Coucou! :)
Fire ja Iona-blogini toimii uudessa osoitteessa, firejaiona.blogspot.com! Käykäähän katsomassa uusia päivityksiä, Iona on vihdoin muuttanut kotiin ja on nyt 7 viikkoa <3
Vielä on luvassa arkistojen kätköistä Pariisi-aiheisia päivityksiä. Pariisinälkäisille suosittelen lämpimästi myös hyvän ystäväni Satun vaihtoblogia Pariisista! Hän opiskelee samassa yliopistossa siellä kuin minä ja viettää siellä Erasmusvuottaan ensi kesään asti :)
Bisous et bonne semaine!!!
Mimi
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Aasialaisia makuja Pariisissa
Coucou!
Olen lähinnä hehkuttanut ranskalaista ruokaa tarjoavia perinteisempiä ranskalaisravintoloita blogissani, mutta Pariisissahan löytyy myös loistavaa aasialaista ruokaa.
Sushi on Pariisissa edullista ja sushipaikkoja löytyy joka kadunkulmasta niinkuin Helsingissä kebab- tai kiinalaisia ravintoloita. Erona Suomen sushipaikkoihin on, että en ole nähnyt yhtä ainoatakaan sushiravintolaa, jota pyörittäisivät ranskalaiset. N.10 eurolla syö Pariisissa helposti alkumaljan, misokeiton ja raastesalaatin sisältävän sushilajitelman. Kun menin ekaa kertaa lähimpään sushipaikkaan ottamaan take awayta niin ne laittoi kaupan päälle mukaan limsatölkkejäkin, kilpailu asiakkaista on kai kovaa. Japanilaisilla ravintoloilla ja sushimestoilla on kuitenkin isoja tasoeroja.
Okame, (235 fg St-Honoré, 75008 Paris, ihan Ternesin metroaseman tuntumassa ja kävelymatkan päässä Riemukaarelta) on paras löytämäni japanilainen ravintola, jonne kannattaa poiketa kauempaakin. Pariisin kaverini Sara neuvoi tän paikan mulle, hän vei mut sinne kerran lounaalle. Pieni ja aito paikka, ystävällinen palvelu. Sopii hyvin lounaaseen tai take awayhin, ravintolan takaosassa on pieni määrä asiakaspaikkoja. Sake tarjoiltiin lämmitettynä.
Intialaisista mauista pitäville suosittelen lämpimästi Shenazia (11 rue Houdon, 75018 Paris. Pigalle). Tämä pikkuinen tunnelmallinen intialainen sijaitsee sivussa Montmartren hulinasta pikkukadulla, joten tänne ei ohikulkija suoraan eksy. Ravintolassa on kuulemma harvoin toisia asiakkaita, mutta sen ei kannata antaa häiritä vaan rohkeasti astuu sisään. Tän paikan bongasin jostakin ravintolaoppaasta ja tää paikka on myös mun pariisilaisen ystäväni Manoninkin suosikkipaikka. Tarjoilija oli tosi mukava ja kiinnostunut Suomesta. Ei oikeastaan tiedetty juurikaan mitä tilattiin, mutta oli kyllä tosi hyvää ja hintataso kaikissa ruuissa oli edullinen. Heti ensimmäisenä saatiin eteemme joku alkutarjotin, jossa oli kaikkia pikkumaistiasia. Haluan kyllä mennä tonne uudestaan taas seuraavalla reissulla! :)
Ja sitten Lähi-Itään... Reflets du Liban (25, rue de Brantôme, 75003 Paris, métro Rambuteau). Manon vei mut ja Saaran tuonne syömään, ei oltaisi kyllä itse ikinä löydetty tuota ja ei oltu aiemmin kokeiltu libanolilaista ruokaa, oli kyllä todella positiivinen yllätys. Gluteenitonkin ruoka järjestyi hyvin kun kunnolla selitettiin, että mitä ruuassa ei saa olla :) Todella ystävällinen palvelu ja erinomaista roséviiniä! Edulliset hinnat.
Ja vielä hyvä kiinalainen, Mandarin Sorbonne (18 rue Cujas 75005 Paris, RER Luxembourg, métro Cluny la Sorbonne), Sorbonnen yliopiston tuntumassa. Kävin tuolla monta monta kertaa syömässä kun asuin aluksi ihan tuon paikan naapurissa. Ranskassa en suosittele meneen syömään kiinalaista, ellei tiedä paikan olevan hyvä, sellaisia kauhukokemuksia on tullut... Mutta tämä on hyvä ja kiva pieni ravintola, palvelu on nopeaa ja ruoka hyvää. Hintataso on kohtuullinen, mutta ei edullisin. Tässä lähellä on muuten katu nimeltä Rue Monsieur le Prince, jonka varrella on monta japanilaista ravintolaa!
Onko teillä hyviä vinkkejä aasialaisista ravintoloista Pariisissa? :) Ainakin 10. kaupunginosassa on melkoisia sushikeskittymiä, ja 18.:ssa on tosi paljon aasialaisia samoin kuin Belle-Villessä. Niissäkin tullut käytyä monissa, mutta ei ole jäänyt mieleen mitään mainitsemisen arvoista paikkaa niistä, paitsi yksi, jonka nimeä en tietenkään muista.
Bisous <3
Mimi
Olen lähinnä hehkuttanut ranskalaista ruokaa tarjoavia perinteisempiä ranskalaisravintoloita blogissani, mutta Pariisissahan löytyy myös loistavaa aasialaista ruokaa.
Sushi on Pariisissa edullista ja sushipaikkoja löytyy joka kadunkulmasta niinkuin Helsingissä kebab- tai kiinalaisia ravintoloita. Erona Suomen sushipaikkoihin on, että en ole nähnyt yhtä ainoatakaan sushiravintolaa, jota pyörittäisivät ranskalaiset. N.10 eurolla syö Pariisissa helposti alkumaljan, misokeiton ja raastesalaatin sisältävän sushilajitelman. Kun menin ekaa kertaa lähimpään sushipaikkaan ottamaan take awayta niin ne laittoi kaupan päälle mukaan limsatölkkejäkin, kilpailu asiakkaista on kai kovaa. Japanilaisilla ravintoloilla ja sushimestoilla on kuitenkin isoja tasoeroja.
Okame, (235 fg St-Honoré, 75008 Paris, ihan Ternesin metroaseman tuntumassa ja kävelymatkan päässä Riemukaarelta) on paras löytämäni japanilainen ravintola, jonne kannattaa poiketa kauempaakin. Pariisin kaverini Sara neuvoi tän paikan mulle, hän vei mut sinne kerran lounaalle. Pieni ja aito paikka, ystävällinen palvelu. Sopii hyvin lounaaseen tai take awayhin, ravintolan takaosassa on pieni määrä asiakaspaikkoja. Sake tarjoiltiin lämmitettynä.
Intialaisista mauista pitäville suosittelen lämpimästi Shenazia (11 rue Houdon, 75018 Paris. Pigalle). Tämä pikkuinen tunnelmallinen intialainen sijaitsee sivussa Montmartren hulinasta pikkukadulla, joten tänne ei ohikulkija suoraan eksy. Ravintolassa on kuulemma harvoin toisia asiakkaita, mutta sen ei kannata antaa häiritä vaan rohkeasti astuu sisään. Tän paikan bongasin jostakin ravintolaoppaasta ja tää paikka on myös mun pariisilaisen ystäväni Manoninkin suosikkipaikka. Tarjoilija oli tosi mukava ja kiinnostunut Suomesta. Ei oikeastaan tiedetty juurikaan mitä tilattiin, mutta oli kyllä tosi hyvää ja hintataso kaikissa ruuissa oli edullinen. Heti ensimmäisenä saatiin eteemme joku alkutarjotin, jossa oli kaikkia pikkumaistiasia. Haluan kyllä mennä tonne uudestaan taas seuraavalla reissulla! :)
 |
| alkutarjotin talon puolesta |
Ja sitten Lähi-Itään... Reflets du Liban (25, rue de Brantôme, 75003 Paris, métro Rambuteau). Manon vei mut ja Saaran tuonne syömään, ei oltaisi kyllä itse ikinä löydetty tuota ja ei oltu aiemmin kokeiltu libanolilaista ruokaa, oli kyllä todella positiivinen yllätys. Gluteenitonkin ruoka järjestyi hyvin kun kunnolla selitettiin, että mitä ruuassa ei saa olla :) Todella ystävällinen palvelu ja erinomaista roséviiniä! Edulliset hinnat.
