Parhaimpien simpukoiden jäljillä

Salut! :)

Ajattelin esitellä teille kolme paikkaa, jossa saa ihania simpukoita, moules. Parhaimmat simpukat söin Normandiassa, kun Manon vei mut meidän Normandian reissulla Deauvillessä kantaravintolaansa maistamaan näitä herkkuja. Pariisissa oli monia loistavia simpukkapaikkoja  ja päätinkin testailla, millaisia simpukkapaikkoja täältä Suomesta löytyy.

1.Merimakasiini, Helsinki

Vein ystäväni Heidin ja hänen ranskalaisen poikaystävänsä Manun Merimakasiiniin syömään kiitoksena uusien huonekalujeni kokoamisesta. Heidille tää paikka oli ennestään tuttu ja odotukset oli siis kovat. Syötiin alkuruuaksi sinisimpukkapannu (10,90e), jossa erikoisuutena se, että simpukat olivat savustettuja. Savustuksen ja valkosipulin yhdistelmä toimi mainiosti ja toivat mukavaa vaihtelua perinteiseen valkoviini-pohjaiseen liemeen. Sen sijaan meidän pääruoka, bouillabaisse klassikko (perinteinen ranskalainen kala-äyriäiskeitto) ei maistunut kyllä ollenkaan bouillabaisselta vaan se oli todella todella tulista, ihan kun sinne ois laitettu jotain tosi vahvaa chiliä. Niin tulista, etten pystynyt sitä oikeastaan edes syömään. Tarjoilija pahoitteli ja saatiin korvaukseksi teet. Palvelu oli ystävällistä ja viinivalikoima hyvä. Ehkä annan tolle paikalle uuden mahdollisuuden ja meen testaamaan toisen kerran jotain muita annoksia. Tuollahan saa myös pääruuaksi simpukoita eli sen voisin käydä kokeilemassa vielä.

sinisimpukkapannut Merimakasiinillä

ylitulinen bouillabaisse, syömättä jäi

2. Belge, Helsinki

Belgen simpukat on olleet mun suosikkeja jo pitkään eli tämä ravintola on jo ennestään hyvin tuttu. Simpukat siellä ovat todella herkullisia, vetävät ihan vähän vertoja jopa Ranskan simpukoille. Belgessä on myös välillä erilliset simpukkaviikot, jolloin moules frites tarjolla useissa eri versioissa. Miinusta Belgessä kuitenkin erittäin hidas palvelu (joka kerta ollut eli ei johdu yhdestä tarjoilijasta), aikaa kannattaa varata siis paljon ja mennä kiireettömällä mielellä. Menin Belgeen lounaalle viime lauantaina ystävieni Elinan ja Anssin kanssa. Kolmen ruokalajin lounaaseen aikaa kului 3 tuntia, laskua saatiin odottaa yli puoli tuntia. Tunnelma oli kuitenkin rento ja kaikki ruuat onnistuneita: alkuun otin Elinan kanssa puoliksi etanoita. Niiden kanssa sai gluteenitonta leipää, jota  oli kiva dippailla etanaliemeen (tätä en voinut koskaan tehdä Ranskassa). Elina söi simpukat valkosipulikermaliemellä ja mä perinteisesti moules marinières, merimiehen tapaan. Molemmat oli herkullisia :) Jälkkäriks tuttuun tapaan jälleen kerran ihanaa crème brûléetä, Anssi söi fondant au chocolat (kuva alhaalla) oli kuulemma hyvää. Miinus myös simpukoiden hinnasta, 21,50€. Ranskassa ehdin tottua syömään simpukoita n.10-12 eurolla. Annos on kuitenkin tosi iso. Miinus siitä, etteivät ota pöytävarauksia.

alkuruuaksi Belgen etanoita

fondant au chocolat

3. Gastro Pub Tuulensuu, Tampere

Tuulensuu on tällä hetkellä tosi IN Tampereella, kaikki haluavat sinne. Paikka oli ihan täynnä, eivätkä ota varauksia klo 19 jälkeen. Menin tänne muutama viikko sitten perjantaina maman kanssa. Tuulensuu on täydellinen paikka näin syksyn ja talven pimeillä keleillä, sillä siellä on viihtyisä ja lämmin tunnelma. Pöydillä on kynttilöitä.  Tänne voi mennä vaan lasilliselle ja muutenkin paikka on tosi rento. Tuulensuussa oli menossa just tollon juustoviikot ja pääsinkin simpukoiden lisäksi testaamaan ihania ranskalaisia juustoja. Tilattiin maman kanssa pienempään nälkään- osiosta etanat sekä sinisimpukat valkoviiniliemessä (11,50e). Vaihtoehtona olisi ollut myös siideriliemi. Tilattiin myös pääruuaksi vuohenjuustosalaatit. Kun saatiin eteemme etanat ja iso annos simpukoita, saatiin onneksi vielä peruttua pääruokatilaus. Simpukka-annos oli nimittäin aivan riittävä viemään nälän ja todella hyvää! Lientä olisi saanut olla vielä enemmän. Etanat oli myös suussasulavia. Jälkiruuaksi valittiin erilaisia juustoja pitkästä erikoislistasta, josta sai vaan rastitella haluamansa juustot ja lisukkeet niiden kanssa. Täydellisen hyvää. Tännekin kannattaa tulla kiireettömällä mielellä, sillä ruokailuun kului aikaa n.3 tuntia ja palvelu oli välillä todella hidasta.

herkullinen etanapannu

Millaisia kokemuksia teillä on näistä paikoista? Tiedättekö muita hyviä simpukkapaikkoja? :) 

Bisous,

Mimi

Pariisi-ikävä

Coucou!

Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin päätöksestäni keskittyä elämääni Suomessa, niin silti en voi välttyä tuntemasta jatkuvaa ikävää Pariisiin. En välttämättä elämääni siellä niinkään (olen jo hyväksynyt sen olevan menneisyyttä, johon ei pitäisi ripustautua) vaan kaipaan itse kaupunkia. Montmartren simpukkaravintolaa, näkymää kaupungin ylle Sacre Coeurilta, boulevard Saint Germainilla kävelyä yliopistolle, lemppari italialaista ravintolaani La Casa di Sergio, kotikatuani avenue des Ternesiä, sunnuntaibrunssia Lacombessa, kävelyä Seinen vierellä, nähdä Riemukaari joka aamu, Champs Élysées'n joulumarkkinoita ja Concorden aukiolla olevaa maailmanpyörää, jumppatunteja ranskaksi ja brasserioitten herkullisia etanoita, jotka sai kaivaa kotilon sisältä toisin kuin Suomessa, Carrefourin fromage blancia, jota söin joka aamu mansikoiden kanssa... Pariisissa ei ollut näin pimeää, siellä oli aina pidemmät vuorokaudet ja kevät alkoi jo tammikuun lopulla.

Tässä erittäin kaunis kappale ja musiikkivideo :) Adele: Someone Like You

Siispä ainoa ratkaisu tähän ikävään on lähteä Pariisiin lomalle. En tiedä mitään parempaa lomakohdetta. Harmi juttu, oikeastaan todella ärsyttävä, etteivät Easyjet tai Blueone enää lennä Pariisiin. Muutenhan sinne voisi mennä niin helposti vaikka vaan viikonlopuksi mutta nyt on niin kallista, varsinkin jos haluaisi varata matkan lyhyellä varoitusajalla. Helmikuuksi saisi lentoja finnairilta 198 eurolla eli ehkäpä lähden silloin Pariisiin :)

bon week-end!

Mimi

Helsinki ja elämä uusin silmin

Salut! :)

Johan on ehtinyt vierähtää aikaa edellisestä päivityksestä. Kaikki aika on vaan kadonnut jonnekkin, välillä ikävöin sitä nautinnollista elämääni Pariisissa, kun oli aikaa. Täällä on aina kiire, mutta siihen oon tottunut. Haaste olisi viedä saada tän blogin pito mukaan elämääni täällä. Pariisissa löytyi joka päivä kaikkea inspiroivaa kirjoitettavaa ja kuvattavaa. Helsingissä ei ole sellaista fiilistä. Vein ranskalaisen kaverini Adelinen Café Regattaan toissapäivänä. Me istuuduttiin pöytään kaakaoittemme kanssa ja Adeline alkoi ihastella ikkunasta näkyvää monumenttiä, kuin se olisi jotain todella hienoa ja ihmeellistä. Sitten vasta tajusin, että niin sehän on se Sibelius-monumentti, se jonka ohi kävelen vähintään 3 kertaa viikossa koiran kanssa. Muistankohan edes aina katsoa sitä, se nimittäin kuuluu mun silmissä siihen puistomaisemaan samoin kuin ne kaikki puutkin, että en ole edes osannut ihastella sitä. Pariisissa jaksoin aina ihmetellä kaupungin kauneutta ja pieniäkin juttuja - voisinkohan saada sitä asennetta elämääni Helsingissäkin?

Adeline kuvaamassa Sibelius-monumenttia

joulutunnelmaa

Päätin aloittaa uudenlaisen ihmettelevän asenteen siltä istumalta. Kaakaokin maistu heti paremmalta ja ehdotin Adelinelle, että mennään katsoon sitä monumenttia lähempää. Itse asiassa mennään kokemaan se monumentti. Niimpä sitten huudeltiin sinne putkiin ja kuunneltiin kaikuja.

Oltiin onnekkaita, koska paikalla oli vaan kaksi aasialaista turistia. Rexin kanssa lenkkeillään Sibeliuspuistossa 3 kertaa viikossa ja oon nähnyt monta kertaa, miten puiston ihana hiljaisuus rikkoutuu turistibussin tuloon. Yhtäkkiä 50 ihmistä syöksyy kameroineen ja hirveästi meluten. Koko puisto muuttuu hetkessä ja suuntaan aina silloin kiireesti kauemmaksi. Muutama minuutti ehdittiin huudella Adelinen kanssa niihin putkiin ennen kuin saksalaisia partiopoikia täynnä oleva bussi kaartoi paikalle.

hiljaisuuden rikkova turistibussi, josta innokkaat pojat juoksivat monumenttia kohti

pyysin Rexiä poseeraamaan aurinkoisena päivänä monumentin kanssa

Helsingistä nauttiminen kuin turistin silmin alkoikin sitten yllättävän hyvin. Ei se ollut vaikeaa. Menin yhtenä aamupäivänä Rexin kanssa lenkille, sitä samaa reittiä kuin aina, mutta katselin sitä eri silmin. Otin jopa kuvia! Tiesittekö, että tuossa Merikannontien Meilahden päässä on melkein aina joutsenia? Siinä on yleensä joutsenpariskunta ja varmaan niiden poikasia, isoja harmaita. Niin, en saanut kuvia niistä vanhemmista kun Rexi liikkui sen verran paljon. Kamera heilui koko ajan, mutta sain otettua pari kuvaa :)

Kun tultiin lenkiltä takaisin päin, oli joutsenia ruokkimassa turistipariskunta. Musta oli tosi outoa, että ne ruokkivat joutsenia... Saako niitä edes ruokkia silleen, en tiedä. Rexi oli tietenkin kauhean kiinnostunut, kun linnut olivat niin lähellä. Mulla oli täystyö saada se seuraan mua, että jatketaan matkaa.. Toinen niistä turisteista vaan toisteli kovaan ääneen niitä mun käskyjä :D Rexi oli yhä enemmän ymmällään...


