Unelmien kaupunki San Francisco

Heippa!

San Francisco oli unelmien kaupunki. Siellä oli todella kaunista ja kaikki niin suurta. En ollut tajunnut googlemapsin karttaa katsellessa, miten valtava kaupunki se todellisuudessa on. Sillat, kukkulat, pilvenpiirtäjät, cable cars... Muhun vaikutuksen tekivät ne lukuisat kukkulat, tiet näytti niin kauniilta sen takia. Samaten ne sillat oli jotain nii upeeta... Se oli ihan täysin erilainen paikka, jossa oon koskaan käynyt. San Franciscossa oli melkein koko ajan sumuista ja viileähköä. Vain tunnin päässä Sonomassa samaan aikaan paistoi aurinko ja oli todella kuuma. Se oli musta hassua et SF:n sää oli nii erilainen.

San Franciscossa oltiin kolme yötä Chrisin veljen luona. En yhtään tiennyt millainen majoitus meitä odottaisi ja yllätyinkin positiivisesti. Asunto sijaitsi kukkulalla, joten maisemat parvekkeelta ja ikkunoista oli mielettömän hienot. Muutenki se kämppä oli tosi kiva ja kodikas :)

Kasinolla voitetut pehmolelut sekä muut rakkaat, jotka sain Chrisiltä

parvekkeella

parvekenäkymä

Yhtenä iltana syötiin porukalla ihana illallinen :) mun ja Chrisin vastuulla oli jälkiruoka.

San Franciscossa meidän ohjelmassa oli shoppailu ja kaupungilla kiertely. Mentiin johonkin jättimäiseen ostoskeskukseen, jossa sitten kävin vain lempparikaupoissani. Lisää shoppailusta erillisessä päivityksessä :) San Franciscon yks tunnetuimpia nähtävyyksiä, Union Square, oli mun mieleen. Sen reunoilla olevat sydäntaideteokset oli tosi kauniita!

Union Square ja taideteoksia

Toisen kerran kun mentiin Union Squarelle, mä riemastuin ihan hulluna kun näin tämän...

Kyllä, Suomen lippuhan se siellä liehui yhdellä San Franciscon keskeisimmistä paikoista! Tuli muuten pikkase kotoisa olo. Matkustin maapallon toiselle puolelle ja yhtäkkiä en tuntenut olevani  kaukana ollenkaan. Oli pakko mennä selvittämään, mistä tossa lipussa oli kyse, koska edellispäivänä se ei siinä ollut liehunut. Päädyimme siis kysymään kadulla olevalta hotellin ovimieheltä, miksi tuolla on Suomen lippu. Se oviemies selitti sitten iloisesti, että se on heidän kansainvälisen hotellin (The Westin St.Francis) oma juttu: joka päivä laittavat eri maan lipun, kun sillä saa ihmisille niin hyvän mielen. Ajatella, miten hyvä mielen tollaisella eleellä saa kun tulee jostain harvinaisemmasta maasta ja sitten näkee oman lippunsa :) Se ovimies antoi myös hyvän vinkin meille mennä sisälle hotelliin ja ajaa lasisella hissillä ylösalas. Olo oli kuin huvipuiston laitteessa, niin kovaa se hissi meni ylös ja alas! Otti mahasta...

maisemahississä, näkymät Union Squarelle

Kun päästiin kerta korkeiden paikkojen tunnelmaan, niin Chris sai idean viedä mut Skybaariin. Se sijaitsi erään hotellin (jonka nimen lisään ihan pian tänne) ties monennessako kerroksessa. Suosittelen ehdottomasti! Siellä olisi viihtynyt pidempään, oli vaan niin ihanaa katsella ja nauttia samalla vähän samppanjaa ja tapaksia. Siellä sai muuten Gloria Ferrerin skumppaa, sitä samaa, jota kävimme Sonomassa viinitilalla maistamassa ja josta tykkäsin kovasti.

Kuuluisa pyramidirakennus, jonka pyramidin huippu on sumun peitossa

Tonne skybaariin mentiin myös vikanakin iltana vielä :) Oltaisiin myös käyty Starlightin skybaarissa, mutta se oli suljettu remontin vuoksi.

Cable cars! Pitihän sekin testata, vaikka ei siellä paljon (yhtään) paikallisia näkynytkään. Olihan siinä silti tunnelmaa. Huvitti kun ne vaunut ängettiin ihan sairaan täyteen ja ekalla lähtöpysäkillä ihmiset jonottivat uskomattoman pitkässä jonossa.. Me hypättiin kyytiin jonottamatta Union squarelta :) Cable carsilla matkasimme Fisherman's Wharfiin asti.

Kävelimme satamaa pitkin Alcatraz- laivalle. Chris sai meille nimittäin hommattua vain muutamaa tuntia ennen lähtöä liput! Alcatraz, yksi pahamaineisimmista vankiloista, on todella suosittu turistikohde. Pääsy saarelle on rajattu ja lippu kannattaa hommata hyvissä ajoin etukäteen. Jos olis ostanut lippuluukulta silloin lipun niin ekat vapaat paikat olisi olleet 2 viikon päästä. Craigslist.comin kautta Chris kuitenkin löysi liput joltain puoskarilta, eli maksettiin näistä normaalisti n.25 dollarin hintaisista lipuista 50 dollaria/kappale. Ihmiset maksavat niistä jopa satoja dollareita vain päästääkseen saarelle haluamanaan päivänä. Me mentiin day tourille, mutta ensi kerralle on kyllä koettava se night tour! Audiotour oli aivan loistava, se oli tehty niin elämyksellisesti ja tarinamaiseksi, että siihen oli helppo samaistua mukaan. Mielenkiintoisia pakoyrityksiä ja hurjia juttuja...

vankien virkistyspiha

audiotourin lumoissa

vapaus suoraan edessä. näkymä saarelta San Franciscoon

 San Francisco oli vaan niin mahtava kaupunki. Ei voi kun hehkuttaa. Ruoka oli erinomaista, etenkin merenelävät. Käytiin myös Miken kanssa lounaalla bisnesalueella Asha- nimisessä loistavassa ja tyylikkäässä aasialaisessa. Samppanjalasillinen oli valtavan kokoinen ja ruoka kauniisti aseteltu :) (oli se myös maukastakin..)

lounaalla Miken kanssa

Illallispaikoiksi voisin suositella kahta paikkaa:

Vega - pieni tunnelmallinen italialainen Bernal Hights- lähiössä. Käveltiin tänne Chrisin kanssa ihanaa laskeutuvaa ja nousevaa kukkulakatua pitkin :) Ruoka oli uskomattoman hyvää: alkuruuan kalamarit oli parhainta. Otin päivän jälkiruoan ja yllätyksekseni siihen tuli mukana myös jälkiruokaviini :) Palvelu, tunnelma ja ruoka kymppi. Ei liian hieno paikka :)

Vegassa

McCormick & Kuletos restaurant - seafoodravintola kauniilla Ghirardelli Squarella, jonka lista vaihtuu päivittäin kalasaaliin mukaan :) Varmasti tuoretta... Upeat maisemat merelle. Hieno ja kalliin oloinen, mutta ei eurooppalaiselle kuitenkaan niin paha ;) Pääruuaks tilasin kampasimpukoita ja se annos muokattiin mulle gluteenittomaks :) Toinen tarjoilija, ei se meidän oma, ehti tuoda lautasen mun eteen kun samantien se oma tarjoilija syöksyy ja vie mun lautasen pois, pahoittelee et ihan pian mulle tuodaan se mun gluteeniton ruoka :) Ainaki huolehti ja nopeasti tuli se mun ruokakin. Alkuruuaks söin maailman parhaita simpukoita, clams. 

maisema ikkunastamme

clams

päivän menu

 Vinkki! Jälkiruoka kannattaa syödä Ghirardelli Squarella maailman tunnetulla Ghirardelli- suklaaravintolassa. Sieltä tarttui mukaan näppärästi myös tuliaiset... :) Ilta-aikaan kannattaa varautua jonottamaan sisään.

Ghirardelli Square

Sellainen oli San Francisco, vasta alkua toivottavasti :) Viimeinen yö me yövyttiin hotel Majesticissa, joka ei musta ollut kyl oikein hyvä hotelli. Vanhanaikainen majesteettityyliä yrittävä pimeä huone, epäystävällinen henkilökunta...

Loppukevennyksenä jotain hauskaa mitä San Franciscossa oli sellaista, mitä täällä ei oo :D Noi punaiset valot tossa kuvassa antaa vähän vääränlaisen kuvan... Kotisivuillakin mainostetaan a beautiful, healthy way to relax :) The Hot Tubsissa sai varata saunan ja porealtaan n.23 dollarilla/hlö yhdeksi tunniksi. Musta se oli siisti idea! Oma huone, jossa on sauna ja poreallas :) Nii ja ainoo mistä yllätyin vähä, nii siel oli viel sänkykin :D Sitä huonetta voi siis ilmeisesti käyttää moneen tarkoituksee lapsiperheistä pariskuntiin... :D Kotisivuilla oikein mainostettiin et alle 12-v pääsee vanhempien kans ilmaiseks. Toimiskohan toi idea Suomessa :D

The Hot Tubs piristi ohjelmantäyteistä päivää

Nyt tekis jo mieli suunnitella uutta reissua San Franciscoon... No saa nähdä miten käy, oonhan mä koko ajan hakemassa sinne opiskelemaan :)

Bisous!

Mimi

Dogsitterinä

Heippa!

Tää viikonloppu on aika erilainen kun muut viikonloput, nimittäin aloitin hiljattain uran dogsitterinä ja mulla oli ekaa kertaa koira hoidossa yön yli kotona :) Jouduin lykkäämään oman koiran ottamista myöhemmäksi epäsäännöllisten aikataulujen sekä vielä auki olevien tulevaisuudensuunnitelmien vuoksi. En tiedä yhtään, missä oon ens syksynä. Helsingissä, San Franciscossa tai Ruotsissa. Tai joissain ihan muualla, eihän sitä koskaan tiedä. Mut niin jos mä sinne San Franciscoon päädyn niin siinä ois melkoinen järjestely saada koira sinne mukaan sitten. Ensinnäkin hirvittäis pahimmillaan se 20 tunnin lento pikkuiselle koiralle, joten tää oma koira-unelma saa nyt odottaa vielä.

San Franciscosta Lontooseen lentäessäni mun vieressä istui lontoolaistunut brittiaksenttia puhuva sanfranciscolaisnainen. Juttelin hänen kanssaan paljon matkan aikana, mm. koirahaaveestani. Hän kysyi heti ensimmäisenä, että miksi ihmeessä en tee dogsitterin hommia.  Mietin, että onkohan Suomessa sellaiselle samanlaista kysyntää. Mutta tästä lähti sitte idea aloittaa tekemään tälläistä, kiitos tuon kanssamatkustajan :) Hän vain kannusti ja antoi vinkkejä siihen... Hauskaa, että sain noin hienon idean ihan vaan sattumalta kun aloin juttelemaan vierustoverin kanssa. Mietin muutenkin, että kuinka paljon ihan pienet keskustelut voi rikastuttaa elämää jollakin tavalla, oivaltaa jotain tai tulee vaan hyvä mieli. Kun että ois vaan hiljaa ja jäis paitsi siitä hetkestä, minkä voi vaihtaa ajatuksia jonkun toisen kanssa, jonka kanssa on olosuhteiden pakosta sen 10 tuntia vierekkäin.

San Franciscossa törmäsin dogsitterien toimintaan, kun kävin Chrisin kanssa tutustumassa siihen yliopistoon, johon haen opiskeleen ja samalla käytiin kävelemässä lähialueella. Chris halus näyttää mulle millaisessa ympäristössä sitten mahdollisesti asuisin ja mua kiinnosti tietenkin ulkoilumaastot. Mentiin katsomaan sellaista maisemaapaikkaa, josta näkee meren. Törmättiin siellä kukkulapuistolla dogsittereihin, jotka tekee sitä hommaa päätyönään.Heillä on jopa useita, jopa yli 10 koiraa siinä joita he ulkoiluttavat. He hakevat koirat asiakkaiden kotoa ja vievät ulos arkipäivisin. Juttelin yhden dogsitterin kanssa, joka kertoi tienaavansa yhdestä koirasta n.25 dollaria/päivä. Ja kun niitä koiria on yli 10, niin hän tekee sitä ihan elääkseen :) Ei kuulemma tarvitse tehdä perjantaisin töitä ollenkaan.

dogsitterin koirat San Franciscossa

kiivettiin korkealle

Tyyni valtameri, ja sumu hämärtämässä maisemaa kuten SF:ssa usein

Eilen iltapäivällä Taisto tuli mun luokse hoitoon. Taisto on suloinen ihana vuoden vanha ranskan bulldoggi.

Tää oli eka kun Taisto oli yötä erossa omistajistaan ja muuten meillä menikin kaikki hyvin, paitsi Taisto oli tosi levoton yöllä. 1,5 h nukuttiin pisimmillään putkeen, muuten se leikki ja raapi ja halus mun huomioo, sille oli niin outoa olla yö täällä. Vähän siis väsytti klo 8.20 suunnata ulos, en edes jaksanut pestä hampaita vaan suoraan sängystä takki päälle ja ulos. Olikin hauska kun vastaan lenkkipolulla tuolla Hietsun maastoissa tuli toinen ranskan bulldoggi, jonka omistaja pyysi meitä koirapuistoon. Otin sitten pienet päikkärit sen aamulenkin jälkeen ja tuntui et Taistokin oli vähän väsynyt. Ulkoiltiin tosi paljon eilisen ja tän päivän aikana, en ollutkaan Pariisista tulon jälkeen käynyt vielä lenkkeilemäs noilla ihanilla reiteilläni. On upeaa asua näin lähellä merta. Aurinko paistoi eikä tuullut, meri kimmelsi ja kävelin Taiston kanssa kohti Hietsua. Ihan täydellinen hetki.

Suomi muuttui yhtäkkiä small talk- maaksi kun on koiran kanssa. Juttelin jokaisen vastaantulevan koiran omistajan kanssa, miten siinä oikeastaan vois välttyä juttelemasta kun koirat kohtaa. Oli jotenki jännää, miten helppoa tutustua ihmisiin koiran kanssa. Koirat yhdistää ja on heti jotain, mistä jutella. Koiramaailmassa eivät päde siis samat säännöt kuin muussa maailmassa. Mut oli kyl mukavaa tutustua naapuruston ihmisiin, joiden kanssa ei ois ilman koiraa tullut varmaan mitään koskaan juteltua. Yksin lenkillä on yksinäistä.

Hietsun koirapuistossa. Taka-alalla kuvassa Taisto uuden kaverinsa kanssa

Nyt on outoa olla yksin kotona. Mulla on ikävä Taistoa. Se ei meinannut haluta lähteä ollenkaan pois täältä, kun sitä tultiin hakemaan. Voi että ku se oli suloinen :)

Paris tu me manques

Moikka!

Mulla on kauhea ikävä Pariisiin. Ehkä siksi juuri nyt se korostuu, kun vaan sataa ja on pimeää. Inhoan syksyä, mutta Pariisissa syksy oli pehmeämpi.  Ja sitten kun on tälläinen kiire koko ajan, että tuntuu kuin aika vaan katoais jonnekkin. Nyt vasta ymmärtää todella, miten upeeta Pariisissa oli se et aina oli niin paljon aikaa. Pysty tekee spontaanisti suunnitelmii samalle päivälle ja elään enemmän hetkessä. Ja mikä parasta, saattoi vaa päättää et tänään illalla lähden Montmartren kukkulalle nauttimaan ihania simpukoita ja ihailemaan Pariisin valoja. Kaipaan jopa inhoamaani Champs-Élysees'n ihmisvilinää - kun vain pääsisin sinne nyt 7 minuutissa kävellen kodistani! Silloin en osannut aina arvostaa, miten lähellä kaikkea olin. Asuin Pariisissa, mun on niin ikävä sitä! Kaipaan jopa kiipeämistä 7. kerroksen kämppääni, niitä 3 parveketta, joista näki La Defensen pilvenpiirtäjät kun vähän kurkottui katsomaan vasemmalle. Kaipaan sitä, että myöhään illalla saatoin vaan hetkenmielijohteesta napata taksin ja puolessa tunnissa olin Chrisin luona Republiquella. Kaipaan metromatkoja, jopa niitä, jolloin jouduin ahtautumaan täpötäyteen metroon aamuruuhkassa. Kunhan vain olisin Pariisissa niin en enää valittaisi noista metromatkoista. Iltapäivällä kotiin tullessa oli ihanaa ostaa alakerran leipomosta tuoreita macaronseja ja herkutella niitä teen kanssa. Kaipaan kaikkia niitä mahtavia ravintoloita, joissa herkuttelin vuoden aikana mitä ihanimpia ruokia. Erityisesti kaipaan etanoita. Ja simpukoita. Kaipaan Normandiaa. Haluan Pariisiin käymään pian, olisi täydellistä päästä elämään pieni pala muistoja uudestaan suuntaamalla syömään lempipaikkoihini ja kävelemään samoille kaduille, joita niin monen monta kertaa ehdin kävellä. Haluaisin nähdä sen saman westien kultakaupan portailla ja kuulla ärsyttävän lehtikioskin myyjän taas tervehtivän mua. Haluan asua Chrisin kanssa samassa kaupungissa. Haluan mennä katselemaan Seineä Pont Neufilta ja mennä käymään niissä nähtävyyksissä, joihin suunnittelin meneväni, mutta en ehtinyt. Kumpa voisi vaan suunnitella viikonloppumatkaa Keski-Eurooppaan, kun junalla pääsisi niin nopeasti. Suomi on vähän kaukana kaikesta, junalla pääsee vain Pietariin. Oli upeaa herätä joka aamu Pariisissa. Ei voinut kuin hymyillä.