 |
| ihana todella makea jälkkäri <3 |
Ja vielä hyvä kiinalainen, Mandarin Sorbonne (18 rue Cujas 75005 Paris, RER Luxembourg, métro Cluny la Sorbonne), Sorbonnen yliopiston tuntumassa. Kävin tuolla monta monta kertaa syömässä kun asuin aluksi ihan tuon paikan naapurissa. Ranskassa en suosittele meneen syömään kiinalaista, ellei tiedä paikan olevan hyvä, sellaisia kauhukokemuksia on tullut... Mutta tämä on hyvä ja kiva pieni ravintola, palvelu on nopeaa ja ruoka hyvää. Hintataso on kohtuullinen, mutta ei edullisin. Tässä lähellä on muuten katu nimeltä Rue Monsieur le Prince, jonka varrella on monta japanilaista ravintolaa!
Onko teillä hyviä vinkkejä aasialaisista ravintoloista Pariisissa? :) Ainakin 10. kaupunginosassa on melkoisia sushikeskittymiä, ja 18.:ssa on tosi paljon aasialaisia samoin kuin Belle-Villessä. Niissäkin tullut käytyä monissa, mutta ei ole jäänyt mieleen mitään mainitsemisen arvoista paikkaa niistä, paitsi yksi, jonka nimeä en tietenkään muista.
Bisous <3
Mimi
tiistai 23. lokakuuta 2012
En Champagne
Coucou! :)
Lukijan toiveesta, päivittelen vielä niitä päivityksiä, joita en tänne koskaan ehtinyt laittaa ja jotka liittyvät Pariisiin :) Unohdin aiemmin sanoa, että en poista tätä blogia eli tämän blogin vanhoihin teksteihin pääsee palaamaan myöhemminkin.
Tämä päivitys keskittyy sitten samppanjaan ja tällä kertaa haluan tarjota pohdittavaksi ihan erilaisen näkökulman samppanjaan kun kaikissa aiemmissa päivityksissäni ;) Tässä alkuun Moët & Chandonin uuden kampanjan mainokset. Millaisia mielikuvia samppanjaan liitetään ja miten sitä mainostetaan? :)
Mutta siirtykäämme Champagnen maakuntaan! Saaran kanssa vierailin toukokuussa Champagnessa kahdella samppanjatilalla: Moët & Chandonilla ja Mummilla. Vertailtiin ensin, että tuleeko halvemmaksi mennä turistibussivalmismatkalla kaikkien ihastuttavien muitten turistien kanssa vaiko lähteä itse seikkailemaan junalla noihin paikkoihin - sekin olisi nimittäin onnistunut, jos olisi ollut valmis vähän kävelemään! Tuolle ajankohdalle junaliput olisivat kuitenkin olleet vain muutaman kympin halvemmat kuin koko pakettimatka, kun laskettiin mukaan pääsymaksut noiden tilojan opastuksiin ja maisteluihin. Cityraman pakettiretkeen (115€/hlö) voi tutustua tarkemmin heidän sivullaan, valitettavasti retkeä ei ollut mahdollista saada ranskan kielellä vaan joutui sitten kuuntelemaan kaikki opastukset ja kierrokset ranskalaisten puhumalla englannilla.
Bussi lähti läheltä Louvrea Rue du Rivolilta. Ensin saavuttiin Mummin tilalle Reimsiin, jossa meidät johdatettiin vajaan tunnin mittaiselle kierrokselle viinikellareihin. Kierroksella esiteltiin Mummin historia ja samppanjan tuotanto rypäleiden viljelystä ja keräämisestä aina valmiin pullon myyntihetkeen. Kierroksella oli kivasti kaikkea havannoillistavaa, kuten viinitynnyreitä ja kuvia.
a
Mä olin naiivisti ennen ajatellut, että tuo Mummin samppanja on niin erityistä ja ainutlaatuista kun on niin kallista juotavaa, ajattelin että kun kerta on samppanjaa niin että se tehtäisiin enemmän käsityönä. Todellisuudessa kaikki tuolla pyörii melkoisella automaatiolla ja noiden tuotanto on niin jättimäistä, että eivät todellakaan itse tuota kaikkia rypäleitä vaan ostavat niitä paljon muilta tuottajilta. Eli vierailu Mummilla ei saanut kyllä enää vakuuttuneeksi ostamaan Mummia vaan ennemmin muuttaan asennetta tosi skeptiseksi jättisamppanjatiloja kohtaan. Mummin vierailu kuitenkin oli tosi kiva ja lopuksi saattiin juoda lasilliset samppanjaa :)
Mummin käynnin jälkeen meillä oli sitten vähän vapaa-aikaa Reimsin kaupungissa. Saaran kanssa suunnattiin heti lounaalle, valittiin jokin ravintola mahdollisimman kaukaa ettei sinne tulisi kaikki muut bussin turistit samaan paikkaan. Tästä ei tainnut olla pelkoa kun niin moni niistä näytti suuntaavan vaan johki pikaruokapaikkaan. Ranskassahan ihanaa nuo déjeuner du midi, lounasmenut, joissa saa syödä 3 ruokalajia aika edullisesti, vaihtelevasti n.10-20 eurolla.
Oletteko muuten syöneet café gourmand- jälkiruokaa, Ranskassa tosi suosittu eikä ihme! Nimensä mukaisesti herkuttelijan kahvi, jälkiruoka sisältää kahvin ja monta pikkuista minijälkiruokaa, että pääsee maistamaan montaa eri sorttia... Loistava keksintö makean ystäville :)
Vierailtiin myös Reimsin katedraalisssa, se oli tosi kaunis sisältä ja tästä katedraalista kaupunki onkin tunnettu.
Jatkettiin sitten Épernayn kylään Moët & Chandonin tilalle samanlaiseen vierailuun, johon kuului hyvin samanlainen kierros ja loppuun lasilliset samppanjaa. Odotin jotakin tosi hienoa rakennusta jossain viinitilojen ympäröimänä, mutta paikka olikin kuin mikä tahansa tavallinen virastotalo. Tuossa kuvassa se näyttää paljon hienommalta kuin oikeasti oli, se oli nimittäin aika ruma ja ankeen näköinen.
Jos Mummin tilalla tuli olo, että se on massatuotantoa - niin Moëtin vierailun jälkeen Mumm tuntui pikkutilalta, niin valtava samppanjatalo tuo Moët & Chandon on!!! Ja miten ne onkaan onnistuneet luomaan niiden samppanjasta niin hirveen tunnetun luksusbrändin, se on oikein kokonainen konserni kaikenmoisen luksusbrändäyksen ympärillä. Moët siis kuuluu tuohon LVMH Moët-Hennessy Louis Vuitton- konserniin. On todella onnistunutta ökybrändäystä kyllä kun käyttävät julkkiksia tehokkaasti kampanjoissaan. Kun olalla keikkuu Vuitton ja kädessä on lasi Moëtia niin se on luksusta, näin tehokkaasti ovat he tuotteensa brändänneet kun niin moni havittelee heidän konserninsa luksustuotteita. Maailmassa avataan kuulemma joka sekunti yksi Moët&Chandon-pullo (tarkempia myyntilukuja eivät mulle suostuneet kertomaan).
Moëtin vierailu alkoi muuten tällä videoinstallaatiolla... Hienolta näyttää tuossa videolla.
Poseerattiin munkki Dom Pérignonin patsaan edessä. Dom Pérignonhan kuuluu tuohon samaan konserniin kuin Moët & Chandon. Domppapullot on vaa aika paljon kalliimpia kuin Moëtit, Dompissa ne jotkut vaiheet tehdään vähemmän automatisoidusti ja jopa käsin, siittä tulee se kallis hinta.
