitten seuraavasta pentueesta :) Pentueen ois määrä syntyä keväällä tai kesällä riippuen juoksusta. Ehkä perustan sitten erillisen koirablogin, jotta tää blogi ei täyty pelkästään koirajutuista :)
Ihanaa viikonloppua! Bisous,
Mimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti