Syksy tuli ja se tarkoitti myös sitä, että pääsin vihdoin kotiin. Ihan mieletön tunne olla kotona, suosittelen olemaan ilman kotia kolme kuukautta, niin sen jälkeen osaa arvostaa jokaista juttua kodissaan ihan eri tavalla. En ollut aiemmin tajunnutkaan, miten tärkeä paikka oma koti on. Parasta on se rauha, kun kiireen päivän jälkeen palaa kotiin ja saa olla ja tehdä juuri niinkuin tykkää. Olin kaivannut paljon yksinoloa. Yksin pitkään asuneena oli outoa, ettei ollut ihan omaa kotia. Jaettu koti ei vain tuntunut kodilta, tunsin olevani vähän kuin kylässä koko ajan.
Purin kaikki muuttotavarat asuntooni kahdessa illassa, koska mulle oli jo keskiviikkona tulossa aamulla kylään ensimmäinen vieras: Rexi! Koiraa vartenhan on paras siivota ja laittaa tavaroita, mitään ylimääräistä ku ei saa olla missään. Piilotin kaikki 50 pehmolelua kaappeihin. Rexi oli niin lutunen mun autossa, se mahtui just ja just matkustamaan pelkääjän paikalla!
Tällä viikolla on ollut kivat aurinkoiset kirpsakat syyskelit, joten oli ihanaa saada ulkoilukaveri. Yksin kun ei tuu niin helposti lähdettyä lenkkeileen. Rajasaaressa tarkeni tuulettomalla puolella t-paidalla ja merivesikin oli näköjään vielä lämmintä!
Oon onnistunut löytämään tästä alkaneesta syksystä jo monta hauskaa asiaa, vaikka syksyä etukäteen niin manailenkin joka vuosi ja ootan vaan, että se menis nopeesti ohi. Tänä syksynä oon kuitenkin päättänyt elää hetkessä eli tulevan ja menneen vatvomisen sijaan keskittyä ihan vaan juuri tähän hetkeen. Hetkessä eläminen sujuu omasta mielestäni parhaiten eläinten kanssa, koska niiden kanssa ei tule paljoa mennyttä ja tulevaa mietittyä vaan se kaikki on tässä ja nyt. Lisäksi mitä lähempänä luontoa on, niin sitä helpompi on eläytyä hetkeen ja useimmiten sinne luontoon menen juuri eläinten kanssa, joten syntyy oikea power of now'n tuplavaikutus :) Ja kun elää juuri tässä hetkessä, niin ei stressaa mistään, koska muut asiat tuntuvat kaukaisilta eikä niitä ajattele, jos keskittyy vain olemaan. Tää uusi ajattelutapa on helpottanut stressiä ja mun ylienergistä luonnetta, kun en yleensä malta olla ollenkaan paikallaan ja ajatuksia jyrää päässä sata samaan aikaan. Mikäli syksy tai mikä vaan stressaa tai tuntuu, että elämä voisi olla vielä parempaa, niin suosittelen lämpimästä lukemaan Eckhart Tollen The Power of Now-kirjan. Mä jäin ihan koukkuun siihen ja oompa innostunut tekeen säännöllisesti kehomeditaatioharjoituksiakin - toimii!
Tuolla Rajasaaressa, kun Rexi juoksi innoissaan vedestä suoraan hypäten mun syliin ja vaatteitteni vähän kastuessa, mietin ensimmäistä kertaa, että eihän tää syksy oo yhtään kamala. Aurinko ja tuuli kuivatti hetkessä mun vaatteet, vähän kuin kesällä. Jos vaan poistaa sellaisen syksyinhoisen asenteen ja päättää, että jokainen vuodenaika on erilaisuudessaan ihana, ehkä silloin elää neljä vuodenaikaa, toisinsanoen koko vuoden, eikä vaan vedä jossain horroksesta läpi koko pimeää kautta niinkuin jotkut talvihorrosta - tai unia nukkuvat eläimet.
Bisous,
Mimi