Noiden kierrosten jälkeen oli hyvä mahdollisuus ostaa noita samppanjoita edullisempaan hintaan ja siellä oli myynnissä kaikkia sellaisia erikoisvuosikertoja, joita ei ainakaan Suomesta saa. Mun ei kyllä yhtään tehnyt mieli ostaa kummankaan tilan samppanjoita tai oheistuotteita. Jatkossa laitan rahani pientilojen samppanjoihin, sillä uskon niiden olevan enemmän sen arvoisia ja mieluummin haluan antaa tukeni pientiloille noiden valtavien massakonsernien sijaan. Tässä siis syy, miksi muutuin kyynisemmäksi aiemmin lempparisamppanjaa Moëtiä kohtaan. On kyllä muuten loistava bisnesidea, kun ajattelee miten paljon Moëtiä ostetaan ympäri maailmaa ja miten se liitetään hienoon elämäntyyliin ja julkkiksiin ja upeisiin juhliin. Jokainen Moët-pullo on tehty niin standardisoidusti, että niissä ei ole minkäänlaisia vuosikertaeroja (ellei osta erikseen vuosikertasamppanjoja). Pientiloilta kun ostaa samppanjaa niin niissä on monesti havaittavissa vuosikertaeroja, mikä tuo mukaa vaihtelevuutta niiden makuihin eikä pääse kyllästymään, täten myös jokainen pullo on vähän uniikimpi.
Silmät avautuivat hyvin tuolla reissulla, olin aiemmin ihan tuon brändin uhri, niinkuin monet miljoonat muutkin :) Koitteko te valtavan pettymyksen tän jutun myötä noista? :D Kannattaa mennä itse katsomaan ja pettymään paikan päälle ;)
Bisous,
Mimi
ps. Luvassa vielä päivittämättä unohtuneita Pariisi-päivityksiä, kunhan taas ehdin niin laitan tänne <3 Ja jos on jotain muita toiveita vielä tähän blogiin liittyen niin mielelläni yritän ne toteuttaa :)
Lukijan toiveesta, päivittelen vielä niitä päivityksiä, joita en tänne koskaan ehtinyt laittaa ja jotka liittyvät Pariisiin :) Unohdin aiemmin sanoa, että en poista tätä blogia eli tämän blogin vanhoihin teksteihin pääsee palaamaan myöhemminkin.
Tämä päivitys keskittyy sitten samppanjaan ja tällä kertaa haluan tarjota pohdittavaksi ihan erilaisen näkökulman samppanjaan kun kaikissa aiemmissa päivityksissäni ;) Tässä alkuun Moët & Chandonin uuden kampanjan mainokset. Millaisia mielikuvia samppanjaan liitetään ja miten sitä mainostetaan? :)
Mutta siirtykäämme Champagnen maakuntaan! Saaran kanssa vierailin toukokuussa Champagnessa kahdella samppanjatilalla: Moët & Chandonilla ja Mummilla. Vertailtiin ensin, että tuleeko halvemmaksi mennä turistibussivalmismatkalla kaikkien ihastuttavien muitten turistien kanssa vaiko lähteä itse seikkailemaan junalla noihin paikkoihin - sekin olisi nimittäin onnistunut, jos olisi ollut valmis vähän kävelemään! Tuolle ajankohdalle junaliput olisivat kuitenkin olleet vain muutaman kympin halvemmat kuin koko pakettimatka, kun laskettiin mukaan pääsymaksut noiden tilojan opastuksiin ja maisteluihin. Cityraman pakettiretkeen (115€/hlö) voi tutustua tarkemmin heidän sivullaan, valitettavasti retkeä ei ollut mahdollista saada ranskan kielellä vaan joutui sitten kuuntelemaan kaikki opastukset ja kierrokset ranskalaisten puhumalla englannilla.
Bussi lähti läheltä Louvrea Rue du Rivolilta. Ensin saavuttiin Mummin tilalle Reimsiin, jossa meidät johdatettiin vajaan tunnin mittaiselle kierrokselle viinikellareihin. Kierroksella esiteltiin Mummin historia ja samppanjan tuotanto rypäleiden viljelystä ja keräämisestä aina valmiin pullon myyntihetkeen. Kierroksella oli kivasti kaikkea havannoillistavaa, kuten viinitynnyreitä ja kuvia.
a
Mä olin naiivisti ennen ajatellut, että tuo Mummin samppanja on niin erityistä ja ainutlaatuista kun on niin kallista juotavaa, ajattelin että kun kerta on samppanjaa niin että se tehtäisiin enemmän käsityönä. Todellisuudessa kaikki tuolla pyörii melkoisella automaatiolla ja noiden tuotanto on niin jättimäistä, että eivät todellakaan itse tuota kaikkia rypäleitä vaan ostavat niitä paljon muilta tuottajilta. Eli vierailu Mummilla ei saanut kyllä enää vakuuttuneeksi ostamaan Mummia vaan ennemmin muuttaan asennetta tosi skeptiseksi jättisamppanjatiloja kohtaan. Mummin vierailu kuitenkin oli tosi kiva ja lopuksi saattiin juoda lasilliset samppanjaa :)
Mummin käynnin jälkeen meillä oli sitten vähän vapaa-aikaa Reimsin kaupungissa. Saaran kanssa suunnattiin heti lounaalle, valittiin jokin ravintola mahdollisimman kaukaa ettei sinne tulisi kaikki muut bussin turistit samaan paikkaan. Tästä ei tainnut olla pelkoa kun niin moni niistä näytti suuntaavan vaan johki pikaruokapaikkaan. Ranskassahan ihanaa nuo déjeuner du midi, lounasmenut, joissa saa syödä 3 ruokalajia aika edullisesti, vaihtelevasti n.10-20 eurolla.
 |
| des escargots |
 |
 |
| café gourmand |
 |
| Reimsin katedraali |
Vierailtiin myös Reimsin katedraalisssa, se oli tosi kaunis sisältä ja tästä katedraalista kaupunki onkin tunnettu.
Jatkettiin sitten Épernayn kylään Moët & Chandonin tilalle samanlaiseen vierailuun, johon kuului hyvin samanlainen kierros ja loppuun lasilliset samppanjaa. Odotin jotakin tosi hienoa rakennusta jossain viinitilojen ympäröimänä, mutta paikka olikin kuin mikä tahansa tavallinen virastotalo. Tuossa kuvassa se näyttää paljon hienommalta kuin oikeasti oli, se oli nimittäin aika ruma ja ankeen näköinen.
Jos Mummin tilalla tuli olo, että se on massatuotantoa - niin Moëtin vierailun jälkeen Mumm tuntui pikkutilalta, niin valtava samppanjatalo tuo Moët & Chandon on!!! Ja miten ne onkaan onnistuneet luomaan niiden samppanjasta niin hirveen tunnetun luksusbrändin, se on oikein kokonainen konserni kaikenmoisen luksusbrändäyksen ympärillä. Moët siis kuuluu tuohon LVMH Moët-Hennessy Louis Vuitton- konserniin. On todella onnistunutta ökybrändäystä kyllä kun käyttävät julkkiksia tehokkaasti kampanjoissaan. Kun olalla keikkuu Vuitton ja kädessä on lasi Moëtia niin se on luksusta, näin tehokkaasti ovat he tuotteensa brändänneet kun niin moni havittelee heidän konserninsa luksustuotteita. Maailmassa avataan kuulemma joka sekunti yksi Moët&Chandon-pullo (tarkempia myyntilukuja eivät mulle suostuneet kertomaan).
Moëtin vierailu alkoi muuten tällä videoinstallaatiolla... Hienolta näyttää tuossa videolla.
 |
| Moët & Chandonin rakennus, vähän erilainen kuin mielikuvissani. |
Poseerattiin munkki Dom Pérignonin patsaan edessä. Dom Pérignonhan kuuluu tuohon samaan konserniin kuin Moët & Chandon. Domppapullot on vaa aika paljon kalliimpia kuin Moëtit, Dompissa ne jotkut vaiheet tehdään vähemmän automatisoidusti ja jopa käsin, siittä tulee se kallis hinta.