Bisous,
Mimi

Reno - pelaajan pikkuparatiisi

Coucou! :)

Kävimme päiväreissulla Renossa, Nevadan mini-Las Vegasissa ja pelaajien paratiisissa :) Reno sijaitsi aika lailla keskellä ei mitään, ne muutamat pilvenpiirtäjät näytti vähän hassuilta aavikkoista maisemaa vasten. Reno ois sellainen paikka, ettei siel haluais koskaan asua. Mut täydellinen paikka piipahtaa päiväks, yön yli ois ollu kyl kiva olla siel. Sinne voi saada majoituksen 40 dollarilla casinoille, kun ne houkuttelee ihmisiä tuleen pelaan sinne.


Matka Renoon oli upea, sillä me ajattiin Lake Tahoa myöten kivaa pikkutietä, josta avautui välillä mahtavia maisemia. Sitten Nevadan puolella oli kaunista vuoristoista autiomaata :)

Chris ja auto

ihana maisemapaikka, jonka ohi ajettiin

kohti Renoa

Parkkeerattiin sit vaa jonkun casinon parkkihalliin, pysäköinti ja casinolle meno oli ilmaista :) Ekaks tultii Circus Circuksen lasten casinolle ja mä en halunnut sieltä pois ollenkaan. Oikean casinon sijasta kisattiinkin ja pelattiin pehmoleluista! Mikä unelmapaikka <3 Niinku huvipuistoissa Suomessakin on niitä pelejä, samoja oli tuol mut eivät maksaneet melkein mitään ja voittaminen on helpompaa.

eka pehmolelu, jonka Chris voitti mulle

pehmoleluja kertyi vähän lisää :)

Pehmolelupelaamisen välissä me käytiin myös pyörähtään kaupungillakin. Reno on tosi pieni kaupunki, kaikki löytyy pieneltä alueelta, joka on täytetty korkeilla rakennuksilla. Näyttää vähän hölmöltä kaukaa katsottuna..  Renossa voi kans mennä naimisiin niiku Vegasis, käveltii joidenki hääkappeleiden ohi. Haluaisin kyl Las Vegasiin ens kerralla, koska tykkäsin Renosta niin paljon! :) Casinoilla oli siistii, kun pääsi kävelee vaa casinosta toiseen. Ne oli tosi hienosti koristeltuja, oli suihkulähteitä ja ihmerakennelmia. Chrisin mielestä noi casinot ei oo mitään ihmeellisiä, se oli yllättynyt kun tykkäsin niistä niin paljon :)

uusia nalleja :)

onnellinen Mimi :)

Päivä Renossa oli ehkä elämäni onnellisimpia päiviä. En tiedä, koska oisin hymyilly nii paljon. Voitettii nii  monta pehmolelua, etten tiedä mitään kivempaa :) Ja muutenki oli kivaa tuol Chrisin kanssa, nautittii täysil :)

Hyvä sattuma oli myös, että Renossa oli vanhojen autojen kulkue. Se oli hauska nähdä, koska ei tollasia autoja nää Suomessa.

Takaisin Tahoelle lähettiin ajaan vasta kahdeksan jälkeen illalla. Mä en ois malttanut millään lähteä :) Kotimatkalla poikettiin Cabela's- nimiseen jättikokoiseen harrastekauppaan. Nevadassa on löyhät aselait ja sen kyl huomas... Mikä asevalikoima, ja ihan tavallises kaupas!

Chrisin mukaan aseen sattoi ostaa melkei kuka vaa täysikänen, jotenki ne kai tsekkaa ettet oo rikollinen. Mut et siitä vaa ostaa mukaansa, siel oli jotai vaalenpunasii glitterrevolvereita ja kaikkee muuta hassuu :D Toi kauppa oli muutenki aika elämys: täytetyistä eläimistä rakennettuja valtavia "taideteoksia", pikku-afrikka keskellä liikettä, jättiakvaario, peliluola, ravintola... Oli kyl tosi mielenkiintoista käydä tollaises kaupassa :) Mä en viihtyny yhtää tuol aseosastol, tuli ihan sellane levoton olo kattella niitä.

Mut ootteks te pelailleet casinoilla? :) Jotai vinkkejä? Mä haluan Vegasiin! <3


Bisous,
 Mimi