perjantai 20. toukokuuta 2011

Paluufiiliksiä osa 2

Salut! :)

Mulla on edelleenkin jotenkin epätodellinen olo olla täällä. Sellainen fiilis, että olen vain käymässä Suomessa ja kohta palaan takas Pariisiin. Sitä ei jotenkin tajua, että on nyt muuttanut takas Suomeen ja että vaihto on ohi. Mun lähtö Pariisista tuli tosi nopeasti ja kiireellä ja olinkin halunnut sen tapahtuvan juuri niin. Vaivihkaa, nopeasti, ettei kerkiä liikaa ajattelemaan. Mulla oli se vika tentti maanantaina ja jo tiistaiaamuna oli lähtö pois, siinä ei siis ihan kamalasti ehtinyt mitään kun piti kuitenkin keskittyä tenttiin ja muuttovalmisteluihin. Mä en ole jäähyväisihmisiä, koska oon niin tunteellinen ja herkkä, etten haluais vaan vollottaa ja surkutella vaihdon loppumista. Siksi mun mielestä on parempi vaan kiireesti jatkaa elämää ja pistää monta rautaa tuleen, että ei ehdi jäädä liikaa miettimään. Mikään ei ole kuitenkaan ikuista ja tiesin aina, että jonain päivänä se vaihto loppuu. Kuitenkaan sen vaihdon ei olisi halunnut loppuvan vielä, en usko, että mikään päivä olisi ollut hyvä. Jos olisin ollut pitempään, ei se kaikki olisi tuntunut lopulta enää samalta. Olisko niistä ulkonasyömisistä ja ihanista Pariisin maisemista nauttinyt yhtä paljon, jos niistä olisi tullut liian arkipäiväisiä? Parempi siis lähteä silloin, kun on vielä liian hauskaa ja nauttii täysillä. Mulle jäi upeimmat muistot ikinä tästä keväästä! En usko, että koskaan tulemaan toista tollaista kevättä, että ehdin tekemään niin paljon asioita.

Tässä kevään tapahtumat tiivistetysti:
  • perjantaina 14.tammikuuta palasin 6 viikon lomaltani Suomessa takaisin Pariisiin. Mieli oli vielä vähän apea (johtuen kaikista syksyn vastoinkäymisistä) ja asenne Pariisiin palaamiseen ei ollut kauheen innokas. Ajattelin, että mieluummin olisin ehkä jäänyt vaan Suomeen. Tiina oli mun mukana ja se oli niin hyvä juttu, koska vaihdon toinen puolisko starttas käyntiin mahtavasti! :) Shoppailua, nähtävyyksiä, Pariisista nauttimista hyvässä seurassa...Tiina Pariisissa 14.-19.1
  • 15.1 (tai oikeammin 16.1 päivän puolella) törmäsin Chrisiin. Siitä lähtien oltiinkin tekemissä tosi tiiviisti. Meidän piti olla aina hyviä ystäviä ja minähän vannoin, etten koskaan ihastuisi Chrisiin... Mutta koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu, ja kävikin niin, että Chrisistä tuli Pariisissa mulle kaikkein tärkein ihminen, johon pystyn aina luottaan ja kertoon kaiken, mikä painaa mieltä. Ehkä juuri Chrisin ansiosta vaihtoni oli niin täydellinen ja opin nauttimaan Pariisissa täysillä! En voisi olla onnellisempi siitä, että tavattiin heti tammikuussa.
  • 28.-30.1 Toulousessa Charloten kanssa ihanalla tyttöjen reissulla! <3
  • 10.-13.2 Elina ja Anssi vierailulla.
  • 19-20.2 Heini vierailulla.
  • 27.-28.2 Belgiassa Bruggessa.
  • 12.-17.3 Santtu ja Mari vierailulla.
  • 17.-20.3 treffit Saaran kanssa Berliinissä.
  • 27.-30.3 Jossu ja Manna vierailulla.
  • 2.-3.4 Chrisin kanssa Rouenissa Normandiassa.
  • 8.-11.4 Amsterdamissa Charloten kanssa.
  • 14.-16.4 Manonin kanssa Normandiassa ratsastamassa
  • 17.-22.4 Jupi ja Jetro vierailulla
  • 21.-24.4 Porukat vierailulla.
  • 5.-10.5 Chrisin kanssa Nizzassa.
  • 17.5 paluu Suomeen.
ja joku vois väittää, ettei mulla ollut ohjelmaa? :) Ei ihme, että  aika menikin niin nopeasti. Oon superonnellinen, että ehdin matkustelmaan noin paljon. Kiitos myös kaikille ihanille ystävilleni ja perheelle vierailuista, ei ehtinyt tulla koti-ikäväkään :)