Noiden kierrosten jälkeen oli hyvä mahdollisuus ostaa noita samppanjoita edullisempaan hintaan ja siellä oli myynnissä kaikkia sellaisia erikoisvuosikertoja, joita ei ainakaan Suomesta saa. Mun ei kyllä yhtään tehnyt mieli ostaa kummankaan tilan samppanjoita tai oheistuotteita. Jatkossa laitan rahani pientilojen samppanjoihin, sillä uskon niiden olevan enemmän sen arvoisia ja mieluummin haluan antaa tukeni pientiloille noiden valtavien massakonsernien sijaan. Tässä siis syy, miksi muutuin kyynisemmäksi aiemmin lempparisamppanjaa Moëtiä kohtaan. On kyllä muuten loistava bisnesidea, kun ajattelee miten paljon Moëtiä ostetaan ympäri maailmaa ja miten se liitetään hienoon elämäntyyliin ja julkkiksiin ja upeisiin juhliin. Jokainen Moët-pullo on tehty niin standardisoidusti, että niissä ei ole minkäänlaisia vuosikertaeroja (ellei osta erikseen vuosikertasamppanjoja). Pientiloilta kun ostaa samppanjaa niin niissä on monesti havaittavissa vuosikertaeroja, mikä tuo mukaa vaihtelevuutta niiden makuihin eikä pääse kyllästymään, täten myös jokainen pullo on vähän uniikimpi.
Silmät avautuivat hyvin tuolla reissulla, olin aiemmin ihan tuon brändin uhri, niinkuin monet miljoonat muutkin :) Koitteko te valtavan pettymyksen tän jutun myötä noista? :D Kannattaa mennä itse katsomaan ja pettymään paikan päälle ;)
Bisous,
Mimi
ps. Luvassa vielä päivittämättä unohtuneita Pariisi-päivityksiä, kunhan taas ehdin niin laitan tänne <3 Ja jos on jotain muita toiveita vielä tähän blogiin liittyen niin mielelläni yritän ne toteuttaa :)
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Huomio rakkaat lukijat!
Coucou! :)
Aika kääntää lehti. Kuten olette varmasti huomanneet, en ole tätä blogia aktiivisesti pitkään aikaan päivitellyt lupauksistanikaan huolimatta. Koska en ole Pariisissa enää pitkään aikaan asunut, ei ole tarpeeksi riittänyt aiheesta kirjoitettavaa. Se vähäkin, mitä olisi edelleen sanottavaa, niin en ole sitä saanut kirjoitettua, varmaankin motivaation puutetta. Elämä Suomessa on ollut yllättävän kiireistä.
Tähän kaikkeen tulee kuitenkin muutos. NYT. Sillä alan kirjoittaa nykyisen elämäni tärkeimmistä asioista ja intohimoistani, niinkuin Pariisikin oli mulle suurin intohimo siellä asuessani. Aika on kuitenkin jättänyt Pariisin elämän ja tämä blogi sitä myöten aika kuihtunut, siksi olen perustanut uuden blogin nykyään rakkaimmista asioistani elämässäni. Oon kokenut muuttuneeni aika paljon tässä viimeisen parin vuoden aikana, monet teistä on ehkä seuranneetkin tätä muutosta kirjoituksissani ja huomanneet minun muuttuneen. Luksuselämäntyylin tavoittelun sijaan elämässäni onkin nousseet onnea tuomaan ihan eri seikat, irtauduin aikatavalla materiamaailmasta, jossa elin pitkään. Te seurasitte mukanani kun matkustin paljon eri paikkoihin, kävin syömässä joka viikko ihanissa paikoissa ja elin melkolailla upeaa elämää... Tämä ei kuitenkaan voinut jatkua ikuisesti eikä sellainen elämäntyyli olisi tuonut onnea loppuun asti. Huomasin löytäneenikin suurimman onnen Firestä. Fire syntyi maailmaan toukokuussa 9.4 ja jotenkin kaikki elämänarvoni menivät uuteen järjestykseen siitä lähtien, onneksi! Olen oivaltanut elämän pienien ilojen rakentuvan todellakin pienistä ihmeistä, kuten Firen tulosta maailmaan. Miten jostakin niin pienestä ja tuntemattomasti voikin tulla niin tärkeä ja rakas. Aloin seurata Firen elämää läheltä ja jäin siihen koukkuun, enää en voisi kuvitella olevani näkemättä Fireä kuukauteen. Fire toi mut kosketuksiin tähän hetkeen ja koin olevani kaikkein onnellisin sen seurassa, mikään samppanja tai ulkomaanmatka ei voisi sitä kokemusta voittaa. Toivon voivani jakaa tämä innostuksen teidän kanssa!
Tässä tausta uudelle blogilleni ja syyt siihen, miksi olen päätynyt kirjoittamaan niin erilaista ja erityylistä blogia. Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni teistä lukijoistani kuitenkin kiinnostuisi uudesta blogistani, liittyisi siihen lukijoiksi ja innostuisi kommentoimaan uusia tekstejäni. Ja tunnistaisi minut blogin kirjoittajana, löytäisi tämän blogin saman tyylin ja sydämen uudesta blogista.
Toivotan teidät lämpimästä tervetulleeksi lukemaan uutta blogiani varsamme puolikkaan Firen elämästä ja tulevan koiranpentuni Ionan elämän ensivaiheista aina pitkälle tulevaisuuteen asti blogissa White storms and Fire flames (whitestormsandfireflames.blogspot.com).
Kiitos kaikista runsaista kommenteistanne blogini matkan varrella ja tuestanne vaikeina hetkinä, te todella tsemppasitte minut eteenpäin ja toitte valoa toivottomina hetkinä. Oli todella ilo jakaa kanssanne Pariisin vaihtokokemukset ja vaihdosta palautumisen fiilikset ja vaikeudet.
Kiitos teillä kaikesta <3 Toivottavasti innostutte uudesta blogistani jos ette, niin kaikkea hyvää jatkoon <3
Bisous! <3
Mimi
Aika kääntää lehti. Kuten olette varmasti huomanneet, en ole tätä blogia aktiivisesti pitkään aikaan päivitellyt lupauksistanikaan huolimatta. Koska en ole Pariisissa enää pitkään aikaan asunut, ei ole tarpeeksi riittänyt aiheesta kirjoitettavaa. Se vähäkin, mitä olisi edelleen sanottavaa, niin en ole sitä saanut kirjoitettua, varmaankin motivaation puutetta. Elämä Suomessa on ollut yllättävän kiireistä.
Tähän kaikkeen tulee kuitenkin muutos. NYT. Sillä alan kirjoittaa nykyisen elämäni tärkeimmistä asioista ja intohimoistani, niinkuin Pariisikin oli mulle suurin intohimo siellä asuessani. Aika on kuitenkin jättänyt Pariisin elämän ja tämä blogi sitä myöten aika kuihtunut, siksi olen perustanut uuden blogin nykyään rakkaimmista asioistani elämässäni. Oon kokenut muuttuneeni aika paljon tässä viimeisen parin vuoden aikana, monet teistä on ehkä seuranneetkin tätä muutosta kirjoituksissani ja huomanneet minun muuttuneen. Luksuselämäntyylin tavoittelun sijaan elämässäni onkin nousseet onnea tuomaan ihan eri seikat, irtauduin aikatavalla materiamaailmasta, jossa elin pitkään. Te seurasitte mukanani kun matkustin paljon eri paikkoihin, kävin syömässä joka viikko ihanissa paikoissa ja elin melkolailla upeaa elämää... Tämä ei kuitenkaan voinut jatkua ikuisesti eikä sellainen elämäntyyli olisi tuonut onnea loppuun asti. Huomasin löytäneenikin suurimman onnen Firestä. Fire syntyi maailmaan toukokuussa 9.4 ja jotenkin kaikki elämänarvoni menivät uuteen järjestykseen siitä lähtien, onneksi! Olen oivaltanut elämän pienien ilojen rakentuvan todellakin pienistä ihmeistä, kuten Firen tulosta maailmaan. Miten jostakin niin pienestä ja tuntemattomasti voikin tulla niin tärkeä ja rakas. Aloin seurata Firen elämää läheltä ja jäin siihen koukkuun, enää en voisi kuvitella olevani näkemättä Fireä kuukauteen. Fire toi mut kosketuksiin tähän hetkeen ja koin olevani kaikkein onnellisin sen seurassa, mikään samppanja tai ulkomaanmatka ei voisi sitä kokemusta voittaa. Toivon voivani jakaa tämä innostuksen teidän kanssa!