Toinen askel Helsingistä nauttimiseen... on elää täällä. Tässä ja nyt. Se elämä ei ole siellä jossain tulevaisuudessa vaan sitä eletään nyt jokaisella henkäisyllä. Päätös keskittyä elämääni täällä helpotti tosi paljon. Unettomat yöt ja liika stressi saivat jäädä, oli aika vaihtaa suuntaa. Tuntuu, että viimeinen kuukausi kun en ole tänne kirjoittanut niin on ollut suurta muutosten aikaa. Syksy on ollut mulle aina suurta muutosten aikaa ja tämä marraskuu se pahin kuukausi, muistanette mitä aikoja elin tasan vuosi sitten tähän aikaankin... Vähä syklinä tulee noi jutut, nimittäin samoja fiiliksiä (ei tosin niin rankkoja kuin vuosi sitten vaan tuhat kertaa kevyempiä) oon käynyt läpi.

Kun lähdin vaihtoon Suomesta, en tiennyt palaavani eri ihmisenä tänne. Kun palasin toukokuussa, luulin olevani se sama ihminen, joka lähti. En ollutkaan ja 5 kuukautta meni sopeutua ja ennen kaikkea uskaltaa alkaa elää täällä. Elin vähän jossain Pariisin jälkipölyissä koko ajan. Onkohan kellekkään muulle käynyt samoin?

9 kuukautta Pariisissa kasvatti ja rakensi luonnetta paljon. Kiinnyin Pariisiin ja elämääni siellä niin paljon, että Suomeen palaaminen jännitti ja pelotti. Ja 5 kuukautta pidin tiukasti kiinni siitä muistosta ja menneestä, tarrasin vaan tiukemmin tajuamatta että samalla aika kuluu täällä vaan eteenpäin. Mä en mennyt sen ajan mukana vaan roikuin perässä kun menneessä ei voinut pysyä. Niimpä nyt alan kirjoittamaan blogiani aivan uudella asenteella: haluan kirjoittaa Pariisista, koska se on mulle tosi rakas kaupunki. En siksi, että roikun vaihtoajassani. Kirjoitan elämästäni täällä ja nyt, yritän nähdä Helsingin yhtä valoisasti kuin Pariisin. Miksi en loisi tänne yhtä ihanaa elämää kuin mulla oli Pariisissa? Niimpä aistit uudella tavalla avattuna katselen tätä kaupunkia ja elämääni, josta voi tulla vielä vaikka kuinka upeaa ja kivaa. Onnellisuus syntyy pienistä asioista.

Koirat on olleet suuressa roolissa syksyssäni. Kiireen ja stressin keskellä koiran läsnäolo rentouttaa ja rauhoittaa, saa tarttumaan kiinni hetkestä ja nauttimaan siitä. Kun koira tarkkailee ja haistelee ympäristöään, väistämättä itsekin virittäytyy tarkastelemaan ympäristöään eri tavalla. Katsoo yksityiskohtia, haistaa tuoksuja, huomaa pieniä asioita. Ensimmäisen pakkasyön jälkeen ruoho oli valkoista ja vitsit miten jännää se oli! Rexi, 5 kk, näki ekaa kertaa jotakin lumen tapaista ja oli ihan innoissaan kun ruoho ja lehdet olivat valkoisen hallan peitossa. Hevosten kanssa elän myös hetkessä. Kaksi tuntia maastoratsastusta perjantai-iltaisin on viikkoni kohokohta. On ihanaa päästä niin lähelle luontoa, kun kävellään ja laukataan metsäpoluilla - ja teillä. Tällä viikolla teen töitä jokaisena päivänä, laskeskelin tunteja kertyvän yli 35. Siihe päälle koulu. Siksi rentoutuminen sillä vähällä vapaa-ajalla on tärkeää. Mun pitää vähentää työmäärää, sillä haluan myös päivittää blogiani ;)

voiko olla söpömpää kuin nukkuva koira? Taiston kanssa mökillä

Lasson kanssa Katajannokalla

Bisous!

Tulevasta talvesta, koirista ja elämästä nauttien,

Mimi