Chrisin kanssa Montmatrella illallisella vikana iltana

söin tietenkin simpukoita...
Lauantaina Pariisissa oli muuten La nuit des musées- tapahtuma, museoiden yö. Museot oli auki myöhään ja ilmaisia. Mä kävin Charloten, Nikolan ja Courtneyn kanssa Cité des Sciences Parc de Villettessa eli tiedepuistossa. Se oli tosi iso ja mielenkiintoinen paikka, varmaan vähä kun Heureka (jossa en oo koskaa käynyt). Siellä oli erikoisohjelmaa koko illan, mm. ilma-akrobaatteja :) Suosittelen lämpimästi tuota tiedepuistoa, siellä voi valikoida et käy sellaisis osiois, jotka ittee kiinnostaa. Me käytiin katsomassa mm. 3D-leffa hunajatuotannosta :D




Nyt paluu taas Suomen todellisuuteen.. Eilen en ollut myöhään ulkona, käytiin tanssimassa Onnelassa parit jääkiekkobiisit (enhän ollut kuullut niitä vielä kertaakaan, kun olin ollut Ranskassa mm-voiton aikaan vielä) ja nukuin pitkät yöunet. Nyt pitää vähä siivoilla ja sit käyn Tiinan kans kaupassa, leivotaan mokkapaloja ja pizzaa... Kavereita tulee illalla kylään :) Huomenna olis koiranäyttely ja pitää myös käydä ostamassa navigaattori. Mulla oli tosiaan eilen työhaastattelu Isossa Omenassa Espoossa ja ajoin koko liittymän ohi Länsiväylällä. En tajunnut, että Iso Omena onkin vasemmalla puolella tietä Helsingistä päin ajettaessa.. :D 020202 opasti mut sitte perille.. Sitten kun iloisena lähdin takaisin ajaan kotiinpäin, niin huomasin ajavani Länsiväylää väärään suuntaan :D Kyllä se navigaattori on tärkee väline, harmi et se mun vanha hukku vaihdon aikana. Nyt pakko saada uus, etten eksyile enempää. Maanantaina alkaa työt ja lähden kyllä niin ajoissa liikkeelle navigaattorinkin kanssa, että oon varmasti ajoissa :) Mun luota Isoon Omenaan ajaa onneks alle vartissa, matka on lähes kokonaan motaria :) Oon ihan innoissani kun pääsen töihin, en oo ollut töissä niin pitkään aikaan et ootan tosi innolla töiden alkamista :) Ja nyt saa sitten toivottavasti säästettyä rahaakin kesän aikana Kalifornian reissuun... ;)

Chris tulee jo tiistaina Suomeen!! Me varattiin lennot Tukholmaan ens perjantaille ja tullaan sunnuntaina laivalla takaisin Helsinkiin :)

Elämä on ihanaa ja on kiva olla Suomessa taas <3 <3

bisous,

Mimi

    2 kommenttia:

    1. Hei nyt se navigaattori ostoslistaan :D Ei länäri ees oo niin vaikea!! Ja onnea uudesta työstä, saako näin espoolaisena udella että mistä puodista sait töitä?:) Itsellä myös aika ristiriitainen olo kaiken paluun suhteen. Olin vkl Suomessa, se nyt oli yhtä juhlaa, ja arki sitten tietysti täällä iski aika rajusti päin kasvoja. Toisaalta ihana tulla kotiin, toisaalta täällä on vaan niin paljon sellaisia omalta tuntuvia asioita kulttuurissa, että ihan ahdistaa tulla Suomeen. Olen Hollannissa liian suomalainen ja Suomessa liian hollantilainen... Esimerkkinä esim. se, että täällä ihmiset reagoi toisiin ihmisiin, ei vältellä katsetta kadulla tai liikennevälineissä. Ärsytti Suomessa käydessä niin paljon, kuin koko juna ihan kauhulla katsoi, kun kyselin konnarilta kuulumisia. Ai ei ole normaalia?!? :D No sit ei, mä tykkään käytöstavoista silti! :D