Tässä tausta uudelle blogilleni ja syyt siihen, miksi olen päätynyt kirjoittamaan niin erilaista ja erityylistä blogia. Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni teistä lukijoistani kuitenkin kiinnostuisi uudesta blogistani, liittyisi siihen lukijoiksi ja innostuisi kommentoimaan uusia tekstejäni. Ja tunnistaisi minut blogin kirjoittajana, löytäisi tämän blogin saman tyylin ja sydämen uudesta blogista.
Toivotan teidät lämpimästä tervetulleeksi lukemaan uutta blogiani varsamme puolikkaan Firen elämästä ja tulevan koiranpentuni Ionan elämän ensivaiheista aina pitkälle tulevaisuuteen asti blogissa White storms and Fire flames (whitestormsandfireflames.blogspot.com).
Kiitos kaikista runsaista kommenteistanne blogini matkan varrella ja tuestanne vaikeina hetkinä, te todella tsemppasitte minut eteenpäin ja toitte valoa toivottomina hetkinä. Oli todella ilo jakaa kanssanne Pariisin vaihtokokemukset ja vaihdosta palautumisen fiilikset ja vaikeudet.
Kiitos teillä kaikesta <3 Toivottavasti innostutte uudesta blogistani jos ette, niin kaikkea hyvää jatkoon <3
Bisous! <3
Mimi
torstai 6. syyskuuta 2012
L'automne
Coucou! :)
Syksy tuli ja se tarkoitti myös sitä, että pääsin vihdoin kotiin. Ihan mieletön tunne olla kotona, suosittelen olemaan ilman kotia kolme kuukautta, niin sen jälkeen osaa arvostaa jokaista juttua kodissaan ihan eri tavalla. En ollut aiemmin tajunnutkaan, miten tärkeä paikka oma koti on. Parasta on se rauha, kun kiireen päivän jälkeen palaa kotiin ja saa olla ja tehdä juuri niinkuin tykkää. Olin kaivannut paljon yksinoloa. Yksin pitkään asuneena oli outoa, ettei ollut ihan omaa kotia. Jaettu koti ei vain tuntunut kodilta, tunsin olevani vähän kuin kylässä koko ajan.
Purin kaikki muuttotavarat asuntooni kahdessa illassa, koska mulle oli jo keskiviikkona tulossa aamulla kylään ensimmäinen vieras: Rexi! Koiraa vartenhan on paras siivota ja laittaa tavaroita, mitään ylimääräistä ku ei saa olla missään. Piilotin kaikki 50 pehmolelua kaappeihin. Rexi oli niin lutunen mun autossa, se mahtui just ja just matkustamaan pelkääjän paikalla!
Tällä viikolla on ollut kivat aurinkoiset kirpsakat syyskelit, joten oli ihanaa saada ulkoilukaveri. Yksin kun ei tuu niin helposti lähdettyä lenkkeileen. Rajasaaressa tarkeni tuulettomalla puolella t-paidalla ja merivesikin oli näköjään vielä lämmintä!
Oon onnistunut löytämään tästä alkaneesta syksystä jo monta hauskaa asiaa, vaikka syksyä etukäteen niin manailenkin joka vuosi ja ootan vaan, että se menis nopeesti ohi. Tänä syksynä oon kuitenkin päättänyt elää hetkessä eli tulevan ja menneen vatvomisen sijaan keskittyä ihan vaan juuri tähän hetkeen. Hetkessä eläminen sujuu omasta mielestäni parhaiten eläinten kanssa, koska niiden kanssa ei tule paljoa mennyttä ja tulevaa mietittyä vaan se kaikki on tässä ja nyt. Lisäksi mitä lähempänä luontoa on, niin sitä helpompi on eläytyä hetkeen ja useimmiten sinne luontoon menen juuri eläinten kanssa, joten syntyy oikea power of now'n tuplavaikutus :) Ja kun elää juuri tässä hetkessä, niin ei stressaa mistään, koska muut asiat tuntuvat kaukaisilta eikä niitä ajattele, jos keskittyy vain olemaan. Tää uusi ajattelutapa on helpottanut stressiä ja mun ylienergistä luonnetta, kun en yleensä malta olla ollenkaan paikallaan ja ajatuksia jyrää päässä sata samaan aikaan. Mikäli syksy tai mikä vaan stressaa tai tuntuu, että elämä voisi olla vielä parempaa, niin suosittelen lämpimästä lukemaan Eckhart Tollen The Power of Now-kirjan. Mä jäin ihan koukkuun siihen ja oompa innostunut tekeen säännöllisesti kehomeditaatioharjoituksiakin - toimii!
Tuolla Rajasaaressa, kun Rexi juoksi innoissaan vedestä suoraan hypäten mun syliin ja vaatteitteni vähän kastuessa, mietin ensimmäistä kertaa, että eihän tää syksy oo yhtään kamala. Aurinko ja tuuli kuivatti hetkessä mun vaatteet, vähän kuin kesällä. Jos vaan poistaa sellaisen syksyinhoisen asenteen ja päättää, että jokainen vuodenaika on erilaisuudessaan ihana, ehkä silloin elää neljä vuodenaikaa, toisinsanoen koko vuoden, eikä vaan vedä jossain horroksesta läpi koko pimeää kautta niinkuin jotkut talvihorrosta - tai unia nukkuvat eläimet.
Bisous,
Mimi
Syksy tuli ja se tarkoitti myös sitä, että pääsin vihdoin kotiin. Ihan mieletön tunne olla kotona, suosittelen olemaan ilman kotia kolme kuukautta, niin sen jälkeen osaa arvostaa jokaista juttua kodissaan ihan eri tavalla. En ollut aiemmin tajunnutkaan, miten tärkeä paikka oma koti on. Parasta on se rauha, kun kiireen päivän jälkeen palaa kotiin ja saa olla ja tehdä juuri niinkuin tykkää. Olin kaivannut paljon yksinoloa. Yksin pitkään asuneena oli outoa, ettei ollut ihan omaa kotia. Jaettu koti ei vain tuntunut kodilta, tunsin olevani vähän kuin kylässä koko ajan.
Purin kaikki muuttotavarat asuntooni kahdessa illassa, koska mulle oli jo keskiviikkona tulossa aamulla kylään ensimmäinen vieras: Rexi! Koiraa vartenhan on paras siivota ja laittaa tavaroita, mitään ylimääräistä ku ei saa olla missään. Piilotin kaikki 50 pehmolelua kaappeihin. Rexi oli niin lutunen mun autossa, se mahtui just ja just matkustamaan pelkääjän paikalla!
Tällä viikolla on ollut kivat aurinkoiset kirpsakat syyskelit, joten oli ihanaa saada ulkoilukaveri. Yksin kun ei tuu niin helposti lähdettyä lenkkeileen. Rajasaaressa tarkeni tuulettomalla puolella t-paidalla ja merivesikin oli näköjään vielä lämmintä!
