Dogsitterinä

Heippa!

Tää viikonloppu on aika erilainen kun muut viikonloput, nimittäin aloitin hiljattain uran dogsitterinä ja mulla oli ekaa kertaa koira hoidossa yön yli kotona :) Jouduin lykkäämään oman koiran ottamista myöhemmäksi epäsäännöllisten aikataulujen sekä vielä auki olevien tulevaisuudensuunnitelmien vuoksi. En tiedä yhtään, missä oon ens syksynä. Helsingissä, San Franciscossa tai Ruotsissa. Tai joissain ihan muualla, eihän sitä koskaan tiedä. Mut niin jos mä sinne San Franciscoon päädyn niin siinä ois melkoinen järjestely saada koira sinne mukaan sitten. Ensinnäkin hirvittäis pahimmillaan se 20 tunnin lento pikkuiselle koiralle, joten tää oma koira-unelma saa nyt odottaa vielä.

San Franciscosta Lontooseen lentäessäni mun vieressä istui lontoolaistunut brittiaksenttia puhuva sanfranciscolaisnainen. Juttelin hänen kanssaan paljon matkan aikana, mm. koirahaaveestani. Hän kysyi heti ensimmäisenä, että miksi ihmeessä en tee dogsitterin hommia.  Mietin, että onkohan Suomessa sellaiselle samanlaista kysyntää. Mutta tästä lähti sitte idea aloittaa tekemään tälläistä, kiitos tuon kanssamatkustajan :) Hän vain kannusti ja antoi vinkkejä siihen... Hauskaa, että sain noin hienon idean ihan vaan sattumalta kun aloin juttelemaan vierustoverin kanssa. Mietin muutenkin, että kuinka paljon ihan pienet keskustelut voi rikastuttaa elämää jollakin tavalla, oivaltaa jotain tai tulee vaan hyvä mieli. Kun että ois vaan hiljaa ja jäis paitsi siitä hetkestä, minkä voi vaihtaa ajatuksia jonkun toisen kanssa, jonka kanssa on olosuhteiden pakosta sen 10 tuntia vierekkäin.

San Franciscossa törmäsin dogsitterien toimintaan, kun kävin Chrisin kanssa tutustumassa siihen yliopistoon, johon haen opiskeleen ja samalla käytiin kävelemässä lähialueella. Chris halus näyttää mulle millaisessa ympäristössä sitten mahdollisesti asuisin ja mua kiinnosti tietenkin ulkoilumaastot. Mentiin katsomaan sellaista maisemaapaikkaa, josta näkee meren. Törmättiin siellä kukkulapuistolla dogsittereihin, jotka tekee sitä hommaa päätyönään.Heillä on jopa useita, jopa yli 10 koiraa siinä joita he ulkoiluttavat. He hakevat koirat asiakkaiden kotoa ja vievät ulos arkipäivisin. Juttelin yhden dogsitterin kanssa, joka kertoi tienaavansa yhdestä koirasta n.25 dollaria/päivä. Ja kun niitä koiria on yli 10, niin hän tekee sitä ihan elääkseen :) Ei kuulemma tarvitse tehdä perjantaisin töitä ollenkaan.

dogsitterin koirat San Franciscossa

kiivettiin korkealle

Tyyni valtameri, ja sumu hämärtämässä maisemaa kuten SF:ssa usein

Eilen iltapäivällä Taisto tuli mun luokse hoitoon. Taisto on suloinen ihana vuoden vanha ranskan bulldoggi.

Tää oli eka kun Taisto oli yötä erossa omistajistaan ja muuten meillä menikin kaikki hyvin, paitsi Taisto oli tosi levoton yöllä. 1,5 h nukuttiin pisimmillään putkeen, muuten se leikki ja raapi ja halus mun huomioo, sille oli niin outoa olla yö täällä. Vähän siis väsytti klo 8.20 suunnata ulos, en edes jaksanut pestä hampaita vaan suoraan sängystä takki päälle ja ulos. Olikin hauska kun vastaan lenkkipolulla tuolla Hietsun maastoissa tuli toinen ranskan bulldoggi, jonka omistaja pyysi meitä koirapuistoon. Otin sitten pienet päikkärit sen aamulenkin jälkeen ja tuntui et Taistokin oli vähän väsynyt. Ulkoiltiin tosi paljon eilisen ja tän päivän aikana, en ollutkaan Pariisista tulon jälkeen käynyt vielä lenkkeilemäs noilla ihanilla reiteilläni. On upeaa asua näin lähellä merta. Aurinko paistoi eikä tuullut, meri kimmelsi ja kävelin Taiston kanssa kohti Hietsua. Ihan täydellinen hetki.

Suomi muuttui yhtäkkiä small talk- maaksi kun on koiran kanssa. Juttelin jokaisen vastaantulevan koiran omistajan kanssa, miten siinä oikeastaan vois välttyä juttelemasta kun koirat kohtaa. Oli jotenki jännää, miten helppoa tutustua ihmisiin koiran kanssa. Koirat yhdistää ja on heti jotain, mistä jutella. Koiramaailmassa eivät päde siis samat säännöt kuin muussa maailmassa. Mut oli kyl mukavaa tutustua naapuruston ihmisiin, joiden kanssa ei ois ilman koiraa tullut varmaan mitään koskaan juteltua. Yksin lenkillä on yksinäistä.

Hietsun koirapuistossa. Taka-alalla kuvassa Taisto uuden kaverinsa kanssa

Nyt on outoa olla yksin kotona. Mulla on ikävä Taistoa. Se ei meinannut haluta lähteä ollenkaan pois täältä, kun sitä tultiin hakemaan. Voi että ku se oli suloinen :)