      Kiva kuulla näitä sun paluufiiliksiä. Ja auto on aika kiva myös, onnea uudelle "äidille" :D Mulla on just auton ajamista aika ikävä, vaikka se olikin vähän haastavaa neljän kk tauon jälkeen :P Ja blogijatkumosta; jatka jatka! Ainaki itse tykkään sen verran kirjottaa, että itsekin olen pohdiskellut samaa. Taidan kuitenkin siirtyä vaihdon jälkeen vähän johonkin anonyymimpään, omaa blogia lukee tyyliin mummokin. Ei ehkä ihan ideaaliyleisöä omille rehauksille :D

      Tervetuloa Suomeen, täältä tullaan vaiheittain perässä, lopullisesti juhannukseksi. Ja terkkuja Hollannista tietysti:)

      VastaaPoista
    2. Moi Rii! :)

      Kiitos viestistä, sitä oli ihana lukea! Sori kun oon niin hidas vastaan, kirjoitin sulle kerran jo pitkän vastauksen ja sit painoin jotai nappii vahingos et tää koko sivu katos ja tekstit siin mukana :D

      Nyt on navigaattori hankittu! Ja Iso Omenakin paikannettu ;) se kyltti muuten mikä ohjaa länärii Helsingin suuntaa Ompulta on rikki, siitä puuttuu se oikealla osoittava nuoli. Ei ihme et eksyin ilman navii :D Aloitin työt siel Ompus henkkamaukalla, sinne saa tulla moikkaan jos pyörit shoppailemas siel Suomeen palattuas :)

      Kiva kuulla, että on kohtalotoverii tässä Suomipaluufiiliksissä. Toi on just paha kun tulee Suomeen lomalle nii sitte se varmana vaa korostaa sitä ikävää. Sulla sattu viel tosi hyvä tuuri kun tuli mm-voitto just sille viikonlopulle :) Mä oon just huomannu muute ton saman pointin et Suomessa kulttuuris on sellasii juttui mitkä pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen vaan ahdistaa. Just toi näkymättömyys, ei sais suoraan katsoa tuntemattomia ilman et pidetään hulluna tai outona. Outoa on myös yksinään hymyily tai vielä pahempaa -nauraminen. Ranskassa se oli ihan normaalii, kuka nyt haluais näyttää koko ajan nyrpeetä naamaa paitsi me kaikki tääl Suomessa :D Kauhee toiki et ihmiset kattonu sua nii pitkää junas, sehä on vaa just kiva et joku kyselee konduktöörinki kuulumisia. Mua katto yks naine vähä siihe mallii et luuli et oon joku vammane ku aloin jutteleen ruokaostoksia pakatessa cittarissa..

      Älä huoli autolla ajamisesta, se taito on nii luuytimes ettei se katoa mihkää :) Paris päiväs palaa kaikki kyl mieleen.

      Kiitos kannustuksesta blogin jatkumiseen! Aion varmaankin uusia tän blogin jotenkin uuteen uskoon,sillain et Pariisin kirjoitukset pystyy erottaan selvästi omana osionaan mut kuitenki osana samaa blogia. Haluan kyl jatkaa sun blogin lukemista myöskin kun oot palannut Suomeen, että kerro sit sun uus anonyymiosote :) heheh.. mullaki vähä sama ärsyttää välil ku oma blogi nii julkinen, et tosiaa porukat ja porukoitten kaverit ja jopa vanhat oppilaani lukevat tätä. Pitää välil vähä miettii et mitä kirjoittaa mut toisaalta sit mietin et oon tosi avoin persoona et turhaan ny liikaa rajotan, kun oon kuitenkin aina tälläinen :) Mutta niin kohdeyleisö ei ehkä aina oo se ideaalein :D

      Mahtavaa loppuaikaa Hollantiin! :)

      VastaaPoista