Moikka!
Mulla on kauhea ikävä Pariisiin. Ehkä siksi juuri nyt se korostuu, kun vaan sataa ja on pimeää. Inhoan syksyä, mutta Pariisissa syksy oli pehmeämpi. Ja sitten kun on tälläinen kiire koko ajan, että tuntuu kuin aika vaan katoais jonnekkin. Nyt vasta ymmärtää todella, miten upeeta Pariisissa oli se et aina oli niin paljon aikaa. Pysty tekee spontaanisti suunnitelmii samalle päivälle ja elään enemmän hetkessä. Ja mikä parasta, saattoi vaa päättää et tänään illalla lähden Montmartren kukkulalle nauttimaan ihania simpukoita ja ihailemaan Pariisin valoja. Kaipaan jopa inhoamaani Champs-Élysees'n ihmisvilinää - kun vain pääsisin sinne nyt 7 minuutissa kävellen kodistani! Silloin en osannut aina arvostaa, miten lähellä kaikkea olin. Asuin Pariisissa, mun on niin ikävä sitä! Kaipaan jopa kiipeämistä 7. kerroksen kämppääni, niitä 3 parveketta, joista näki La Defensen pilvenpiirtäjät kun vähän kurkottui katsomaan vasemmalle. Kaipaan sitä, että myöhään illalla saatoin vaan hetkenmielijohteesta napata taksin ja puolessa tunnissa olin Chrisin luona Republiquella. Kaipaan metromatkoja, jopa niitä, jolloin jouduin ahtautumaan täpötäyteen metroon aamuruuhkassa. Kunhan vain olisin Pariisissa niin en enää valittaisi noista metromatkoista. Iltapäivällä kotiin tullessa oli ihanaa ostaa alakerran leipomosta tuoreita macaronseja ja herkutella niitä teen kanssa. Kaipaan kaikkia niitä mahtavia ravintoloita, joissa herkuttelin vuoden aikana mitä ihanimpia ruokia. Erityisesti kaipaan etanoita. Ja simpukoita. Kaipaan Normandiaa. Haluan Pariisiin käymään pian, olisi täydellistä päästä elämään pieni pala muistoja uudestaan suuntaamalla syömään lempipaikkoihini ja kävelemään samoille kaduille, joita niin monen monta kertaa ehdin kävellä. Haluaisin nähdä sen saman westien kultakaupan portailla ja kuulla ärsyttävän lehtikioskin myyjän taas tervehtivän mua. Haluan asua Chrisin kanssa samassa kaupungissa. Haluan mennä katselemaan Seineä Pont Neufilta ja mennä käymään niissä nähtävyyksissä, joihin suunnittelin meneväni, mutta en ehtinyt. Kumpa voisi vaan suunnitella viikonloppumatkaa Keski-Eurooppaan, kun junalla pääsisi niin nopeasti. Suomi on vähän kaukana kaikesta, junalla pääsee vain Pietariin. Oli upeaa herätä joka aamu Pariisissa. Ei voinut kuin hymyillä.
Bisous,
Mimi
Jos oltaisiin facebookissa, tykkäisin tästä. Tekstejäsi on mukava lukea, kirjoitat kauniisti, ja jotenkin niin samoista ajatuksista kuin itsellänikin päässä pyörii. :)
VastaaPoistaYhdyn samoihin sanoihin kuin anonyymi kirjoittaja. Asuin muutama vuosi sitten kans Pariisin läheisyydessä ja välillä sinne on aikamoinen ikävä, ja näita tekstejäs lukiessa tulee vielä enemmän ikävä. Mutta ehkä se ikävä kertoo siitä vaan miten ikimuistoista ja unelmaa oli asua siellä.
VastaaPoistaKiitos palautteista! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiva kuulla, että oon viihtynyt tekstieni parissa ja että oot pystynyt niihin samaistumaan.
pliini: Niin ikimuistosta ja unelmaa kyl! Pariisi tuntuu kuin unelta nyt kun ajattelee. Siellä oli niin upeeta asua :) Aina on hyvä syy mennä käymään siellä :)