Oon onnistunut löytämään tästä alkaneesta syksystä jo monta hauskaa asiaa, vaikka syksyä etukäteen niin manailenkin joka vuosi ja ootan vaan, että se menis nopeesti ohi. Tänä syksynä oon kuitenkin päättänyt elää hetkessä eli tulevan ja menneen vatvomisen sijaan keskittyä ihan vaan juuri tähän hetkeen. Hetkessä eläminen sujuu omasta mielestäni parhaiten eläinten kanssa, koska niiden kanssa ei tule paljoa mennyttä ja tulevaa mietittyä vaan se kaikki on tässä ja nyt. Lisäksi mitä lähempänä luontoa on, niin sitä helpompi on eläytyä hetkeen ja useimmiten sinne luontoon menen juuri eläinten kanssa, joten syntyy oikea power of now'n tuplavaikutus :) Ja kun elää juuri tässä hetkessä, niin ei stressaa mistään, koska muut asiat tuntuvat kaukaisilta eikä niitä ajattele, jos keskittyy vain olemaan. Tää uusi ajattelutapa on helpottanut stressiä ja mun ylienergistä luonnetta, kun en yleensä malta olla ollenkaan paikallaan ja ajatuksia jyrää päässä sata samaan aikaan. Mikäli syksy tai mikä vaan stressaa tai tuntuu, että elämä voisi olla vielä parempaa, niin suosittelen lämpimästä lukemaan Eckhart Tollen The Power of Now-kirjan. Mä jäin ihan koukkuun siihen ja oompa innostunut tekeen säännöllisesti kehomeditaatioharjoituksiakin - toimii!
Tuolla Rajasaaressa, kun Rexi juoksi innoissaan vedestä suoraan hypäten mun syliin ja vaatteitteni vähän kastuessa, mietin ensimmäistä kertaa, että eihän tää syksy oo yhtään kamala. Aurinko ja tuuli kuivatti hetkessä mun vaatteet, vähän kuin kesällä. Jos vaan poistaa sellaisen syksyinhoisen asenteen ja päättää, että jokainen vuodenaika on erilaisuudessaan ihana, ehkä silloin elää neljä vuodenaikaa, toisinsanoen koko vuoden, eikä vaan vedä jossain horroksesta läpi koko pimeää kautta niinkuin jotkut talvihorrosta - tai unia nukkuvat eläimet.
Bisous,
Mimi
lauantai 25. elokuuta 2012
Onnellisempi nyt.
Salut!
Ajattelin lähettää ihanan kuvan Firestä ja Ruter Gabrista :) Fire vaan kasvaa hulluu vauhtia.. Firen takia oon ravannut koko kesän Tampereella ja mökillä, viime viikonloppunakin kävin kaks kertaa katsomassa omaa rakasta kauneinta varsaani <3 <3 <3
Löysin ihanan laulun, joka lauluu kuin mun elämästä <3
Bon week-end!! :)
Mimi
Ajattelin lähettää ihanan kuvan Firestä ja Ruter Gabrista :) Fire vaan kasvaa hulluu vauhtia.. Firen takia oon ravannut koko kesän Tampereella ja mökillä, viime viikonloppunakin kävin kaks kertaa katsomassa omaa rakasta kauneinta varsaani <3 <3 <3
Löysin ihanan laulun, joka lauluu kuin mun elämästä <3
Bon week-end!! :)
Mimi
Täydellinen kesäterassi: savusimpukoita, etanoita ja tiikerirapuja
Coucou! :)
Koska kesä ei ole vielä ohi (tai ainakin teeskennellään niin), niin halusin mennä nauttimaan aurinkoisesta tiistai-illasta jonnekkin terassille hyvää ruokaa nauttimaan. Oli niin kuuma päivä, että halusin terassin sijaitsevan meren äärellä, jotta siellä tuulisi. Päätin siis näiden kriteerien perusteella antaa uuden mahdollisuuden Merimakasiinille, jossa syksyllä Heidin kanssa syötiin pahaa bouillabaissea. Hassua kyllä, mutta ihmisiä täynnä olevalla terassilla melkeimpä joka toinen näytti tilanneen bouillabassen. Harkitsin jopa hetken kokeilevani sitä uudestaan ihan vain siksi, kun kaikki muutkin sitä söivät. Empäs kuitenkaan uskaltanut, ja tällä kertaa Merimakasiini ei ollut yhtään pettymys.
Alkuruokana sinisimpukkapannu (11,90€) oli todella runsas ja herkullinen. Savustetut sinisimpukat olivat todella hyviä ja niitä oli tosi paljon. Etanat oli myös hurjan hyviä... Mutta mieluummin ottaa yli parikymmentä sinisimpukkaa kuin kuusi etanaa :)
Pääruoka oli myös onnistunut, kokonaiset tiikeriravut (23,90€) oli todella maukkaita minttujugurttikastikkeen kanssa ja riisikin maistui herkulliselta. Pääruokana myös grilliravut (19,90€) eli katkarapuja valkosipulivoissa paistettuna chili-konjakkimajoneesin kanssa toimi hyvin. Annos vaati aikamoista näpertelyä kun puoli kiloa katkarapuja kuorittavana, että eipä käy illallinen ainakaan tylsäksi. Annokseen ei kuulu mitään lisukkeita, joten ne pitää tilata erikseen. Tää annos ois myös kiva jakaa seuralaisen kanssa alkupalaksi!
Jälkkäriks otin paahdettua valkosuklaamoussea tuoreiden marjojen kera (8,90€), oli kyllä ihanaa ja kauniisti aseteltu lautaselle.
Halpa reissu ei tuosta tullut, vaikka ei noi hinnat mitään kohtuuttomia ollutkaan. Pari lasia viiniä ja skumppaa noitten annosten kanssa maksoi 138 euroa. Mitäs sitä kerran kesässä... :)
Vielä ehtii nauttimaan näistä aurinkoisista päivistä terassille! Ihan tarpeeksi kauan sitten kestää pimeä, ankea ja kylmä syksy, jollon ei huvita tehdä yhtään mitään ja masentuu vaan kotona ainoona piristyksenä kynttilät. Ne on varmaan ainoo kiva juttu syksyssä, mitä keksin.
Koska tänään on upea aurinkoinen kesäpäivä, niin suuntaan tästä tapaamaan Baanalle rakasta pikkuveljeäni! (oottehan jo käyneet Baanalla, se on tosi kiva pyöräily- ja kävelyreitti Musiikkitalolta Ruohikseen) Mun broidi muutti Helsinkiin ihan just hiljaittain ja pääsen kohta näkemään sen ja Marin kodin ekaa kertaa kalustettuna! Santulla ja Marilla kävi huipputuuri, kun onnistuivat saamaan tosi kivan kämpän Hietalahden torin läheltä, lehdistä ku saa vaan lukee hirveestä asuntopulasta ja et miten vaikee täältä on löytää kämppää. Asunnoista puheenollen, mä saan tasan viikon päästä oman kotini takaisin!!! Ootan niin innolla muuttoa rakkaaseen kotiini ja kotihuudeille, oon kaivannut Etu-Töölöä tosi paljon. Etu-Töölössä tuun varmasti kaipaan monta juttua Krunasta, mutta onneks tänne pääsee kätevästi aina käymään. Oma koti on aina oma koti, on ollut outoa olla "kodittomana" kolme kuukautta.
Nautitaan vikoista kesäpäivistä <3
Bisous,
Mimi
Koska kesä ei ole vielä ohi (tai ainakin teeskennellään niin), niin halusin mennä nauttimaan aurinkoisesta tiistai-illasta jonnekkin terassille hyvää ruokaa nauttimaan. Oli niin kuuma päivä, että halusin terassin sijaitsevan meren äärellä, jotta siellä tuulisi. Päätin siis näiden kriteerien perusteella antaa uuden mahdollisuuden Merimakasiinille, jossa syksyllä Heidin kanssa syötiin pahaa bouillabaissea. Hassua kyllä, mutta ihmisiä täynnä olevalla terassilla melkeimpä joka toinen näytti tilanneen bouillabassen. Harkitsin jopa hetken kokeilevani sitä uudestaan ihan vain siksi, kun kaikki muutkin sitä söivät. Empäs kuitenkaan uskaltanut, ja tällä kertaa Merimakasiini ei ollut yhtään pettymys.
 |
| savusimpukkapannu |
Alkuruokana sinisimpukkapannu (11,90€) oli todella runsas ja herkullinen. Savustetut sinisimpukat olivat todella hyviä ja niitä oli tosi paljon. Etanat oli myös hurjan hyviä... Mutta mieluummin ottaa yli parikymmentä sinisimpukkaa kuin kuusi etanaa :)
 |
| chermoula-paahdettuja tiikerirapuja |
Pääruoka oli myös onnistunut, kokonaiset tiikeriravut (23,90€) oli todella maukkaita minttujugurttikastikkeen kanssa ja riisikin maistui herkulliselta. Pääruokana myös grilliravut (19,90€) eli katkarapuja valkosipulivoissa paistettuna chili-konjakkimajoneesin kanssa toimi hyvin. Annos vaati aikamoista näpertelyä kun puoli kiloa katkarapuja kuorittavana, että eipä käy illallinen ainakaan tylsäksi. Annokseen ei kuulu mitään lisukkeita, joten ne pitää tilata erikseen. Tää annos ois myös kiva jakaa seuralaisen kanssa alkupalaksi!
 |
| grilliravut |
Jälkkäriks otin paahdettua valkosuklaamoussea tuoreiden marjojen kera (8,90€), oli kyllä ihanaa ja kauniisti aseteltu lautaselle.
