Paluufiiliksiä osa 1

Heippa!

Terveisiä Tampereelta... Suomeen paluu oli shokki. Ihan kamalan outoa. Kuin olisin tullut jostain toiselta planeetalta, kuin olisin jotenkin tosi kömpelö avaruusolio, joka on vain tiputettu tyhjästä yhtäkkiä tänne. Lentokenttä.Chris saattoi mut kentälle ja oli hauska kun mentiin tekeen mun check-iniä Blueonen tiskille. Se virkailija kysyi, että onko mulla yksi laukku (katsoi kummastellen mun laukkuja), sanoin, että eikun onkin kaksi. Että toista en vaa oo etukäteen ilmoittanut. Se virkailija naurahti, että unohdin näköjään ilmoittaa myös matkaseurastani, kun on vaan yks lentolippukin :D Hehe.. joo ei, hän on vaan saattamassa ja kantamassa mun laukkuja. Siitä virkailijasta se oli nii hauskaa, että se ei laskuttanut mun ylikiloja ollenkaan. Mun jättilaukku painoi yli 30kg! Tämä ihana nuori  naisvirkailija vain laittoi siihen very heavy 26kg lapun. Toisesta, ylimääräisestä laukustani jouduin maksamaan 30e. Oli hieman haikea olo sitten hyvästellä Chris kentällä, mutta tilannetta lohdutti se, että Chris tulee jo tiistaina Suomeen :) ja tuo siis lisää mun tavaroita.. :D Matka meni nukkuessa ja Suomen päästyä piristin erään taksikuskin päivää.. Raahasin mun laukkukasaa yksin kärryillä, mutta sitten jotenkin blondina aattelin, ettei niitä kärryjä saa viedä taksitolpalle asti. Siinä kun oli sellaset puomit edessä. Urhoollisesti (=idiootisti) roudasin sit mun laukut yksi kerrallaan sieltä kauempaa etummaisen taksin luo ja siitä jonosta yks kuski tuli sit vinoilee mulle oikee kunnolla. Eikö ne kärryt kuitenki ois ollu hyvät? Eka laukku. Ei yhtää hajota päivää tollane eihän? Toka laukku. Ehehe. Kolmas laukku. Hieno vastaanotto Suomessa! Olin nii pöpperössä taksiin hypätessä, että en edes tajunnu kuskin ajavan väärään osoitteeseen ennenkuin se pysähtyi väärän talon eteen. No sitten mä neuvoin tän kuskin et miten se ajaa yksisuuntaisia ja mistä risteyksistä kääntyy päästääkseen risteyksen toiselle puolelle, jonne joutui kiertään ihan kauheen lenkin. Taksimatkat tiistain osalta 90e. Lentolippu 94e + 30 e matkalaukku. Kyllä bussilla matkustaminen on kivaa, jos vaan ei oo tavaraa..


Helsinki. Olipa ihanaa tulla kotiin, kun siinä avaimia kaivellessa mun naapuri ja hyvä ystävä Marika tuli heti moikkaan mua siihen käytävään. Oli niin kivaa nähdä pitkästä aikaa! Ja oli huippufiilis kun sitten astuin kämppääni sisään ja kaikki oli täsmälleen kuin ennen. Mun koti tuoksui jopa samalle kun mun lähtiessä, miten kotoisa fiilis! Kukat olivat elossa (kiitos Saaran!) ja muutenkin olin vaa nii ilonen, että olin kotona. Oikeassa kodissani. Pariisissa mun koti oli ihana, mutta siihen mulla ei syntynyt koskaan sellaista tunnesidettä kun Helsingin kotiini. Kauaa en ehtinyt fiilisteleen kotona, koska kello oli puol viisi enkä ollut vielä syönyt koko päivänä mitään (johtuen lentokenttien ja lentojen gluteenittoman valikoiman olemattomuudesta). Suuntasin Saaran kanssa Kotipizzaan! En ollut puoleen vuoteen syönyt pitsaa, joten se tuntui luksukselta. Ulkomailla harvoin törmää gluteenittomaan pitsaan...  Ja muumilimua! Palasin kotiin purkaan tavaroita reiluks puoleks tunniks ennenkun iskä tuli hakeen mua ja lähdettii Tampereelle. Linnantuulen kohdalla hyppäsin rattiin, pitihän ajotaitoja vähän viritellä suurta päivää varten. En ollut kuitenkaa ajanut kun viimeks vähän joululomalla. Tampereella porukoitten luona nautittii sitte lasit samppanjaa mun kotiintulon kunniaks ja katselin iskän kanssa salkkareita. Sain myös hyvän tiivistelmän puolen vuoden salkkarien tapahtumista.

Koska mun välillä niin rasittava Vaio temppuilee eikä suostu lukemaan mun kameran muistikorttia, en saa laitettua yhtä tärkeää kuvaa tänne. Siispä kerron mun tästä huimasta keskiviikostani vasta huomenna olettaen, että tietokoneeni silloin haluaa lukea muistikorttiani. Tänään oli nimittäin epätodellisista epätodellisin päivä, kerron siitä siis huomenna :)

Paluufiilikseni ei oo muutenkaa vielä oikein järjestäytyneet kunnolla mun päässä, joten enemmän kokonaiskuvaa antavaa paluufiilistekstiä tulossa myöhemmin. Aion myös postata mm. seuraavista aiheista lähiaikoina: vaihtoni tiivistettynä (plussat ja miinukset, mitä kaikkea tapahtui tiivistettynä), Pariisi shoppaillen, keliaakikon Pariisi, sopeutumista takaisin Suomen elämään... Mitäs mieltä te olette, kuinka kauan jatkaisin tätä blogia? Perustin blogini nimenomaan kertomaan Pariisin vaihdostani ja kirjoittelen kaiken jälkimainingin ajan vielä tästä aiheesta liittyen, mutta entä sen jälkeen? Oon miettinyt paria vaihtoehtoa
a) perustan kokonaan uuden blogin.(hieman on auki, että millaisen)
b) teen tähän blogiin oman Pariisi-sivun, johon kokoan kaikki Pariisikirjoitukset aihepiirettäin. Jatkan tätä blogia, mutta vaihdan blogin kuvauksen ja kirjoitan elämästäni Suomessa.

Kumpaa kannatatte, mitä mieltä ootte? Kertokaa rohkeasti mielipiteenne :) 


Tykkään tosi paljon kirjoittaa ja kuvata, joten aion ehdottomasti jatkaa bloggailua jossain muodossa. Ymmärrän kuitenkin, että moni lukijoistani on ollut nimenomaan kiinnostunut Pariisista ja sen aiheisista kirjoituksistani, joten jatkossa en pysty tarjoamaan tälle lukijakunnalleni vastaavia tekstejä näin mittavissa määrin. Mutta katsotaan nyt, että miten tämä kaikki tästä jatkuu :)

Jatkoa paluufiiliksistä enemmän huomenna... :) Bonne nuit!

Mimi