Halpa reissu ei tuosta tullut, vaikka ei noi hinnat mitään kohtuuttomia ollutkaan. Pari lasia viiniä ja skumppaa noitten annosten kanssa maksoi 138 euroa. Mitäs sitä kerran kesässä... :)
Vielä ehtii nauttimaan näistä aurinkoisista päivistä terassille! Ihan tarpeeksi kauan sitten kestää pimeä, ankea ja kylmä syksy, jollon ei huvita tehdä yhtään mitään ja masentuu vaan kotona ainoona piristyksenä kynttilät. Ne on varmaan ainoo kiva juttu syksyssä, mitä keksin.
Koska tänään on upea aurinkoinen kesäpäivä, niin suuntaan tästä tapaamaan Baanalle rakasta pikkuveljeäni! (oottehan jo käyneet Baanalla, se on tosi kiva pyöräily- ja kävelyreitti Musiikkitalolta Ruohikseen) Mun broidi muutti Helsinkiin ihan just hiljaittain ja pääsen kohta näkemään sen ja Marin kodin ekaa kertaa kalustettuna! Santulla ja Marilla kävi huipputuuri, kun onnistuivat saamaan tosi kivan kämpän Hietalahden torin läheltä, lehdistä ku saa vaan lukee hirveestä asuntopulasta ja et miten vaikee täältä on löytää kämppää. Asunnoista puheenollen, mä saan tasan viikon päästä oman kotini takaisin!!! Ootan niin innolla muuttoa rakkaaseen kotiini ja kotihuudeille, oon kaivannut Etu-Töölöä tosi paljon. Etu-Töölössä tuun varmasti kaipaan monta juttua Krunasta, mutta onneks tänne pääsee kätevästi aina käymään. Oma koti on aina oma koti, on ollut outoa olla "kodittomana" kolme kuukautta.
Nautitaan vikoista kesäpäivistä <3
Bisous,
Mimi
perjantai 27. heinäkuuta 2012
Elämän suuria pieniä iloja
Coucou rakkaat lukijat!
Oon ollut pitkään poissa ja ihan hukassa enkä oo halunnut kirjoittaa tänne, koska teksteistä olisi tullut niin synkkiä ja masentavia lukea. En oo halunnut päivittää kuulumisia, koska niissä ei ole ollut mitään kerrottavaa. Tai olisi ollut paljonkin, mutta koska kirjoitusinspiraationi syntyvät iloisista asioista, ei ole ollut kirjoitettavaa. Ehkä on tuntunut hävettävältäkin kirjoittaa, että en mennytkään mun lennolle juhannuksen jälkeen. Oon laittanut jo 1400 euroa San Franciscon lentoihin enkä ole päässyt lähellekään lentokenttää. Muutenkin on tuntunut, että oon ollut ihan hukassa kun kaikki suunnitelmat muuttui niin äkkiä ja niin radikaalisti. Mulla ei ole edes omaa kotia, koska vuokrasin sen koko kesäksi. Chris oli hommannut meille asunnon ja suunnitellut myös kaiken mun tuloa varten. Kaikki romahti. Todellinen summertime sadness.
Mulla on vielä paljon Pariisi-päivityksiä jäljellä, mutta ei oo ollut energiaa kirjoittaa oikein mitään. Kesä on vaan mennyt nopeasti enkä oo ehtinyt tehdä oikein mitään, kohta aika käy vähiin ja alkaa syksy ja arki. Mutta joka päivä on ollut aikaa kelata, että miksi en mennyt mun lennoille ja miksi kävi niin kuin kävi. Aika näyttää, oliko valinta oikea tai sitten jossittelen loppuelämäni.
Vaikka onkin tosi rankkaa aikaa ollut niin onneksi elämässä on silti aina iloisia asioita, jotka tekee onnelliseks. Pikku hiljaa nuo pienet iloiset asiat muuttuvat tärkeimmiksi ja niistä saa yllättävää voimaa jaksaa ja laittaa elämänsä taas kuntoon. Toiset turvautuu päihteisiin tai yltiöpäiseen työntekoon tai liikuntaan unohtaakseen murheensa, mulle voimaa tuovat eläimet. Erityisesti hevoset. Niiden lähellä ei mieti mitään muuta, elää vain hetkessä ja siinä hetkessä on todella onnellinen. Niitä arvokkaita hetkiä sitten mietin kun tuntuu vaikealta ja yhtäkkiä murheet tuntuvat loppujen lopuksi pieniltä. Meillä on ihana varsa Fire, joka kasvaa hurjaa vauhtia. Fire on ihanin asia maailmassa ja on mahtavaa seurata sen kasvua. Pian saan myös oman koiran! Voisiko asiat loppujen lopuksi paremmin olla :)
En ole unohtanut blogiani enkä ole kadottanut kirjoitusinspiraatiotani, sillä nyt se on tulossa takaisin piristyttyäni tästä synkästä ajanjaksosta :) Tulevaisuudessa aion keskittyä kirjoittamaan pienistä upeista asioista, jotka tekevät onnelliseksi ja antavat voimaa. Monella tapaa tää on myös uusi elämänvaihe, sillä rahaa suurempiin reissuihin ei tuu olemaan ihan hetkeen. Onneks mun ystävä Satu lähtee Pariisiin vaihtoon syksyllä ja pääsen sinne vierailulle :)
Nyt keskityn etsimään elämän positiivisia puolia näistä sateisista kesäpäivistä ja aion jakaa näitä iloja teidän kanssa.
Palataan pian :)
Bisous,
Mimi
Oon ollut pitkään poissa ja ihan hukassa enkä oo halunnut kirjoittaa tänne, koska teksteistä olisi tullut niin synkkiä ja masentavia lukea. En oo halunnut päivittää kuulumisia, koska niissä ei ole ollut mitään kerrottavaa. Tai olisi ollut paljonkin, mutta koska kirjoitusinspiraationi syntyvät iloisista asioista, ei ole ollut kirjoitettavaa. Ehkä on tuntunut hävettävältäkin kirjoittaa, että en mennytkään mun lennolle juhannuksen jälkeen. Oon laittanut jo 1400 euroa San Franciscon lentoihin enkä ole päässyt lähellekään lentokenttää. Muutenkin on tuntunut, että oon ollut ihan hukassa kun kaikki suunnitelmat muuttui niin äkkiä ja niin radikaalisti. Mulla ei ole edes omaa kotia, koska vuokrasin sen koko kesäksi. Chris oli hommannut meille asunnon ja suunnitellut myös kaiken mun tuloa varten. Kaikki romahti. Todellinen summertime sadness.
Mulla on vielä paljon Pariisi-päivityksiä jäljellä, mutta ei oo ollut energiaa kirjoittaa oikein mitään. Kesä on vaan mennyt nopeasti enkä oo ehtinyt tehdä oikein mitään, kohta aika käy vähiin ja alkaa syksy ja arki. Mutta joka päivä on ollut aikaa kelata, että miksi en mennyt mun lennoille ja miksi kävi niin kuin kävi. Aika näyttää, oliko valinta oikea tai sitten jossittelen loppuelämäni.
Vaikka onkin tosi rankkaa aikaa ollut niin onneksi elämässä on silti aina iloisia asioita, jotka tekee onnelliseks. Pikku hiljaa nuo pienet iloiset asiat muuttuvat tärkeimmiksi ja niistä saa yllättävää voimaa jaksaa ja laittaa elämänsä taas kuntoon. Toiset turvautuu päihteisiin tai yltiöpäiseen työntekoon tai liikuntaan unohtaakseen murheensa, mulle voimaa tuovat eläimet. Erityisesti hevoset. Niiden lähellä ei mieti mitään muuta, elää vain hetkessä ja siinä hetkessä on todella onnellinen. Niitä arvokkaita hetkiä sitten mietin kun tuntuu vaikealta ja yhtäkkiä murheet tuntuvat loppujen lopuksi pieniltä. Meillä on ihana varsa Fire, joka kasvaa hurjaa vauhtia. Fire on ihanin asia maailmassa ja on mahtavaa seurata sen kasvua. Pian saan myös oman koiran! Voisiko asiat loppujen lopuksi paremmin olla :)
En ole unohtanut blogiani enkä ole kadottanut kirjoitusinspiraatiotani, sillä nyt se on tulossa takaisin piristyttyäni tästä synkästä ajanjaksosta :) Tulevaisuudessa aion keskittyä kirjoittamaan pienistä upeista asioista, jotka tekevät onnelliseksi ja antavat voimaa. Monella tapaa tää on myös uusi elämänvaihe, sillä rahaa suurempiin reissuihin ei tuu olemaan ihan hetkeen. Onneks mun ystävä Satu lähtee Pariisiin vaihtoon syksyllä ja pääsen sinne vierailulle :)
Nyt keskityn etsimään elämän positiivisia puolia näistä sateisista kesäpäivistä ja aion jakaa näitä iloja teidän kanssa.
Palataan pian :)
Bisous,
Mimi
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Dîner croisière sur la Seine
Salut!
Perjantai-illalle oltiin varattu Saaran kanssa Ranskan Groupon.fr-tarjoussivustolta Seinen illallisristeily noin 90 eurolla kahdelle hengelle. Aikaisempaa kokemusta Seinen illallisristeilystä on Bateaux Parisiens-yhtiöltä, jonka illallisristeily oli aivan huippu ja todella tasokkaasti järjestetty. Nyt säästettiin ottamalla tää tarjous Paris en Scene- laivalta. Lähtöpaikka oli ihan Pont Saint-Michelin vieressä.
Siinä ihasteltiin kaunista ilta-aurinkoa ja odoteltiin laivan saapumista. Just ennenkun päästiin laivaan niin tuli sellainen kiva sadekuuro eikä meillä ollut mitään sateenvarjoa mukana :D
Kaikki laivavieraat oli jotain turisteja ja tosi kirjavasti laidasta laitaan pukeutuneita. Yks ärsyttävä nainen yritti ohittaa jonossa. Kun päästiin sisään laivaan niin osaa vieraista odotti kauhean näköinen sämpylätarjoilubuffet, ilmeisesti sinne laivalle oli erihintaisia ateriapaketteja. Me luultiin eka et se oli meidän illallinen, huh. No meidät ohjattiin sitten tosi ahtaan oloisiin tuoleihin istuun, joihin pyöritettiin pöytä siitä sivusta eteen. Lattialla meillä vieressä oli samppanjapullo, jota kukaan ei tullut avaamaan. Kai se oli tarkoitus korkata ite, me ainakin tehtiin niin ja muut seuras perässä. Alkuruuaks oli foie gras, hanhenmaksaa. Saaran ilme oli näkemisen arvoinen, niin pahaa se kuulemma oli. Mä ilmoitin tarjoilijalle vaan et ei kiitos, en syö lihaa. Se oli kyl tosi kiva tarjoilija kun kiikutti mulle sitten salaattilautasen, vaikka oltiin otettu tollanen menupaketti ja tiesin etten vois alkuruokaa syödä. Pääruuaks oli lohta, joka oli ihan hyvää. Jälkkäriks oli joku sellanen kohtalainen pannacotta :) Verrattuna Bateaux Parisiensin illallisristeilyyn niin tämän risteilyn ruoka jäi kauaks taakse ja myös tunnelma oli huonompi. Bateaux Parisiensilla oli ihan kunnon pöydät ja pöytiintarjoilu, Paris en Scenella tarjoilu heikomman laatuista, ruuat kohtalaisia, pöydät ei kauheen tunnelmallisia kun ne tosiaan vaa vedettii sieltä sivusta tuolin eteen niin vähän ahdas meininki. Risteily Paris en Scenellä oli myös paljon lyhyempi, vain vajaa puoltoista tuntia kun Bateaux Parisiensillä miltei 3 tuntia. Mulla ja Saaralla oli kuitenki kivaa tuolla puitteista huolimatta ja jos ei olisi paremmasta tiennyt niin ihan kohtalaisen mukiinmenevä tuo oli, en kuitenkaan maksais tosta ikinä täyttä hintaa ei sen arvoinen ollut. Seura oli parasta! :)
Bisous,
Mimi
Perjantai-illalle oltiin varattu Saaran kanssa Ranskan Groupon.fr-tarjoussivustolta Seinen illallisristeily noin 90 eurolla kahdelle hengelle. Aikaisempaa kokemusta Seinen illallisristeilystä on Bateaux Parisiens-yhtiöltä, jonka illallisristeily oli aivan huippu ja todella tasokkaasti järjestetty. Nyt säästettiin ottamalla tää tarjous Paris en Scene- laivalta. Lähtöpaikka oli ihan Pont Saint-Michelin vieressä.
 |
| Pont Saint-Michel |
Siinä ihasteltiin kaunista ilta-aurinkoa ja odoteltiin laivan saapumista. Just ennenkun päästiin laivaan niin tuli sellainen kiva sadekuuro eikä meillä ollut mitään sateenvarjoa mukana :D
Kaikki laivavieraat oli jotain turisteja ja tosi kirjavasti laidasta laitaan pukeutuneita. Yks ärsyttävä nainen yritti ohittaa jonossa. Kun päästiin sisään laivaan niin osaa vieraista odotti kauhean näköinen sämpylätarjoilubuffet, ilmeisesti sinne laivalle oli erihintaisia ateriapaketteja. Me luultiin eka et se oli meidän illallinen, huh. No meidät ohjattiin sitten tosi ahtaan oloisiin tuoleihin istuun, joihin pyöritettiin pöytä siitä sivusta eteen. Lattialla meillä vieressä oli samppanjapullo, jota kukaan ei tullut avaamaan. Kai se oli tarkoitus korkata ite, me ainakin tehtiin niin ja muut seuras perässä. Alkuruuaks oli foie gras, hanhenmaksaa. Saaran ilme oli näkemisen arvoinen, niin pahaa se kuulemma oli. Mä ilmoitin tarjoilijalle vaan et ei kiitos, en syö lihaa. Se oli kyl tosi kiva tarjoilija kun kiikutti mulle sitten salaattilautasen, vaikka oltiin otettu tollanen menupaketti ja tiesin etten vois alkuruokaa syödä. Pääruuaks oli lohta, joka oli ihan hyvää. Jälkkäriks oli joku sellanen kohtalainen pannacotta :) Verrattuna Bateaux Parisiensin illallisristeilyyn niin tämän risteilyn ruoka jäi kauaks taakse ja myös tunnelma oli huonompi. Bateaux Parisiensilla oli ihan kunnon pöydät ja pöytiintarjoilu, Paris en Scenella tarjoilu heikomman laatuista, ruuat kohtalaisia, pöydät ei kauheen tunnelmallisia kun ne tosiaan vaa vedettii sieltä sivusta tuolin eteen niin vähän ahdas meininki. Risteily Paris en Scenellä oli myös paljon lyhyempi, vain vajaa puoltoista tuntia kun Bateaux Parisiensillä miltei 3 tuntia. Mulla ja Saaralla oli kuitenki kivaa tuolla puitteista huolimatta ja jos ei olisi paremmasta tiennyt niin ihan kohtalaisen mukiinmenevä tuo oli, en kuitenkaan maksais tosta ikinä täyttä hintaa ei sen arvoinen ollut. Seura oli parasta! :)
Bisous,
Mimi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)